Skip to main content

Elämässäni tapahtuu ensi vuonna isoja muutoksia jotka vaikuttavat blogiinkin. Oli muutokseen syynä sitten kolmenkympin kriisi, perheellistyminen, äitiyslomalta paluu tai irtisanomiset ja säästöt työpaikalla niin muutos on totta. Suurin muutos on tapahtunut omassa päässäni. Syksyn aikana ymmärsin että vuorokauden tunnit eivät lisäännykään. Olin valinnan edessä: jatkanko paperinpyöritystä korporaatiossa turvallisella kuukausipalkalla lopettaen mm. Cityn valokuvauskeikat vai hyppäänkö tuntemattomaan freelance valokuvaajana. Lopulta valinta oli itsestäänselvä. Helmikuussa aloitan siis uuden sivun elämässäni. Jos kaikki menee pieleen niin ensi vuoden jälkeen palataan taas paperinpyöritykseen. Mutta ensi vuosi on minun vuoteni.  Tässä seitsemän uuden vuoden lupausta blogille:

1. Lupaan ottaa parempia ruokakuvia

Blogi on  myös käyntikorttini. En kestä enää ottaa tuhnusia kiireessä hutaistuja ruokakuvia.

2. Ostan enemmän luomua

Tänä vuonna olen lisännyt luomun määrää jo huomattavasti. Suurimmat syyt edelleen jättää luomu ostamatta on korkea hinta ja lähikaupan valikoima. Luomu on kuitenkin tullut jäädäkseen ja sitä lisätään.

3. Välttelen teollisesti tuotettua sianlihaa

Tämä saattaa olla jeesustelua koska ostan edelleen teollisesti tuotettua naudanlihaa. HS:n juttu sikaloista ja kastraatiosta juurtui takaraivooni niin tiukkaan että en ole pystynyt ostamaan enää sianlihaa. Toissa päivänä luin Metro-lehdestä että Tanskassa kuolee 25 000 pikkupossua _joka_päivä_ ennen teurastusikää. Samana päivänä sain kutsun HK:lle kokkaamaan rypsiporsasta Sukulan kanssa. Luomuporsasta olisin voinut harkitakin.

4. Syön enemmän kasviksia

 Pimeä vuoden aika, kylmä ja lumi saavat kaipaamaan lämmintä ruokaa. En ole syönyt yhtäkään salaattia koko talvena. Kesäisin salaatti maistuu. Sitä odotellessa lisään kasvisten määrää ruuanlaitossa.

5. Käytän kankaista kauppakassia ahkerammin

Italia kielsi jo muovikassit. Siis the-muovikassimaa-Italia. Miten Suomessa ei edes keskustella asiasta?

6. Muistan blogini syntymäpäivät

Olen tainnut unohtaa  blogin syntymäpäivät systemaattisesti jo neljä vuotta. Vähän kuin unohtaisi oman lapsensa merkkipäivän. Nyt onnittelen jo etukäteen ensi vuoden marraskuulle niin ei varmasti unohdu: Onnea 5-vuotiaalle Liemessä-blogille!

7. 500 000 lukijaa

Puolen miljoonan lukijan haamuraja lähestyy hitaasti mutta varmasti. Saataisiinkohan se rikki ensi vuonna? En lupaa mitään varmasti koska se on teistä kiinni 🙂

Vuosi on ollut vauhdikas. Olen onnellinen että blogi kesti vauvavuoden, muuton, remontin, häät ja kolmenkympin kriisin vaikka aika ja energia on ollut kortilla. Odotan innolla ensi vuotta ja toinen toistaan herkullisempia ruokia. Jatkan edelleen samalla linjalla eli arkiruoka on hyvää mutta helppoa, nopeaa ja edullista. Minin kasvaessa kynttiläillalliset lisääntynevät. Olen myös jatkuvasti kiinnostuneempi lähiruuasta ja skandinaavisesta keittöstä. Näihin tunnelmiin ja sanoihin, hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille, kommentoijille ja vahingossa sivulle eksyneille!

Puna-ahven pasta Flickerissä.
Tämän ja muita ruokakuvia löydät tulevaisuudessa myös Flickr-sivuiltani!
Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa

13 Kommenttia

  • Hieno päätös! Onnea ja menestystä vuodelle 2011!

  • Tusla sanoo:

    Wow! Hienoa uskallusta ja heittäytymistä! Roppakaupalla onnea uusiin projekteihin ja freelance-elämään.

    Jos teillä vaan pakastin antaa myöden niin tilaa ihmeessä possua/lammasta suoraan tilalta. Näin voit varmistaa helpommin eläinten asiallisen kohtelun.

    Luomukasviksia olen suunnitellut alkavani tilata suoraan tilalta kimppatilauksena kavereiden kanssa. Jos vaikka säästäisi jonkun pennin. Edellyttää tietty vähän suunnitelmallisuutta… Katstoaan, kuis käy.

    Kuplivaa, raikasta uutta vuotta!

  • Omenaminttu sanoo:

    Täälläpäs vauhdikasta menoa hienojen lupausten kera. Minä en ole tehnyt vielä yhtäkään uuden vuoden lupausta, mutta kyllähän tässä vielä kerkiää.
    Oikein paljon onnea uusien haasteiden edessä!

  • Merituuli sanoo:

    Tuohon luomun hintaan muuten pitää kommentoida: Kun ostamme puolikkaan possun suoraan Kiven Säästöpossusta, sen hinnaksi tulee noin 230 euroa painosta riippuen. Raumalaiset ystävämme kehuivat pelkästä luomukinkusta pyydetyn heilläpäin 20 euroa kilo. Aika huima ero.

    Hienoja lupauksia ja rohkeita valintoja!

  • Jenni sanoo:

    Rohkeaa vai tyhmän rohkeaa, se selvinnee ajallaan 😀

    Mikä tuolle puolikkaalle possulle siis tulee kilohinnaksi?
    Syödään aika vähän muutenkaa possua joten minua kiinnostaisi ehkä ostaa puolikas lammas pakkaseen. Pakkasessa on jotain tilaa.

    Poro oli muutesta myös tosi hyvää. Nuolin juuri poron osso bucot lautaselta. Haudutettu punaviinissä, paseeratussa tomaatissa, yrteissä ja katajanmarjoissa.

  • Tusla sanoo:

    Me ostettiin syksyllä puolikas poro tai lienikö vasa, painoi n. 10kg ja maksoi 13e/kg. Päälle tuli rahti matkahuollolla. Ei paha hinta mun mielestä. Ja liha on todella laadukasta!

  • Merituuli sanoo:

    Puolikas possu 5,10 €/kg,
    possukassi 7,50 €/kg (lähde: http://www.elisanet.fi/luomupossu/uutiset.html)

    Kokonainen lammaskin ostettiin paloina tuossa syksyllä pakkaseen.

    Me ei olla enää pariin vuoteen (noin) ostettu lihaa kaupasta, ihan muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Lihajalosteita kyllä (makkaraa yms.). Luomunautakin haetaan tilalta, samoin strutsi ja pihvikarjan lihaa on tuotu etuovelle. Luomukana täytyy hakea hallista.

  • Hannele sanoo:

    Hieno päätös ja upeita lupauksia! Uuteen heittäytyminen avaa ovia ja avartaa.

  • Chez Jasu sanoo:

    Hatunnosto rohkealle päätöksellesi. Arvostan aidosti!

  • Anonyymi sanoo:

    Eettisesti arveluttavan lihan syömisen lopettaminen ei ole helppoa, kun monet kertovat pisteliäät kommenttinsa lihansäikeet hampaidensa välissä. Itselleni se oli useamman vuoden prosessi, ettei osta lihaa kaupasta. Ajattelisin, että sitä joutuu tavallaan opettamaan itselleen uuden toimintatavan, kuten opettelisi kävelemään työmatkat tai lopettaisi tupakoinnin. Nyt ei tulisi mieleenikään ostaa lihaa kaupasta, kana ja kalkkuna jäi ensimmäisenä listalta pois niiden ollessa kaikkein epäeettisimmin tuotettuja. Isommat eläimet seurasivat sitten perässä. Syömme nykyään tilalta suoraan ostettavaa lihaa (lähinnä lammasta) sekä riistaa. Loppujen lopuksi ihminen ei tarvitse kovinkaan usein lihaa ruokavalioonsa. Uskoisin, että kun pyrkii pitämään elimistönsä puhtaana (niin myrkyistä kuin henkiseltä puoleltaankin), niin oppii vaistoamaan millaista ravintoa kulloinkin tarvitsee.

