Skip to main content

Nirsolla valuu kyyneleet pitkin poskia. Naurun sekaisen nyyhkytyksen lomasta Nirso saa sanottua: ”Tajuutko että Silja Line tekee meistä komediaa. Tää tilanne on kuin jostain b-luokan leffasta. Aikakone vei meidät ylihinnoiteltuun 90-luvun buffaan. Jälkiruokajonossa joku hengitti mun niskaan kuin Darth Vader – puuh-haa puuh-haa”.


Mini löysi uuden tyylin Tukholmassa.

Olemme Silja Serenadella reittimatkalla Tukholmasta Helsinkiin. Menomatka sujui liiankin kätevästi 39 eurolla Norwegianin siivillä. Molemmilla meillä on lämpimät muistot Ruotsin risteilystä lapsuudesta, joten halusimme tarjota saman elämyksen myös 3-vuotiaalle Minille. Laivan pallomerestä oli vaahdottu jo toista viikkoa vaikka tarhassakin on oma pallomeri. Eniten vaakakupissa painoi kuitenkin viime Uusi vuosi, jonka jälkeen Mini pelkäsi ”pommeja” puoli vuotta. Laivayhtiö pahoitteli nettisivuillaan ilotulitteiden puuttumista turvallisuussyistä. Täydellistä! – ajattelin.

Olemme hyvinkin säästäväisiä ja tarkkoja pennosistamme – lukuunottamatta ruokakuluja. Silja Linen uudenvuodenaaton reittimatka Tukholma-Helsinki Promedane-hytissä (perusputka parvisänkyineen, mutta 11. kerroksessa ja ikkunalla promenadelle) kustansi yli 300 euroa. Vertailun vuoksi menomatkamme Norwegianilla kustansi kolmelta henkilöltä 120 euroa. Olin haaveillut Vietnamin matkasta ja vaikka mistä, mutta siinä vaiheessa kun Nirso oli saanut lomansa vahvistettua vaihtoehdot alkoivat olla vähissä varaus- ja rahatilanteen suhteen. Olimmehan viime vuonna joululomalla Kööpenhaminassa, joten senkään puolesta Tukholman matka ei tuntunut mitenkään vähäpätöisemmältä vaihtoehdolta. Lomien vahvistettua avasin läppärin aamusufeen äärellä, ja haravoin huuto.netin läpi. Pieni epävarmuus takaraivossa huusin Siljan risteilylahjakortin. Olin aamupäivästä matkalla kirjanpitäjälleni, ja myyjä sattui asustamaan myös Espoossa. Joululomien painaessa päälle, kävi tsägä, ja sain noudettua lahjakortin ennen pyhiä ja buukattua meille promenade-putkan lahjakortilla reilulla 100 eurolla. Hintaan kuului aamiaisbuffé, mutta illalliskorteista laskutettiin erikseen 55 euroa per nassu. Serenadella on pientä yritystä omaava à la carte ravintola, mutta halusin vuosien jälkeen testata ruotsinlaivan buffan, ja suoda tämän autenttisen ruotsinlaivabuffa-kokemuksen myös Minille.

Koko paluumatka lähti jotenkin heti alusta väärille raiteille. Tarkistimme Facebook-statuksen-avulla-kaverin-kaverilta-buukatusta keskusta-asunnosta lähtiessämme miten pääsemme satamaan. Silja-bussin reitti ei ollut kannaltamme otollinen, joten päätimme luottaa Google mapsiin ja taistelimme metroreitin päätepysäkille Ropsteniin. Valitsimme metroasemalla väärän uloskäynnin, jonka seurauksena Google mapsin ”avustamana” harhailimme muutaman kilometrin kiertotielle. Kävelyreitin varrella puuttuva viitoitus toi meidät lopulta viime tingassa teollisuus- ja tietyömaan läpi satamaan. Ilman kiertotietä olisimme todennäköisesti ehtineet juuri ennen tietojärjestelmävikaa check-iniin. Minille iPad käteen ja edessä oli puolen tunnin jonotus. Jo tässä vaiheessa muistutin itseäni miksi olimmekaan astumassa laivaan kun voisimme viettää viimeistä iltaa Tukholman bib-gourmand ravintoloissa, yöpyä samaan hintaan ****-tähden hotellissa ja lentää kotio.

