Skip to main content

Metsästin perjantai-illan kuumeisesti asfalttiviidakossa joka paikassa loppuunmyytyä raparperia. Kesällä pitäisi syödä jotain vihreää. Ei kovinkaan vaikea tehtävä jos päivittäisen rehuannoksen voisi ottaa tämän karamellisoituneen raparperipiirakan muodossa. Tarkalleen ottaen tämä on raparperipaistos, jonka tekee kädenkäänteessä. Ohje on bongattu uusimmasta Glorian Ruoka&Viinistä, josta muuten löytyy 18 (!) sivua tekemiäni kuvausjärjestelyjä. Jutut kuvattiin viime kesänä. Tänä kesänä en ajatellut olla kovinkaan ahkera 🙂


Raparperipaistos (6-8 annosta)

500 g (3/4 l) raparperia
1,5 dl fariinisokeria

Taikina
200 g voita
3 dl vehnäjauhoja (laitoin + 1 dl)
1 dl kidesokeria
1,5 dl fariinisokeria

Tarjoiluun
kermaa, jäätelöä tai vaniljakastiketta

Pese raparperit ja leikkaa ne n. 1 cm viipaleiksi. Sekoita sokerin kanssa. Aseta vuokaan leivinpaperi, ja kaada raparperit vuokaan. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia. Nypi voi, jauhot ja sokerit taikinaksi. Nyppisin sitä taikinaa varmaan vieläkin, joten lisäsin taikinaan 1 dl vehnäjauhoja. Levitä taikina raparperien päälle ja jatka paistamistä vielä n. 30 minuuttia.

Raparperipiirakkana kilpaili suosiosta lauantaina blogipiknikillä. Melkein yhtä hyviä raparperipiirakoita tarjoili Sillä Sipuli ja Sorsanpaistaja 😉 Kurjan sään takia koko konkkaronkka sai kutsun Kädenvääntöä-blogin olohuoneeseen. Kävi ilmi että emäntä oli ehtinyt kokeilla samaista raparperipaistosta jo pariinkin otteeseen.

Iltapäivälle oli järjestetty yllätysohjelmanumero. En tiedä miten olen onnistunut kävelemään ohi, mutta Iso-Roballe on avautunut hiljattain Caneli Café. Listalla kahveja, superfoodeja, vihersmoothieta ja indonesialaisia ruokia. Kahvila on nauttinut aikamoista suitsutusta useammassa blogissa, joten seuraava keskustakahvi nautitaan Canelissa. Kahvilan pojat soittavat myös bändissä, jonka letkeästä meiningistä saimme fiilistellä olohuoneen lattialla.

Siellä missä ruoka, siellä kamera.
Suolainen setti. Lisäaineettomat lihat tulivat Vatajalta ja lautaset Pirkalta.
Café Canelin pojat heittivät yllätyskeikan!

Koff sponsoroi ruokabloggaajien nesteytyksen.
Illan erikoisin: Monkeyfoodin pekonikeksit.

Blogitapaamisissa tuntuu pyörivän samat vanhat naamat. Ollaanko me oikeasti niin pelottavia? Tiedän että uutena ei ole helppo tulla porukkaan, mutta toivoisin niin kovin että uudetkin kasvot uskaltautuisivat paikalle. Blogipiknik tai ruokabloggaajien pikkujoulut eivät ole mikään salaseura. Jos sinulla on ruokablogi – uusi tahi vanha -, olet sydämellisesti tervetullut mukaan! Laita viestiä [email protected] jos haluat liittyä postituslistalle.

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea Liemessä-Facebook ryhmässä.

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa

8 Kommenttia

  • Anna sanoo:

    Caneli tuli Iso Roballe vuonna 2010. Se oli mun lähin kahvila silloin, kun vielä Iso Roballa asuin. Tosin kävin siellä pari viikkoa sitten ja veikkaan, että omistaja(t) on vaihtunut.

    Mä yritän tulla sitten sinne pikkujouluihin. 😉

  • Jonna sanoo:

    Ette te ole, minä olisin tullut jo nyt, mutta oli toiset juhlat buukattuna. Harmitti valtavasti eli se siitä teidän pelottavuudesta 😉 Liityn Annan seuraan sitten pikkujouluissa.

    Katsoinkin silloin heti sillä silmällä GR&V:n, kun muistin tarinasi rankkasateesta.

  • Heleen sanoo:

    Kyllä mielellään täältä etäälätkin tultaisiin, vaatii vähän vaivannäköä ja järjestelyä. Tosiaan lakkiaispäivä oli, johon olin panostanut leipurina ja vieraanakin.

  • Jenni sanoo:

    Okei, lakkiaispäivä _saattoi_ hieman vaikuttaa. Hyväksytään!

    Pitää käydä vielä paikan päällä haastattelemassa poikia, että mikäs tämän Canelin tarina nyt olikaan. Sain tosiaan ihan sen kuvan että olisivat avanneet hiljattain…

  • Hannele sanoo:

    Olihan meitä kaksi rohkeaa!
    Ette te kovin kamalan paljoa pelottavia ole 🙂

  • sanna sanoo:

    Voi kun näyttää ja kuulostaa kivalta! Minä arvoin vielä lauantaiaamuna, josko ehtisin mukaan, mutta tapahtuman facebook-sivu oli mystisesti kadonnut, joten se sitten ratkaisi asian… Toivottavasti kuitenkin vielä joku kerta pääsen ja uskaltaudun mukaan! 🙂

  • hanna sanoo:

    Sanna, mä olen syyllinen sen tapahtuman Facebook-sivun katoamiseen. Piilotin sen vain vieraiden kavereille näkyväksi kun huomasin, että Pitkä oli pistänyt sinne oman osoitteensa ja puhelinnumeronsa. Tsori 🙁

  • Anna sanoo:

    Jenni, Canelin alkuperäinen omistaja oli iranilainen. Häntä en siellä nähnyt, kun viimeksi kävin.

Jätä kommentti