IHMISKOE: 3-VUOTIAS RUOKAKAUPASSA

Kun tekee päivittäiset arkiruokaostokset vilkkaan ja omapäisen 3-vuotiaan kanssa, ihminen alkaa keksiä kaikenmoisia selviytymiskeinoja. Ojentaminen, kiristys ja uhkailu tuntuvat tehottomilta. Lahjonta toimii vaihtelevasti. Sen sijaan olen kehittänyt pehmeitä metodeja miten selvitä kauppareissuista ja ylipäänsä arkiruokailusta.

1. Ostoskärryjen valinta

Kauppareissu menee helpoiten jos saan huijattua Minin isoihin ostoskärryihin istumaan. Paheksuvat katseet kiinnittävät huomion Minin rapasiin kenkiin ostoskärryissä, mutta se on pienempi paha. Yleensä Mini valitsee kuitenkin omat pikkuostoskärryt.

2. Anna sen luulla että se saa valita

”Saat valita iii-han minkä tahansa hedelmän”. Tai lihatiskillä ”otetaanko lohi vai made?”

3. Anna sille tekemistä

Lapsi voi punnita hedelmät, viedä tuotteita ostoskärryihin, näyttää reitin maitohyllylle. Puuhakas lapsi on usein tyytyväinen lapsi.

4. Karkkihylly – The Ultimate Challenge

En koskaan osta karkkia kun käymme Minin kanssa kaupassa. Karkki vain taianomaisesti ilmestyy keittiön yläkaappiin karkkipäivänä. Ei Mini tyhmä ole ja tajuaahan se että kaupassa on karkkia. Mutta jotenkin tämä on johtanut siihen että se ei koskaan heittäydy maahan kiemurtelemaan karkkihyllyjen edessä.

5. Miten täältä pääsee pois?

Yleensä kun pääsen kassalle, Mini säntää vielä kaupan puolelle hypistelemään leluja, roikkumaan kassojen porteissa, täyttämään palautelappuja, tulostamaan reseptikoneesta reseptejä tai norkoomaan peliautomaateille. Samaan aikaan kassa tivaa ”Laitetaanko pakasteet pussiin? Onko bonuskorttia? Tämä nyt maksaisi tämän verran. Tarvitsetko kuittia?” Ihan sama – siinä vaiheessa yritän pitää katseeni lähinnä ulko-ovella ettei lapsi pääse livahtamaan.  Olen yrittänyt helpottaa tilannetta ohjaamalla Mini pakkaamaan tavaroita ja huolehtimaan että esimerkiksi hänen purkkapakettinsa tulee ostoskassiin. Tätä pitää vielä harjoitella…

5. Lapsi ei kuole lihapatojen äärelle

Nälkä on tervettä. Vältän turhia välipaloja jotta lapsi on oikeasti nälkäinen ruokailuaikaan. Toisaalta siellä missä sääntö niin siellä poikkeus. Joskus tarvitsen aikaa ja rauhaa arkiruuan valmistamiseen ja annan Minille joko edellisen päivän jämät tai korpun jyrsittäväksi odotellessa.

6. Osallista ruuanlaittoon

1-vuotiaana Mini oli Tillivastaava. Nyt 3-vuotias Mini voi osallistua jo lähes kaikkeen muuhun paitsi pilkkoa terävällä veitsellä ja hämmentää kuumia patoja. Ruuanlaiton lomassa on myös hauska maistella erilaisia makuja ja tehdä omia kokkailukokeiluja.

Minin ostoskorin sisältö

Ihmiskoe: Mitä 3-vuotias ostaa ruokakaupasta kun saa vapaat kädet?

Tein eilen illalla ihmiskokeen ja kauppakärryyn kerättiin ostokset Minin mielen mukaan. Mitä 3-vuotias ostaa ruokakaupasta kun saa vapaat kädet? Vastaus: cantaloupemelonin, fetaa, herkkusieniä, oliiveja, muroja, purkkaa ja kojusta muikkuja. Lisäksi kassalle jäivät suklaamurot ja koirien vinkulelu, jota äiti ei kelpuuttanut kotiin asti vedoten kotirauhan säilyttämiseen.

Jos toteutat lapsellasi vastaavan ihmiskokeen niin kuulen mielelläni tuloksista 🙂

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea Liemessä-Facebook ryhmässä.

Arkistojen kätköistä

11 kommenttia

  1. Riitta 15.02.2013

    Hämäystaktiikka puree aina: lapselle pitää aina antaa omia tehtäviä, meillä Jr on kauppalistavastaava, eli pitää listaa ja ruksaa yli jo löydetyt tarvikkeet. Meilläkään ei ole koskaan tarvinnut ”neuvotella” karkkihyllyjen vieressä, lehtihylly Akkareineen on sitten toinen juttu…

    Vastaa
  2. Jenni 15.02.2013

    Minkäs ikäinen Jr on? Tuo kauppalistavastaavana toimiminen on myös hyvä vinkki!

