TAIVAS JA HELVETTI

Kolme vuotta sitten täytin kolmekymmentä, sekosin, irtisanouduin ja jäin paperinpyörittäjän ammatista freelancer valokuvaajaksi, ruokabloggaajaksi, ja kuvausjärjestelijäksi. Kovalla duunilla pärjäsin kaikin puolin hyvin bloggaamalla ja valokuvaajana. Nautin työstäni, ja sain riittävän elannon. Ajat eivät ole helpot, mutta tekemällä toimeksiantoja monipuolisesti pärjäsin muuttuvassa maailmassa: valokuvausta, kuvausjärjestelyjä, ruokastailausta, ruokajuttuja ja blogillani oli yhteistyökumppanit. Samaan aikaan seurasin millaisia yhteistyöehdotuksia bloggaajat saivat edelleen yrityksiltä ja lehtitaloilta. Toisaalta suurin osa yritysten panostuksista eivät johtaneet haluttuun lopputulokseen. Sain idean Blogiringistä. Toisimme blogit edustettuina neuvottelupöytiin ja tekisimme aidosti yhteistyötä yritysten kanssa. Keskittyisimme bloggaajille mieluisaan ja lukijoitakin palvelevaan sisältöyhteistyöhön. Kampanjat suunniteltaisiin bloggaajalähtöisesti, jolloin bloggaajat haluaisivat lähteä niihin mukaan. Toki voisivat kieltäytyäkin. Bloggaajille maksettaisiin rahallinen korvaus yhteistyöpostauksista. Jos blogi haluaisi säilyä itsenäisenä, tarjoaisimme vaihtoehdon portaaleille. Kun bloggaajat alkaisivat arvostaa omaa tekemistään, niin heitä arvostettaisiin takaisin.

All-In

Viime syyskuussa laitoin kaikki munat yhteen koriin, kieltäydyin kaikista kuvauskeikoista ja blogiyhteistöistä, puhelin lakkasi soimasta, poltin perheeni kaikki säästöt, ja perustin oman median yhteistyössä suomen suosituimpien bloggaajien kanssa. Vielä vuodenvaihteessa kaikki oli kovin epävarmaa. Tunsin olevani rotkon reunalla. Blogirinki lähtisi joko lentoon tai mätkähtäisi suoraan päistikkaa. Uskoin ja tiesin olevani oikeilla jäljillä, mutta olisiko aika vielä kypsä. Rauhoitin itseäni ajattelemalla että pahin mitä voi tapahtua on että perheeni säästöt menettäneenä joudun ensi syksynä takaisin palkkatöihin eli olen tilanteessa josta alunperin lähdin. Olin etukäteen miettinyt mikä on worst-case-scenario, ja hyväksynyt että se voi toteutua. Tämä auttoi minua nukkumaan öisin koska olin hyväksynyt että myös epäonnistuminen on mahdollista ja yrittämällä jotain ennenkuulumatonta saattaisin ”nolata” itseni epäonnistumalla. Suomalaisilla on sisäänrakennettu pelko epäonnistumisesta. Epäonnistuminen ja epävarmuus kuuluvat yrittäjyyteen, ja sitäkin voi oppia sietämään.

Vieläkään en tiedä mihin asti matka lopulta johtaa, mutta olemme jo muuttaneet alaa ja tapaa tehdä blogiyhteistyötä. Nyt Blogirinki Media edustaa 80 suosittua ruoka, leivonta ja mammablogia tavoittaen jo yli 200 000 viikkolukijaa.

Sähköt ja netti toimii – pääkonttori jo täydessä vauhdissa remontin keskellä.

