Skip to main content

Blogin postaukset ovat pikkuhiljaa hivuttautuneet elämää suuremmiksi ponnistuksiksi.  Olenkin nyt päättänyt täräyttää eetteriin myös niitä arkisimpia ja erittäin helposti valmistettavia ruokia. Ruuan ei tarvitse aina olla kuvauksellinen, täydellisesti stailattu ja sisältää vähintään yhtä suomalaista villiyrttiä. Tämä on ruokablogi ja haluan että se kuvastaa mitä meillä _oikeasti_ syödään.

Nirso on alkanut juosta lenkkejä jotka kuluttavat jopa lähemmäs 2000 kaloria (!). Minulla on siis täysityö pitää mies ruuissa ja kylläisenä. Tässä siis arkinen uuniperuna resepti rasvaisella smetana-pekoni täytteellä.


Syksyn ensimmäinen ruokakuva salamalla. Kevättä ja valoa taas odotellessa…


Myönnettäköön, vähän piti kuitenkin stailata 😉

Uuniperunat (6 kpl)

6 isoa rosamunda perunaa

Pekonitäyte

2 prk (á 120 g) smetanaa
1 pkt pekonia
2 keltasipulia
1 keltainen paprika
1 punainen paprika
1 rkl siirappia
tuoretta timjamia
suolaa
pippuria
voita paistamiseen

Pese ja kuivaa perunat. Tee ristikkäisviillot ja asettele uunipellille viillot ylöspäin. Perunoiden koosta riippuen paista noin 1,5 tuntia 175 asteessa. Voit halutessasi kääriä perunat folioon, mutta tämä ei ole pakollista. Paista sipulisilppua ja valkosipulia voissa pannulla keskilämmöllä noin 10 minuuttia ja mausta loppuvaiheessa siirapilla. Siirrä sivuun ja paista pekonisilppu rapsakaksi. Pilko paprikat pieniksi kuutioiksi. Sekoita keskenään kaikki aineet ja jätä tekeytymään jääkaappiin.

Liemessä-facebook ryhmässä ehdotettiin myös nyt ajankohtaista suppilovahverotäytettä. Mukaan paistettua sipulia, smetanaa,suolaa, pippuria. Se on siinä!

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagramissa @liemessa
Snapchatissa @liemessa
Liemessä-Facebook ryhmässä.
Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa

14 Kommenttia

  • Anonyymi sanoo:

    Namin näköistä ! Slurps. ;P

  • Nanna sanoo:

    .. mut kyllä ne villiyrtit on kiva lisä… ;D

  • Jenni sanoo:

    No on! Mutta niinkuin todettu niin ei niitä oikeasti vilise joka arkiruuassa. Tämä oli lähinnä muistutus itselleni postata vapautuneemmin ihan niitä perusruokiakin arjen keskeltä 🙂

  • Liinu sanoo:

    Jes! Kiitos kun palautit uuniperunan mun mieleen 🙂 Tämä helppo arkiherkku oli jostain syystä täysin unohtunut jo useaksi vuodeksi!

  • Jenni sanoo:

    Olepa hyvä 🙂 En muista koska olisin itsekään viimeksi tehnyt. Halusin tehdä jotain edullisista juureksista ja tuijotin kaupassa aikani porkkanoita ja lanttuja kunnes silmäni osuivat isoihin rosamunda perunoihin.

  • Nanna sanoo:

    Kyllä, kyllä Jenni, oon aivan samaa mieltä sun kanssa arkiruuanbloggauksen tärkeydestä. Kukaan kestä joka päivää hanhenmaksaa ruusunterälehdillä (Paitsi jos palanpainikkeeksi on samppanjaa…)

    Ja uuniperunat on sitäpaitsi aina hyviä. Peruna on hyvää!