    Akkari tulee meille kotiin, mutta ne prinsessalehdet…

    Vastaa
  3. Riitta 15.02.2013

    Jr on 7, eli osaa ja saa jo tehdä paljonkin. Me harjoitellaan paraikaa veitsien kanssa puljaamista, so far so good…

    Vastaa
  4. Nanna 15.02.2013

    hahahaa…Urhon (nyt 8) kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, mutta Maitotytön 2v kanssa niitä onkin sitten varmaan viiden edestä. Ainut millä mä uskallan sen kanssa vapaaehtoisesti kauppaan on, että Urho tai Iskänsä lähtee mukaan viihdytysjoukkoihin.

    …mutta eniten mua nauratti kuitenkin äiti ”ruokaguru”, joka antaa lapsen LIHATISKILTÄ valita kohi vai made….hihihi…sori Jenni…LOL

    Vastaa
  5. Anonyymi 15.02.2013

    😀 Kiva postaus! Oon ollut samassa ihmiskokeessa seitkytluvulla, eli ikää ollut korkeintaan 4. Itse en muista ollenkaan, mutta olin suvereenisti tilannut lihatiskiltä 300 grammaa venäläistä metwurstia 😀 Ostoskorissa oli myös kassalle tultaessa viinirypäleitä, jotka Osuuskaupan Irma oli mulle punninnut, ja kolmionmallinen pillimehu 🙂 Ruoka maistuu edelleen 😀 Kivaa viikonloppua! Terkuin Teija

    Vastaa
  6. Tästä postauksesta tuli hyvä mieli. 🙂 Vaikka mulla ei omia lapsia (vielä) olekkaan, niin otan vinkit kuitenkin talteen. 😉

    Vastaa
  7. Jenni 16.02.2013

    Kyllä se hymy siellä kaupassa Nanna vielä hyytyy 😉 Varmasti muksuissa on paljon eroja tässäkin suhteessa. Omaa kokemusta ei ole kuin yhdestä, mutta ihan kivasti haasteita tuokin on tarjonnut 🙂

    Ai kauhee 😀 300 g metwurstia!! Muistan jotenkin hämärästi ne kolmionmalliset pillimehut. Tänään oli taas yksi ei niin menestyksekäs kauppareissu. Mini olisi halunnut maissin, karjalanpiirakoita, pillimehun ja pääsiäistipuja. Sai kolme neljästä 🙂

    Huli, täällähän netissä nämä vinkit odottavat jos tulee joskus ajankohtaiseksi 🙂

    Vastaa
  8. Minna Vuo-Cho 16.02.2013

    Meidän Toton (vähän alle 2v) tuntevat kaikki naapurikaupassa. Meidän kauppareissut ovat kuulemma kuin parasta viihdettä pienen kärryn kiitäessä pitkin käytäviä kun äiti tai isä (yleensä isä – äiti pistää kylmästi isoon kärryyn istumaan) yrittää siinä vauhdissa napata tarpeelliset hyllyiltä… Osaa Toto kyllä kerätä tavaroitakin ja on suureksi avuksi hihnalle nostettaessa 😉

    Vastaa
  9. MissJenny 16.02.2013

    Tutut kikat kauppakeikoilta kolmevuotiaan kanssa. Mulla on välillä lainassa vahvasti siirtymärajoitteinen lapsi, jonka kanssa saa kikkailla päästäkseen etenemään seuraavalle toimintapisteelle.

    Kerran Stockan kodinosastolla piti kiireen takia ottaa kovat keinot käyttöön: julistin kovaan ääneen käytävälle juoksukilpailun, huusin paikoillanne, valmiit, HEP ja lähdin kipittämään. Homma sai kivasti huomiota ja pitkiä katseita, mutta se toimi! Kolmevuotias säntäsi perään kuin raketti.

    Vähän meinasi ruveta kaduttamaan kippo & kuppo -osastolla, kun tenava eksyi pääväylältä ja rupesi vetämään siksakkia hyllyjen välissä. Kiihdytin vaan vauhtia kohti ovea ja nappula onneksi seurasi perässä. Jopa ilman mitään oheisvahinkoja.

    Vastaa
  10. Sirpa 27.03.2013

    Tään ihmiskokeen aion minäkin toteuttaa ja mhd pian. Laitan kaikki lapset 3,6, 10 veet toimeen 🙂

    Vastaa
  11. Jenni 27.03.2013

    Mielenkiintoinen kauppareissu ja ostokset tulossa 😀 Kerro sitten ihmiskokeen tulokset!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *