Skip to main content

Uhmasin lumimyrskyä ja päätin tehdä jotain keväästä muistuttavaa ruokaa. Ahkerana valokuvaajana odotan kuumeisesti pitkän talven päättymistä. Valokuvauksessa kuitenkin jokseenkin oleellista on se valo. Testailin eilen illalla Avaruusasema-blogin vinkkejä ruokakuvaukseen heijastamalla salaman sateenvarjon ja seinän kautta. En ole kuvaan vieläkään ihan tyytyväinen sillä lautasen alle jäi ikävästi salamasta muistuttava varjo ja taustan olisi voinut kehitellä freesimmäksi. 1-vuotias assistenttini kuitenkin meinasi että kuva oli jo aivan hyvä ja nyt olisi ruoka-aika. Ohje löytyi Ruokamenot-sivuilta. Kyseessä on muuten blogini 400. postaus! Valmistusaika: 30 minuuttia

Zucchinipasta (2 1/2 hlö)

1 kesäkurpitsa
2 siivua parmankinkkua
2 valkosipulinkynttä
1 keltasipuli
2 kananmunaa
1 rkl pecorinoraastetta (tai parmesaania)
1/2 sitruunan kuorta raastettuna
tuoretta rosmariinia
suolaa
pippuria

Kuullota valkosipulia, sipulisiivuja ja kesäkurpitsapaloja öljytyllä pannulla. Sekoita kananmunat, pecorinoraaste, raastettu sitruunan kuori, suola ja pippuri kulhossa. Sekoita juuri keitetty pasta, kesäkurpitsat ja kananmuna-pecorinoseos. Halutessasi ruuan voi vielä pyöräyttää nopeasti pannulla jolloin kananmunakastike hieman hyytyy. Parmankinkun voi tarjoilla annoksen päällä tai sekoittaa joukkoon. Ensi kerralla jättäisin kokonaan valkuaiset pois jolloin keltuaisista tulee tuhdimpi kastike pastalle.

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa

10 Kommenttia

  • Chez Jasu sanoo:

    Talvella varsinkin muistaa, ettei valokuvausta turhaan kutsuta VALOkuvaukseksi.

    Ja tiedän täydellisesti, ettei alle metrin mittaiset kuvausapulaiset ja lämmin ruoka ole aina paras yhdistelmä. Hyvä kuva silti!

  • Jenni sanoo:

    Alan inspiroitumaan keväästä kun valon määrä lisääntyy. Tekee myös mieli hamstrata uutta kuvausrekvisiittaa huuto.netistä ja kirpputoreilta..

  • Mikko sanoo:

    Me ollaan huomattu, että kun salaman heijastaa puolittain seinän ja puolittain katon kautta sekä pehmentää vielä softboxilla niin tulee parasta jälkeä.

    Aluksi käytimme kahta salamaa, toista pienellä teholla pehmentämässä varjoja, mutta tuli todettua että tässä tarkoituksessa parhaiten toimii sopivasti sijoitettu valkoinen kartonki. Se on aika ehdoton, että saa terävät varjot täysin pois.

    Aina ei silti onnistu, salaman tehon tasapaino on myös tärkeä, jos valoa on liikaa niin kuvasta vaan tulee salamalla valaistun näköinen. Ei ole helppoa. Onneksi tosiaan luonnonvalon määrä lisääntyy kokoajan, kohta saa pakata salamat taas muutamaksi kuukaudeksi varastoon odottamaan syksyä. 🙂

  • Jenni sanoo:

    Tuo kuva oli tosiaan ensimmäinen otos. Viilauksesta ei tullut mitään kun Mini keikkui salamajalustassa. Käytin myös valkoista kartonkia heijastimena mutta luulen että salamassa oli vähän liikaa tehoa, kulmaa pitäisi muuttaa niin että heijastus tulee myös katon kautta ja paras lopputulos tulisi jos kamerakin olisi jalustalla.

