RASVAPOMMISTA MUSTAAN AUKKOON

Pastasta voi nopeasti loihtia maukkaan ja täyttävän illallisen. Tuorepastalla voi aikataulua kiristää vielä lisää. Pari viikkoa sitten Jenni ilmoitti, että Nirson on vaihteeksi tehtävä ruokaa. Ja sen oli oltava kevyttä. Aikaa ei ollut kolmen ruokalajin illalliseen, joten nopea tuorepastaresepti vuosien takaa sai kelvata. Kaupassa sorruin vielä improvisointiin ja vanha resepti sai kokonaan uusia ulottuvuuksia. Ensin ajattelin käyttää parman kinkkua, mutta lihahyllyllä silmiini osui Schwarzschildin kinkku. Oikeasti se oli Schwarzwaldin kinkkua, mutta tähtitieteenharrastajana toivoin hetken, että kinkku liittyi jotenkin astronomi Karl Schwarzschildiin. Pettymyksekseni tajusin kuitenkin lukeeneeni nimen väärin, eikä kinkulla ollut mitään yhteyttä kuuluisaan astronomiin, tai hänen keksimäänsä schwarchildin säteeseen saati lempi aiheeseeni: mustiin aukkoihin. Mutta virheestä viisastuneena keksin pastareseptilleni nimen:

Schwarzschildin tomaattipasta neljälle

Schwarzwaldin kinkkua tai parman kinkkua
Pestokastiketta
Basilikan lehtiä
Oliiviöljyä
Valkosipulin kynsi
Tomaatti-valkosipuli fettuccine – tuorepastaa
Parmesaania

Kiehauta vesi ja keitä tuorepasta kattilassa. Lisää keitinveteen suolaa pari teelusikallista. Keitä mieluiten hieman alle ohjeissa annetun ajan, sillä ylikeittämällä pasta puuroutuu nopeasti.

Kaada oliiviöljyä muutama ruokalusikallinen pieneen kuppiin ja purista valkosipuli öljyn sekaan.

Siivilöi pasta. Sekoita pastan sekaan pestokastiketta ja oliiviöljyä oman maun mukaan. Riippuen peston vahvuudesta, itse laittaisin sitä n. kolme ruokalusikallista.

Kaada pasta lautasille ja laita pastan päälle muutama siivu Schwarzwaldin kinkkua. Loput kinkkusiivut kannattaa pinota tarjoilulautaselle pöydän ääreen. Kinkkuja voi sitten ottaa lisää pastan sekaan, niiden loputtua omalta lautaselta.

Ripottele vielä parmesaaniraastetta, valkosipuliöljyä ja basilikan lehtiä pastan päälle ja tarjoile.


Toisin kuin Saint Agurin sienipekonipastan kanssa, Schwarzschildin tomaattipastaa syömällä ei vatsalaukulla ole vaaraa romahtaa singulariteetiksi.

Arkistojen kätköistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *