Kampin ’takapihalla’ eli Mechelininkadulla tapahtuu. Helsingin ainoan etiopilaisen ravintolan Kuningatar Saban tupa on täysi joka ilta. Yritimme saada pöydän arki-iltana extempore, mutta varaus ei ole vain suositeltava vaan pakollinen. Mutta ei hätää. Toiselle puolelle tietä on avattu ravintola Olon osakkaiden uusi konstailematon Meche.
Meillä oli tiukka tunti aikaa ruokailla, joten saimme kuin saimmekin pöydän lähes täydestä ravintolasta. Pikavisiitillä ehtisimme syödä pääruuat ja kulauttaa alas lasillisen viiniä. Rento mutta asiantunteva palvelu soljui alusta lähtien. Nuoret reippaat tarjoilijat ohjasivat pöytään, pyysivät heti juomatilaukset ja ojensivat menun. Ruokalista on bistrotyylinen. Otimme molemmat ’lammasta ja jugurttia’ (23 €). Lampaan kylkeen otin vielä varmuudeksi ranskalaisia ja majoneesia (5 €). Tämän äkkäsin seinällä olevasta lapusta tullessamme sisään nälkäisinä. Listalla ranskalaisia ei ollut.
Keittiön ovenpielet olivat vielä remontin jäljiltä viimeistelemättä, mutta väliaikaisen verhon takana tehtiin taikoja. Lammas oli erinomaista. Keittiö ja ruoka ovatkin Mechen sydän muutoin kalseassa ympäristössä. Sisustuksessa on sorruttu liialliseen yksinkertaistamiseen. Pienet tuikut olivat ainoa tunnelman luoja. Sisustus ei kertonut mitään paikasta, eikä sen omistajista. Jotain, mitä tahansa, olisi kaivannut paljaan harmaille seinille. Myös akustiikka kärsii kun kaikki pinnat ovat paljaita.
Ravintola Meche
Mechelininkatu 13, Helsinki
www.meche.fi
Liemessä? Päivittäistä vertaistukea Instagramissa @liemessa Snapchatissa @liemessa Liemessä-Facebook ryhmässä.
Mekin käytiin tyyppäämässä tuo Meche heti sen alkumetreillä. Otettiin päivän menu, ja odotukset oli suht korkealla eikä varsinaisesti tarvinnut pettyä: alkuruoka ja jälkiruoka olivat hyvä+ -tasoa, mutta pääkkäri oli sitten ihan kiitettävä!
Samaa mieltä, että tila on turhan kolho, ja pöydät ehkä himppasen liian lähellä toisiaan. Toivottavasti tilasta tulee ”avarampi”, kun koko ravintolasali saadaan käyttöön takatiloineen kaikkineen. Muuten aika kiva mesta, noita ei liiaksi etu-Töölössä ole!
Mä VIHAAN taustamusiikkia.
Mutta en kyllä ole myöskän kovan, kaikuvan ja kalahtelevan puheensorinan ystävä, ja jostakin kumman suusta se tuntuu näin yhtäkkiseltä, se vähä mitä olen Helsingin ruokapaikoissa käynyt, olevan lähes trendi, menestyvän ravintolan tunnus.
Kai sinne seinälle nyt vois jonkun akustiikkalevyn laittaa, tai kattoon.
Inez, olikohan se juurikin tämä takatila jossa istuimme?Jos oli niin se oli mielestäni ravintolan tunnelmallisin paikka, johon kajasti hämyisempää valoa vanhoista ikkunoista. Etuosa oli muuten vielä meluisampi kun kuljimme sen läpi. Samaa mieltä, että ihan kiva mesta ja positiivista jos ravintoloita perustetaan pois keskustan välittömästä läheisyydestä. Mechen kulmilla ei montaa raflaa ole. Pienen matkan päässä on Aito ja Kuu kuu.
Nanna, istuimme kerran Nirson kanssa eräässä ravintolassa, ja valitimme toisillemme kuinka taustamusiikki on liian kovalla. Sitten huomasin seinällä kyltin joka meni suurinpiirtein näin: ”jos musiikki on liian kovalla, olet liian vanha tänne” 😀
Tykkään että illallisella pöytäkeskustelu on vaivatonta, eikä sitä liiaksi asti häiritse taustamusiikki tai huono akustiikka..
Mä olen kuullut Kuningatar Sabasta paljon hyvää, muttei olla (vielä) saatu aikaiseksi mennä. Mä olen niin surkea tekemään pöytävarauksia paljoa etukäteen, kun yleensä se en-jaksa-tehdä-ruokaa -fiilis iskee niin kovin yhtäkkiä.
Yllättävän harvoin sitä eksyy Töölön rafloihin, vaikka onhan sielläkin vaikka ja mitä. Pitäis tsempata senkin suhteen!
ps. Ihana toi sun pikkukuva!
pps. Saman kuvan taisin bongata myös Viini-lehdestä. 🙂 🙂