    Meillä on ihanan valoisa avokeittiö heti kunhan tästä kevät koittaa. Tilasin eilen uuden linssinkin: 85 mm 1.8 🙂 En jaksa odottaa! Vielä valovoimaisempi olisi tietty nasta mutta tällä hetkellä ei tilinauhan pituus riitä.

  • Mikko sanoo:

    Keinovaloa käyttäessä joutuu usein myös kuvaa käsittelemään vähän enemmän, että saa luonnollisemman lopputuloksen. Kuulostaa hullulta, mutta näin se vaan on. 😀

    Meillä on myös valoisa melkein-avokeittiö, jossa on kesällä aina valoisaa, nyt jo on saanut otettua muutamia kuvia luonnonvalossa. Canonin 85 mm 1.8 löytyy myös, 1.2 olisi unelmissa, mutta se vaan maksaa liikaa. Tuo 85 mm on erityisen hyvä potrettilinssi, toimii kyllä myös ruokakuvaamisessa, jos vaan on (kroppikennoisella) riittävästi tilaa ottaa etäisyyttä kohteeseen. Valokuvausjutun esimerkkikuva on muuten otettu juuri tuolla objektiivilla ja kuten muista kuvista näkee alkaa meillä tila hieman jo loppumaan kesken. 🙂

  • Mikko sanoo:

    Eipäs muuten ollutkaan, vaan 50-millisellä. Pahoittelut sekoilusta… Vanhemman jutun alkukuva nyt varmuudella ainakin on otettu sillä 85-millisellä. 🙂

    Ja anteeksi nyt vielä, että täällä floodaan näitä valokuvausjuttuja. 🙂

  • Chez Jasu sanoo:

    Kun tästä kerran tuli valokuvaus-thread, niin eikö tuon 85 millisen pienin tarkennusetäisyys hankaloita ruokakuvaamista. Vai miten se on Mikko sulla käytössä toiminut 50 milliseen verrattuna.

  • Mikko sanoo:

    Sitä juuri tarkoitin tuolla etäisyyden ottamisella kohteeseen. Eli itsellä ei oikein tahdo tilat keittiössä riittää tuon objektiivin käyttöön, vastavaloon jos kuvaisi niin riittäisi, mutta siihen on taas muut syyt miksi niin ei tehdä. Joskus tulee haettua tikkaat ja kiivettyä riittävästi ylöspäin, sieltä tuo 85 mm kyllä toimii taas jo. Kyllä sillä hyviä kuvia ottaa kunhan vaan tiedostaa nuo rajoitteet.

    50-millinen on kroppikennolla aika täydellinen, tuo 85-millinen olisi vaan kuvanlaadultaan aavistuksen parempi. 50 mm f/1.4 Sigma olisi kuulemma parempi. Täyskennolla saattaisin sitten kallistua jo 100 mm Macron puoleen. 🙂

  • Chez Jasu sanoo:

    Näinhän se menee. Omassa käytössä tuo Sigman 50/1.4 on kroppikertoimisella ollut ruokakuvaamisessa tosi käytännöllinen. Toisinaan vaan on kaivannut vähän pidempää polttoväliä. Mietin tuota 85 millistä, mutta pienimmän tarkennusetäisyyden takia ajattelin ettei se lopulta eroaisi niin paljoa 50 millisestä.

    Lähinnä vaimoni blogikuvia varten hankin päädyin hankkimaan 100 millisen macron. En ole ehtinyt ruokakuvaukseen sitä vielä kokeilla, mutta voi olla, että joutuu vähän pienentämään annoskokoja.

  • Jenni sanoo:

    Tänään saapui Verkkiksestä kauan himoittu 85 mm! Näppäsin muutaman testikuvan Ministä. Piirtää nätisti. Tykkään <3 Vanha Canon 50 mm 1.8 on kyllä suttusempi ja tarkentaa huonosti tähän verrattuna. Ajattelin käyttää linssiä ruuan lisäksi dokumentäärisessä hääkuvauksessa ettei tarvitse mennä niin lähelle kohdetta ja pilata aidot tilanteet.

Jätä kommentti