Näytän vesisateessa uitetulta rotalta, kun saavumme Promenade-putkaamme 10 minuuttia ennen illallisen alkamista. Hytti on siivoton edellisten risteilijöiden jäljiltä. Mini vinkuu pallomereen, mutta lähdemme ensin selvittämään Infoon uutta hyttiä. Asiakaspalvelu oli heti ymmärtävää ja ripeää. Ennen kuin Info-täti ehtii sanoa ”parempi hytti” loppuun Nirso nyökyttää päätään ja kurvaamme kiireen vilkkaa uuteen Delux-hyttiimme. Parisänky. Minille oma sohvadivaani. Nyökyttelemme kaikki tyytyväisinä. Vetäisen naamaan signature-huulipunani ja Nirso lisää dödöä kainaloon. Tökkäsen Minille päähän Tukholman pilailupuodista ostetut kissankorvat.

Illallisbuffé (55 € / hlö) oli itselleni jopa positiivinen yllätys – odotukset eivät tosin olleet kovin korkealla. Silja Serenadella on kaksi bufféravintolaa: Seranade ja Bistro Maxime. Olin valinnut nettisivujen perusteella Maximen joka osoittautui oikeaksi valinnaksi. Tunnelma oli rauhallinen ja hillitty, mitä nyt Mini mekasti ja säntäili ympäriinsä. Olimmehan päättäneet pärjätä illallisen ilman iPadia, jotta kokemus ei menisi lapseltamme ohi. Kylmät alkuruuat olivat itseasiassa laadukkaita ja maistuvia rapu- ja kalavaihtoehtoineen. Lämminruokapuoli oli kuitenkin pettymys. Tiskissä makasivat jauhelihapihvit, nakit ja mauttomat kermaperunat isoissa laareissa. Kokit pönöttivät ysärityyliin leikkaamassa lihaa, nautaa tai kalkkunaa. Jälkiruokia oli montaa sorttia, joskin itse näkisin nekin mieluummin kaikki annoksina kuin isoista laareista kauhastavina mössöinä. Senkin uhalla että tarjonta olisi suppeampi. Loppuillan muumivalokuvasuunnistimme, reuhuimme pallomeressä ja kävimme Tax Freessä karkkiostoksilla. Lapsille oli oma leikkipaikka ja runsaasti ohjelmaa.


Muumidiskossa.


Mini seuraa yöllä bändin soittoa hytin ikkunasta.

Kenen kanssa risteilyalukset sitten kilpailevat? Helsingin, Tukholman ja Tallinnan ravintoloiden ja hotellien kanssa. Ne kilpailevat ihmisten vapaa-ajasta. Jos panostan vapaa-aikaani rahallisesti ja ajallisesti, haluan sen tarjoavan hyvää ruokaa, elämyksiä, mutta myös hyvät yöunet. Pieni prinsessadisclaimer tähän väliin; nukun parhaiten kotona ja patjani alla on aina pieni herne viettäessäni yön jossain muualla kuin omassa sängyssäni. Viisi tuntia unta putkeen kotini ulkopuolella on jo viiden tähden arvoinen yö. Saatan olla poikkeus, ja moni hakee vapaa-ajaltaan ja etenkin uudenvuodenaattona örvellystä. Mutta sitäkään ei näkynyt ainakaan alkuillasta. Ainoa hetki kun törmäsin suomalaisiin koko risteilyn aikana oli kello viiden buffékattaus. Eihän mikään muu kansallisuus syö vielä siihen aikaan. Muutoin laiva oli täynnä pynttäytyneitä venäläisiä. Lopulta nukuin yhteensä muutaman tunnin ja senkin pätkissä. Hyttimme alapuolella teini-idolini Ville Pusa ja bändi soittivat puoliyhteen asti yöllä. 3-vuotias Mini sai nukahdettua melulta vasta lähemmäs puoltayötä.