    Onnea kolmekymppisten johdosta & onnea freelance-uralle!!

  • Jenni sanoo:

    Hinnat eivät kyllä kuulosta erityisen kovilta. Voisin lähteä tuolla lampaalla liikkeelle. Tämä on tosiaan pitkä prosessi koska olen ajattellut tätäkin asiaa jo liian kauan mutta oravanpyörässä liha tulee ostettua sieltä marketista mistä aina ennenkin.

    Tämä ei ole ollut mikään tietoinen päätös mutta tajusin juuri etten ole ostanut kanafileitä enkä kanasuikaleita miesmuistiin. Ei ole tehnyt mieli.

    Kiitos positiivisesta kannustuksesta, sitä tarvitaan. Fiilikset menee niin laidasta laitaan. Kai tämä epävarmuuden tunne kuuluu tähän yrittäjän arkeen. Kuvauskalenteri on alkanut pikkuhiljaa täyttyä tammi-helmikuulle joten optimistisia ollaan tulevaisuuden suhteen 🙂

  • Tuija sanoo:

    Autan osaltani uudenvuodenlupausten toteuttamisessa alkamalla blogisi lukijaksi 🙂 Berliiniin vuosi sitten asettuneena olen siinä onnellisessa asemassa, että luomulihaa – muutakin kuin valikoituja paloja naudasta ja possusta – (kuten kaikkia muitakin tuotteita joita vain toivoa saattaa) on saatavilla todella hyvin ihan lähikaupoista sekä biokaupoista, joita on täällä tuhkatiheään. Luomussa pysyttelyn takia on saanut olla rauhassa myös täällä vellovan dioksiiniskandaalin keskellä – tosin luomumunilla oli oma dioksiinipiikkinsä tässä keväämmällä, kun Lidl ja Rewe vetivät pois myymiään luomumunia.

    Suomessa luomulihaa tuli käytettyä melko vähän, mutta silloin olikin hirvenlihaa käytettävissä lähes rajattomasti. Luomuhankinnat lisääntyivät kuitenkin, kun aloin tilata ruokaa suoraan kotiin kannettuna Svarfarsin tilan pyörittämästä Hyvän elämän ruokakaupasta. Valikoimassa oli oman tilan lihatuotteita ja vihanneksia ynnä muita sekä kotimaisia että ulkomaisia juureksia, vihanneksia ja hedelmiä kauden tarjonnan mukaan sekä kaikenlaista muuta säilyke- ja kuivatavaraa. Ostoskorin sai täyttää itse haluamillaan tuotteilla eikä tarvinnut sitoutua jatkuviin tilauksiin. Silloin kun aloitin tilaajana, toimituksia Helsinkiin oli kahden viikon välein, nyt näyttävät toimittavan kerran viikossa.

    Minä olin tuotteisiin aina tyytyväinen. Silloin kun itse tuotteita tuolta tilasin, tila ei päästänyt huonolaatuista tavaraa tilaajille asti ja tarjosi aina korvaavia tuotteita, jos jotain hämminkiä tuotteissa oli – itselläni ei kyllä tosiaan ollut mitään valittamista. Hinnat ovat mitä ovat, mutta asuimme viimeisen vuoden ilman lähiakauppaa ja ei-niin-hyvien julkisten liikenneyhteyksien päässä, joten autoton iloitsi jo siitä, ettei tarvinnut raahata tavaraa kantamalla kotiin asti 🙂 Mutta siis oman kokemukseni perusteella voin suositella tätäkin luomuostostelutapaa. Niin, ja onnea uusiin koitoksiin!

  • Jenni sanoo:

    Kiitos Tuija vinkistä! Kävinkin heti tutustumassa. Helsingissä on muutamia hyviä puoteja mistä ostaa luomu ja lähituotteita. Esimerkiksi maatilatori ja anton&anton. Marketeissa valikoima paranee pikku hiljaa. Pariisissa huomasin saman eli biokauppoja oli tämän tästä…

Jätä kommentti