Avaimet kädessä

Olemme Lauran kanssa saaneet juuri avaimet käteen uuteen toimistoomme Siltasaaressa kun sisään astelee G4S hälytyskeskuksen persoonallinen jamppa. Miehellä on valkoinen hiirenhäntä niskassa, ja rusketus syvä. Sähköt katkeavat ennenkuin saamme hälytykset päälle. Jampan avulla säädämme meille sähkösopimuksen puhelimitse ja valot palavat taas. Istumme ikkunalaudalla, huomaan että rappusillamme istuu yläkerran nuori kundi röökillä ja googlailen ”maalari Helsinki”. Jamppa kuulee sen ja soittaa maalarijampalle. Maalarijamppa tulee käymään seuraavana päivänä. Maalarijamppa hoitaa rempan meille samalla viikolla. Ja juu, voi väsätä ikkunalaudalle penkinkin. Maalarijamppa suosittelee samalla hyvää siivoojarouvaa, joka tulee seuraavana päivänä katsomaan kulunutta lattiaa. Meidän ei tarvitse mennä paikalla, maalarijamppa avaa oven siivoojalle. Siivooja soittaa, että haluaa nyt olla rehellinen kun olette aloitteleva firma. ”Lattian pesusta ei voi antaa mitään takuuta. Investoisin nekin rahat isoon mattoon”. Vaikka siivoojarouva ei haluakaan nyhtää meiltä rahaa, hän suosittelee meille hyvän, nuoren ja nopean ikkunanpesijän. Joku vinkkaa meille hylätystä kasvista, joka voi huonosti Käpylässä verannalla. Pelastamme kasvin toimistollemme. Dyykkaan naapuritalomme roskalavalta 50-luvun hyllykön ohikulkumatkalla. Nykyiseltä työhuoneeltani tarjotaan tiikkistä ruokapöytää, joka on juuri täydellinen mitoiltaan toimiston keittiöön. Taloni eteen kadulle ilmestyy yksinäinen kirppispöytä josta ostan viinilaseja tupareihin kauppareissun lomassa. Nämä pienet ihmeet eivät tunnu loppuvan.

Asioilla on oudosti tapana järjestyä. Yrittäjyyden alussa siihen on vaikea luottaa, mutta nyt olen jo oppinut. Lopputulos ei ole aina se sama mitä ajattelit matkan alussa, mutta voihan se olla lähellä tai parempikin. Olen tuntenut viime aikoina syvää kiitollisuutta ihmisiä kohtaan. Tässä kaupungissa on  minulle jopa täysin tuntemattomia ihmisiä jotka ojentavat auttavan kätensä kun avaan suuni ja kerron mitä olen vailla tai mitä toivoisin tapahtuvan. Olen todennutkin että jos tarvitset jotain, niin pyydä. Jos kaipaat elämääsi muutosta, muuta asioita. Jos sinulla on unelma, toteuta se.

Helvetti

Tämän postauksen inspiroi valokuvaajakollegoiden kanssa käyty keskustelu ja juuri ilmestynyt Taivas ja Helvetti-kirja, jossa 21 suomalaista yrittäjää kertoo avoimesti tarinansa. Ehdottomasti tulossa meidän kirjahyllyyn. Tässä muutamia ajatuksia omasta jokapäiväisestä helvetistäni ja taivaastani.

Helvetti on kun haen lapsen tarhasta viimeisenä. Helvetti on kun laitan iPadistä piirretyt päälle jotta voin puhua vielä työpuheluita. Helvetti on liuta sähköposteja joihin en ehdi vastata. Helvetti on syyllisyydentunto sähköposteista joihin en ehdi vastata. Helvetti on kun istun keittiönpöydän ääressä koneella kun muu perhe on jo mennyt nukkumaan. Helvetti on kun tiuskin stressaantuneena miehelleni. Helvetti on kun en ehdi pitää itsestäni huolta. Helvetti on kun jätän lounaita väliin. Helvetti on kun en ehdi kuntoilla. Helvetti on kun teen töitä myös pyhät; pääsiäinen, juhannus ja joulu. Helvetti on kasvavat tiskivuoret, repsottava koti, kuihtuneet huonekasvit, viikonloppunakin pompsuvat työviestit, kehää kiertävät ajatukset, aamuyön unettomuus. Helvetti on blogikrapula, kun viimeisestä blogipostauksesta on jo viikko. Hetkittäin ajattelen että kyllä palkkatöissä pääsisi niin paljon helpommalla. Saisi esimerkiksi aina sitä palkkaa, ja joskus voisi oikeasti vaihtaa vapaalle. Työ ja vapaa-aikaa on enää vaikea erottaa, kun hengität ja elät niin vahvasti työstä.

Teimme elämysmatkan kotiseudulleni Lohjalle.
Vanhassa kanalassa järjestetystä kuolinpesien myyntitapahtumasta löytyi huonekalut konttorille.

Taivas

Taivas on kun voin tehdä työtä johon uskon. Taivas on kun voin vaikuttaa asioihin, ja saada aikaan. Taivas on kun jännittää niin että tunnet pyörtyväsi ja selviytyä. Taivas on tehdä asioita joihin et uskonut pystyväsi. Taivas on oivaltaa ja oppia uutta. Taivas on uudet ihmiset joita kohtaat. Taivas on kuulla kannustavia sanoja. Taivas on saada tukea omasta yhteisöstään. Taivas on aviomies, joka on luottanut vaimoonsa ja antanut tämän lähteä kulkemaan uhkarohkeaa polkua. Aviomies, joka haluaa vaimonsa olevan onnellinen. Taivas on naurava yhtiökumppanini, jonka kanssa jaetaan hyvät ja huonot hetket. Nostamme ja tsemppaamme toisiamme vuorotellen. Taivas on uusi toimistomme, josta olemme tehneet näköisemme työympäristön.