Aamulla saavuimme tokkuraisina aamupalabufféelle. Teimme täyskäännöksen täyteen tupatulla Senerande-ravintolalla, ja asetuimme edellisillan Maximiin myös aamiaiselle. Hiihdin tervetuliasskumpan ohi, ja santsasin lautasen täyteen välttäen edellisen illan buffén antimia. Mini sai valita buffasta mitä mieli teki. Ruotsin reissun ja jugurttiaamiaisten jäljiltä Minin valitsi kaikista vaihtoehdoista suomalaista kaurapuuroa ja keitetyn kananmunan.

Lopuksi on pakko esittää relevantti kysymys. Olemmeko edes kohderyhmää? Kolmekymppinen kaupunkilaisperhe joka matkustaa, käy ravintoloissa ja on valmis panostamaan elämyksiin. Toivottavasti emme, sillä Siljan laivoja pitää ravistella ja kunnolla ennenkuin astumme niihin uudestaan.

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagramissa @liemessa
Snapchatissa @liemessa
Liemessä-Facebook ryhmässä.
Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa

16 Kommenttia

  • Ihana postaus! Itse tein jo muutama vuosi sitten päätöksen, etten astu jalallanikaan laivalle ellei ole aivan pakko. Tukholmakeikat on siitä asti tehty lentäen – ja paljon halvemmalla kuin risteillen!

    No sain syksyllä lahjakortin Viikkarilla ja arvaa minne ollaan menossa ensi viikonloppuna? Joo, just sinne. Teinihelvetti Mariellalle. Olen varannut ennen lähtöä myöhäisen brunssin maista ja Tukholmassa odottaa varaus Bernsin brunssille (laivan ravintoloihin en astu).

    Laivamatkat möllötetään miehen kanssa kahdestaan (siinä kapeassa sängyssä) hytissä karkkia syöden ja leffoja katsellen – kiitos ipad! 🙂

  • Jenni sanoo:

    Niin, Norwegian lentää Tukholmaan alk. 29 € / suunta. Sain muuten suosituksen myös Bernsin brunssille vaikka sinne emme tällä reissulla ehtineetkään. Mulla on Tukholmapostaus (ja sata muuta) tässä työn alla. Mutta eipä tuossa taidakaan paljon muuhun kun brunssiin ja pieneen shoppailukierrokseen jäädä aikaa?
    Mariella kuulostaa kyllä lievästi pelottavalta 😀

  • Campasimpukka sanoo:

    Ai, ihana postaus, pyyhin naurun kyyneleitä täällä minäkin. No, siskoni sanoi jo vuosikymmeniä sitten, että meikit pitää aina muistaa poistaa, vaikka sitten itkemällä 😀

  • Mimmu sanoo:

    Aivan ihana kirjoitus ja toi kyllä vahvasti mieleen meidän parin vuoden takaisen reissun. Tyttö oli silloin kaksi ja puolivuotias. Molemmilla aikuisilla hämärämuistikuva lapsuuden risteilyistä pallomerineen, tax free- karkkeineen ja buffetpöytineen, sekä toisena mielikuvana opiskeluaikojen örvellysristeilyt. Tarkoitus oli vain päästä lahden yli ja jatkaa siitä autolla kierrellen Ruotsia, mutta samanlainen olo eillekin jäi. Ei enää ikinä! Lapselle tosin jäi mukava vaikkakin hyvin hatara muistikuva isosta pallomerestä ja taikurista, pienempi käyköön ekan kerran laivalla vaikka sitten opiskelijana.

  • Jenni sanoo:

    Tarkoitus ei ollut saada ketään itkemään 😉

    Mimmu, uskon että Minillekin jäi hyvä fiilis. Voi sitä ihmetyksen määrää kun kävelimme tuubia pitkin laivaan isojen rekkojen ajaessa laivaan sisään. Onhan laivoissa jotain taianomaista. Vielä kun sen ruuan ja ”sisällön” saisi päivitettyä tälle vuosituhannelle niin voisi harkitakin uudestaan.

  • Katja Kokko sanoo:

    Sait sentään kirjoitettua reissustanne blogiin saakka – minun ja Jutan taannoinen risteily Tukholmaan Viking Linella ei yksinkertaisesti ansaitse palstatilaa blogissa. Minua ei taatusti saa enää ikinä laivalle, ellei kyseessä ole äärimmäinen hätä. Mutta olipas hauska lukea tätä, vaikka oma reissu ei naurata vieläkään!

