Skip to main content
Vihdoinkin Jennin painostamana puserrettu raportti Dublinin tyypillisimmästä ruoasta, fish’n chipseistä. Aikomuksena oli syödä Dublinin kuuluisimmassa fish’n chips ravintolassa. Paikka paljastui kuitenkin pieneksi take away kioskiksi, josta duunarit hakivat perinteiseen tyyliin eli paperiin käärittyjä annoksia. Pikkupakkasella take away ei houkutellut joten suuntasimme viereiseen lounaspaikkaan, jossa kyseinen ruokalaji tietenkin löytyi listalta.

THE BULL & CASTLE – DUBLIN’S UNIQUE GASTROPUB & VENUR
Mikä? Paikallinen lounasravintola ja pubi
Missä? Lord Edward Street, Dublinin wanhan kaupungin kupeessa
Pääseekö? Myös lounasaikaan tilaa
Kuka? Paikallisia nousukkaita ja tavallisia kaduntallaajia
Apua! Mitä päälle? Ei stressiä vaatteista


Kuukausien kestänyt propaganda ’yökkörasvaisista ranskalaisista ja kalapuikoista’ oli tuottanut tulosta eikä suuria ennakko-odotuksia ollut. Mutta pakkohan se oli kokeilla. Se, mikä oli uutta fish’n chipseistä oli että annoksen kala ei ole mitä tahansa anonyymiä kalapuikkomössöä vaan listalta yleensä voi valita useista kalalajeista mieleisensä. Ainakin rausku (ray) ja kolja (haddock) olivat useimmiten listalla. Tässä ravintolassa annos koostui uppopaistetusta olutleivitetystä koljasta ja kotitekoisista maalaisranskalaisista. Lisäksi tuhti majoneesi ja maustepusseista haluamaansa kastiketta lisukkeeksi. Ainakin ruskea viinietikka kastike oli sopivan mieto suomalaiseenkin makuun. Annos oli positiivinen yllätys; läpirasvaiselta tuntuva annos oli kyllä tuhti mutta isot kalafileet itseasiassa keventävät annosta huomattavasti ja koko annos upposi hyvin nälkäisiin matkalaisiin. Vielä jäi tilaa jälkiruualle, ja iloksemme huomasimmekin että listalta löytyi toinen ennakkoon kauhistelemamme paikallinen perinneruoka; uppopaistettu marspatukka. Eikun kokeiluun.


Annos oli ensinnäkin esteettisesti huomattavasti kivempi kuin ennakkokuvitelma uppopaistetusta pötköstä oli. Huonossa valossa otettu kuva ei tosin anna täysin oikeutta. Jäätelön kanssa suussasulava nougaa kaloripommi maistui erittäin makoisalta, ei siis ällöttävän rasvaiselta. Positiivinen yllätys siis tämäkin. Sisälmyksestä ei juurikaan tullut edes marspatukka mieleen. Täysin vatsoin jatkoimme tyytyväisinä matkaa. Tuhti lounas kyllä kostautui illalla, kun herkkävatsainen Jenni sai järkyttävät närästysoireet ja viimeinen illallinen meni pieleen. Tämä menyy sopinee siis paremmin teräsvatsaísille rekkamiehille.

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa

2 Kommenttia

  • oliivia sanoo:

    Tätä postausta jo odottelinkin, kun Jenni jo kävi vinkkaamassa…

    Oikeasti kun Fish & Chips on tehty ”kunnolla” eli tuoreesta ohuehkosta kalafileestä, se ei ole ollenkaan niin järkyttävä ruoka kun äkkiseltään kuvittelisi! Perunat ja kala ovat rapsakoita ja maukkaita, ja jos korvaa majoneesin vaikkapa sillä etikalla niin annos on melkein raikas (…okei, se ehkä on jo liioittelua…) 😉

  • Joni ja Jenni sanoo:

    No kävinkin eilen seuraamassa kotikutoisen fish ’n chipsien valmistusta blogissanne, impressive! Väkersin kommenttiakin joka häipyi kuin tuhka tuuleen ja en jaksanut tapella koneen kanssa siihen aikaan illasta enempää. Joni ei antanut mun kirjoittaa tätä postia, olisin kuulemma liian kriittinen 😉 Voi olla että ruokailua seuranneella närästyskohtauksella voi olla jotain tekemistä sen kanssa…Mutta hei, jos vatsa kestää, niin mikä jottei. Pakkohan se on myöntää että hyvin se maistui, varsinkin jälkkäri!
    – Jenni liemessä

Jätä kommentti