  • Tusla sanoo:

    Totta puhut, arkruokia ei jotenkin viitsi alkaa kuvaamaan, varsinkin jos ei satu olemaan edes kovin kauniin näköistä. Ja minähän en yleensä juurikaan jaksa edes stailatakaan.

    Mutta ihana se on katsella, kun muilla on kauniisti stailattua arkeakin.

    Ja huh, mitä lenkkejä! Aika sporttista.

  • Itse olen todennut, että suurin ilo on resepteistä, joissa onnistuakseen ei tarvitse aloittaa siitä, että juoksee itse hirven kiinni. Valtaosa elämästä on arkea, ja ihanaa, jos voi syödä arkena hyvin, mutta kohtuullisin ponnistuksin. Arkiruoka kunniaan siis. Kiva postaus!

  • Jenni sanoo:

    Ei me oikeasti syödä uuniperunoita bambulautasilta, mutta kyllä muuten tykkään arjessakin pienillä jutuilla panostaa ruuan esillepanoon. Niinkuin nyt vaikka tämän uuniperunan kanssa; säästin muutaman freesin paprikanpalan päälle. Heti näyttää kivemmalta.

    Nirso huikkasee välillä että lähtee lenkille. Parin tunnin päästä alan ihmettelemään missä se on kun ei kuulu. Soitan niin se juoksee puolimaratonia. No nyt on sitten rasitusvamma jalassa joten ehkä vähän rauhottuu hetkeksi.

    Suolaajahunajaa, Juoksee itse hirven kiinni *reps* Oot hauska 😀 Kiva kuulla positiivista palautetta uuniperunasta. Tämä kannustaa postaamaan arkisempia reseptejä myös jatkossa. Arkiruuista on jonossa ainakin helppo kolmen sipulin lohi jonka postaan heti kun on taas aikaa. Ehkä huomenna 🙂

  • Riikka sanoo:

    Valjastin yksi päivä kirkasvalolampun kuvausavuksi, kun alkaa olla jo ärsyttävän pimeää. Tuntuu, että iltaisin on ihan turha edes haaveilla minkään ruoan kuvaamisesta. Blääh. Täytynee suunnata salamaostoksille, vaikkei millään huvita.

    ps. hyvältä näytää pottu

  • Jenni sanoo:

    Tiedän niin tunteen! Vähässäkin luonnonvalossa voi kuvata jalustalla mutta usein teen ruokaa vasta seitsemän, kahdeksan aikaan illalla. Ennen kahdeksaa taas en voi kuvata salama irti kamerasta kun Mini on vähän liiankin innokas assari. Helpointa on pitää salama kiinni kamerassa ja heijastaa seinän kautta. Mutta lopputulos ei tietenkään ole paras mahdollinen…

  • cebic sanoo:

    Vähemmän tulee stailattua, kun ei mm. osaa, ei ole hienoja liinoja, astioita tai mitään. Ja kaiken lisäks blogi on täynnä ihan tavallista ruokaa, ei oo paljoa villiyrttejä näkynyt 😀 Yritän kuitenkin kattoa, että ois ees yritetty vähän laittaa ruokaa nätisti lautaselle, eikä vaan rätkitty miten sattuu. Eikä mulla oo oikein mahdollista luonnonvaloa käyttää ja ainoa salamakin on kamerassa kiinni oleva perussalama. Olen epäonnistunut bloggaamisessani 😀

  • cebic sanoo:

    Onnistuin typoamaan, eli tässäpä linkki blogiini vielä 🙂

    Mukavaa viikonloppua!

  • Jenni sanoo:

    Mitään ole epäonnistunut! Luulen että aika moni lukija tykkää sun blogista kun se on realistinen ja tietää miltä ruoka oikeasti näyttää. Ja sitä paitsi, jos katsoisit (älä katso) blogini alkutaipaleen kuvia niin onhan tässä huima kehitys tapahtunut niistä ajoista kun räpelsin pokkarilla. Eli tässäkin voi kehittyä, todettu on!

Jätä kommentti