  • Anonyymi sanoo:

    Ilmeisesti uuden vuoden risteilyllä on jotenkin normaalista poikkeava meininki – buffet maksaa tavallisesti reilut kolmekymppiä ja buffaravintoloita on vain yksi. Se Maxime, jossa söitte, on a la carte -rafla. Tuo 55 e buffetista on kyllä käsittämätön riistohinta, ainakin jos tarjonta on sitä mitä normaalistikin.

    Ylemmällle kommentoijalle, joka ei laivan ravintoloihin astu: laivoilla on ihan ruokaravintoloitakin, joista saa jopa hyvää ruokaa, muutakin kuin mättöbuffetsapuskaa.

  • Tämä teksti kirvoitti kyllä hihitykset (ei onneksi itkua :)! Omat muistot ovat viikkarin laivoista kasarilta, 2000-luvulla aikuisena laivalle mennessäni olin kovin pöyristynyt kun buffaravintolassa ei ollut enää pöytäliinoja ja viini piti hakea itse hanasta 😀 Sittemmin olen uskaltautunut pari kertaa puoli-ilmaiselle aleristeilylle ja löytänyt ihan hyvää palvelua ja ruokaakin. Buffa on tosin kierretty kaukaa. Kokemukseni on kyllä jäänyt vähän vajaaksi, olen siirtynyt hyttiin ja nukkumaan melkeinpä suoraan päivällispöydästä, joten kaikki kuuluisat ördäysdiskot ovat jääneet näkemättä 😉

  • Nanna sanoo:

    Täytyy laittaa tähän puolustuksen puheenvuoro, itsekin Siljalla töitä tehneenä (ja mieheni edelleen).

    Osuitte kyllä varsinaiselle erikoisristeilylle, uutena vuotena laiva on tosiaan täynnä venäläisiä, jotka jostain syystä haluavay syödä buffaa/tai sitä heille ainakin myidään. Siksi BISTRO Maximekin näköjään toimii uutena vuotena buffana.

    Silloin harvoin kun itse menen risteilylle , lapsiahan täytyy kerta vuoteen viedä iskäin työpaikalle, nautin juurkin hyvästä ruuasta, Serellä ja Sympillä Bon Vivant, Lobster ja Captains Grill ja Maxime tarjoavat mielestäni hyvää ruokaa ja palvelua, Lobsterin äyriäisvalikoimaa ei esim. saa tuoreena käsittäkseni Suomen ravintoloista. Buffaa en käytä, en ruuan laadun takia vaan sen takia, että mielestäni ravintolakokemukseen ei kuulu jonottaminen tai väentungos.(multa menee ruokahalut)

    Ropstenin asti ei kannata muuten metrolla ajaa. Postumispysäkki on Gärdet ja siitä ihan on opasteet Värtahamneniin!n.500m

    Mutta olen monesti todennut myös asiakkaan senhetkisen mielenlaadun suuresti vaikuttavan ravintolakokemukseen ja olenkin aina itse tavattoman iloinen kun saan hiukan kireän asiakkaan poistumaan tyytyväisenä.

    Luulen, että sielläkin, tukka kuivana ilman turhia kiertoajeluja ja jonottamisia, kerralla puhtaaseen hyttiin (no excuse for that!)olisi käynnistä voinut tulla toisenlainen.

    Ihan rakkaudella tämä, Jenni, kuitenkin, mutta niinhän se on , että ilman krutiikkiä ei kehitystä tapahdu, että sen puolesta ihan reipas postaus!

  • Minna Vuo-Cho sanoo:

    Aina välillä olen miettinyt, pitäisikö poikia viedä laivamatkailuun tutustumaan, mutta ei ainakaan vielä ole saatu risteilyä aikaiseksi…

    Kertaalleen on menty auton kanssa Saksaan ja kaikilla meillä oli tosi kivaa Finnlinesin lautalla. Eikä se ole edes mikään viihdelautta vaan aika rationalistinen rekkakuskari. Ruokakin oli ihan syötävää buffetissakin 🙂

    Ensi kesänä mennään taas uudestaan.

  • Tuplaespresso sanoo:

    Kun vanhaksi elää, niin oppii ainakin sen että koskaan ei pidä mennä ulos syömään uutenavuotena, vappuna, äitienpäivänä tai isänpäivänä. Suurille ihmismassoille tarjottaessa ravintolaruoka on enemmän tai vähemmän keskinkertaista surkeampaa mättöä. (Ja jossain perheissä mennään tällöin ”ulos syömään” jopa ABC:lle…) Sellaisina juhlapäivinä ei saa hyvää ruokaa mistään muualta kuin omasta keittiöstä 🙂

    Mutta sen verran puolustelisin Siljan ravintoloita, että Bon Vivantista meillä ei ole muita kuin erinomaisia ruokakokemuksia.

  • Jenni sanoo:

    Kiitos erilaisista kokemuksista ja näkökulmista! Vaikka lähihistoriasta itselläni on vain tämä yksi kokemus uudenvuodenaatolta niin juurikin tämän takia halusin kirjoittaa postauksen eli herättääkseni keskustelua laivamatkailun nykytilasta. Korostaisin vielä että ei buffékokemus mikään pohjanoteeraus ollut, mutta hinta-laatu suhde ei mielestäni ollut kohdallaan kun kilpaillaan esimerkiksi Helsingin ravintolatarjonnan kanssa. Maissa ravintolat ovat menneet huimasti eteenpäin 10 vuodessa, mutta ovatko laivat pysyneet perässä? Matkamme oli vain yhdensuuntainen, joten a la carte jäi testaamatta. Uskon ja oletankin että se on erilainen kokemus! Ja jos buffan hinta on normaalisti 30 euron luokkaa niin se kuulostaa jo kohtuullisemmalta hinta-laatu suhteelta. Silti buffassa oli 90-luvun jämähtänyttä tunnelmaa.

    Nanna, tottakai lapset täyty viedä isin työpaikalle ja mielestäni lapset täytyy viedä ylipäänsä ainakin kerran elämässään laivalle! En tosin usko että ravintolakokemus olisi ollut kovinkaan erilainen vaikka alkumatka olisi mennyt nappiin. Meillä oli hyvä tunnelma kaikesta huolimatta, etenkin kun uusi hytti järjestyi heti ja ei sitä muutenkaan jaksa lomalla mököttää pikku asioista.

    Ja niinkuin sanoit, tämä oli tarkoitettu keskustelunavaukseksi juurikin sen takia että olen myös ”Siljan puolella”. Koin että ruokapuolella on skarpattavaa jos mielivät kilpailla ihmisten vapaa-ajasta suurkaupunkien ravintolatarjonnan kanssa. Kommenttienne perusteella olen kyllä valmis antamaan mahdollisuuden a la carte puolelle jos tässä tulee lähdettyä vielä uudestaan…

    Tuplaespresso, isänpäivänä olimme Mustikkamaalla Alia-ravintolassa isänpäiväbrunssilla. Se oli aika uskomattoman hyvä buffépöydäksi, vaikka kyllä hintakin taisi huidella siellä 50 eurossa.

  • Tuplaespresso sanoo:

    Kiva kuulla että Aliassa pystytään pitämään taso korkealla myös näinä suurina juhlapäivinä 🙂

    Kun ajattelee asiaa tarkemmin, ymmärtää kuitenkin miksi aterian hinta ja laatu eivät useinkaan kohtaa tällaisina juhlallisina massaruokailupäivinä. Jos on tupa täynnä väkeä kahdenkin peräkkäisen kattauksen verran, niin kylmätilat alkavat narista liitoksistaan kun suurin osa ruoista joudutaan kuitenkin valmistamaan etukäteen ja ruoan pitäisi olla keskimäärin kaikille kelpaavaa. Keittiö ja salinpuoli vaatii 110% henkilökuntakapasiteetin ja joukkoon joudutaan varmasti ottamaan myös liuta vähemmän ammattitaitoisia ekstraajia. Lisäksi palkkakustannukset huitelevat pilvissä, kun henkilökunnalle maksetaan kaikki pyhä- ja sunnuntaityökorvaukset.

    Ruotsinlaivoille hyvin toimeentulevat cityeläjät eivät liene sitä ensisijaista kohderyhmää, vaan ne kosiskelevat asiakkaikseen sitä suurta tavisenemmistöä joilla ei ole kovin suuria vaatimuksia, kunhan laivalla saa vatsan ja pään täyteen. Enemmän kvantiteettia, vähemmän kvaliteettia, myös asiakkaissa. HS kuukausiliitteessä oli muuten mielenkiintoinen juttu siitä, millainen on ”keskivertosuomalainen”. Me kumpikaan emme taida ihan vastata sitä kuvausta 🙂

  • Minna sanoo:

    Onnistunut risteily on taitolaji :). Meillä on tapana käydä kerran vuodessa koska lapset rakastavat laivalla oloa. Heistä se on mukavampaa kuin lentokoneella lentäminen kaupunkilomalle.

    Eli risteilylle ei kannata koskaan lähteä perjantaisin tai loma-aikoina. Lähdemme yleensä elokuussa kun koulut ovat jo alkaneet lauantai lähdöllä. Tällöin joutuu ottamaan vain yhden vapaapäivän.

    Emme koskaan ruokaile buffetissa, aamupalat ja illalliset siis Maximissa tai Bon Vivantissa.

    Näillä eväillä on meidän koko perhe nauttinut risteilystä.

  • Johanna sanoo:

    Loistava postaus!
    Me olemme matkustaneet reittimatkoilla (ei halpalentoja täältä) aika paljon Turusta Tukholmaan vaihtelevalla menestyksellä. Hyteistä velotetaan huimat summat, koska meidän perheessä vain yksi pysyisi yläsängyssä, joten kerrossängyt eivät tule kysymykseen. Kun lapset olivat pieniä, mahduimme delux-hyttiin, mutta leikki-ikäisten kanssa ylihinnoiteltu, eikä koskaan siisti sviitti saa kiehumaan.
    Ruokapuolesta: en ole teini-iän jälkeen käynyt buffeessa, enkä mene. Ei niinkään ruoanlaadun takia, vaan sen, etten missään tapauksessa halua seistä jonossa toteuttamassa lasten erilaisia mielihaluja 5 min välein, enkä halua lasten juoksevan 5 min välein hakeamassa jotakin. A la carte sekä aamiaiselle että päivälliselle ja hermot säästyvät. Turku-Tukholma reitillä a la carte on buffee alkuruoka- ja jälkiruokapöydältään ja pääruoka on lautastarjoiluna. Useimmiten nautimme vain alkuruokapöydän ja näin emme ole päässeet pettymään pääruokaan kuin vain muutaman kerran. Alkuruokapöydästä on ollut mielestäni hyvä, ei mitenkään innovatiivinen, mutta varma.
    Mutta tuo sama prinsessailmiö on iskenyt minuun ja laivoilla se on pahimmillaan. Nukun max tunnin ja seuraavana päivänä on järisyttävän aikainen herääminen Tukholmassa ja yleensä pitkä automatka, joten nej tack.
    Tällä hetkellä odotan mielenkiinnolla Vikingin uutta laivaa, jos… tai sitten ei….

  • Jenni sanoo:

    Tuplaespresso, totta turiset, että tuskin olen ihan ”keskiverto suomalainen” kun ruokaan tulee. Olen ehkä vaativampi, ja Nirso on sitten ihan oma lukunsa 😉 Toisaalta laivamatkustaminen on mielestäni todella kallista, ainakin noin uutenavuotena, joten tuskin siihen kovin monella ”keskiverto suomalaisella” on varaakaan. Sen takia varmaan niitä suomalaisia ei siellä paljoa näkynytkään. Minäkin juoksin Espoon metsiä ja mantuja (mulla on kännykkäkuva metsäreitiltä todistaakseni tämän :D) noutaakseni lahjakortin jotta päästäisin hieman kohtuullisemmilla kustannuksilla.

    Kiitos Minna hyvistä vinkeistä miten selvitä laivamatkustamisesta! 🙂

    Johanna, kolmistaan mahduttiin hyvin Delux-hyttiin. Mini siirtyi divaanilta meidän väliin jossain vaiheessa yötä, mutta edelleen mahtui hyvin. Jos tässä alkaisi poikimaan niin aika hulppean sviitin sitä varmaan joutuisi ottamaan pienten lasten kanssa.

    Ai, Viikkarilta on tulossa uusi laiva! Tiedätkö koska?

Jätä kommentti