Toivon että ihmiset voivat ja uskaltavat tehdä työtä josta nauttivat ja johon uskovat. Mikään ei kuitenkaan tule helpolla, vaan yrittäjyys vaatii äärimmäistä sinnikkyyttä, periksiantamattomuutta, epäonnistumisen mahdollisuuden hyväksymistä, unettomia öitä, ympäripyöreitä päiviä (onneksi aika menee nopeasti kun tekee sitä mistä tykkää)…ja silti olen voinut paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Teit sitten mitä tahansa, niin kukaanhan ei tule kotoolta hakemaan. Ohjat pitää ottaa omiin käsiin. Tee suunnitelma ja kulje sitä kohti määrätietoisesti. Jos epäonnistut, nouse ylös ja yritä uudestaan. Etsi kiertotie. Eräs bloggaaja sanoi minulle että ulkopuolisesta asiat aina näyttävät niin helpolta. Se on varmasti totta, koska harvemmin sitä kukaan hehkuttaa Facebook profiilissa kuinka tänäänkin epäonnistuin, kuinka asiat eivät menneet suunnitelmien mukaan, kuinka taloudellisesti on tiukkaa tai purskahdit stressaantuneena itkuun. Vaikka et koskaan pääsisi maaliin asti, voi olla että matkan varrella löytyy jotain muuta mitä et osannut edes aikaisemmin ajatella. Muista nauttia myös itse matkasta.

Ajatella että kaikki lähti liikenteeseen yli kuusi vuotta sitten nettiin raapustetusta reseptivihkosta, kun oli vähän ylimääräistä aikaa. And there were others. Tarinaa voi seurata facebook.com/Blogirinki
.

Ja se nuori kundi joka röökaa meidän toimiston rappusilla? Sekin ilmoitti jo että voi tulla sitten meille koulun työharjoitteluun.

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea Liemessä-Facebook ryhmässä.

Arkistojen kätköistä

14 kommenttia

  1. Terhi 09.06.2013

    Yrittäjän ytimessä…kun ollaan nirvanassa niin ollaan ja myös siellä toisessa päässä. Nöyränä noustaan ja jatketaan taistoa! Ihanaa Jenni!!

    Vastaa
  2. Jenni 09.06.2013

    Sinulla on kyllä ollut pitkä matka, ja kertomuksesi Confetin alkuajoista teidän kuumalla vintillä laatikoita pakaten jäi kyllä ikuisesti mieleen 😀

    Kyllä tässä ainakin tuntee elävänsä.

    Vastaa
  3. Hannele 10.06.2013

    Loistava kirjoitus, Jenni!

    Taivas ja helvetti -kirjassa sanotaan jotenkin näin: Onnea matkaan, nuori ihminen, eikä vain onnea vaan myös rohkeutta ja viisautta. Seuraa omia intohimojasi, toteuta omat unelmasi.

    Näin juuri.

    Vastaa
  4. Jonna 10.06.2013

    Hienoa, että olet uskaltanut lähteä seuraamaan unelmiasi ja ottanut uhkarohkean loikan uuteen. Usko pois, teillä on niin hieno juttu käynnissä, että se kyllä kantaa!

    Vastaa
  5. Aila 10.06.2013

    Hienoa Jenni!
    Kaikki tuo mitä kirjoitat on niin totta!
    Kun uskaltaa heittäytyä vaikka pienemmillekin poluille, kokea uutta, rikkoa rajoja, huomaa olevansa onnellisempi. Ja totta, kukaan ei hae kotoa, itse on lähdettävä liikkeelle!
    Ja jos ensimmäinen ja toinenkaan polku ei johda mihinkään, silläkin on merkityksensä.

    Vastaa
  6. Johanna 10.06.2013

    Minä en ole hetkeäkään epäillyt ettetkö onnistuisi tuossa hommassa, enkä epäile vieläkään 🙂

    Vastaa
  7. sekuntielamaa 10.06.2013

    Hieno kirjoitus! Helvettisi kuulostaa todella tutulta, taivas hieman erilaiselta, mutta olen niin samaa mieltä kanssasi. Asioilla on tapana järjestyä, ja yrittäjyys on tie onnellisuuteen. Onnea matkaan!

    Vastaa
  8. Herkkuhovi 10.06.2013

    Tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin.. Tunnut olevan ihminen joka menee läpi vaikka paksun betoniseinän!
    Uskon myös että olet ollut vainusi kanssa aivan oikeaan aikaan liikkeellä, Blogirinki on juuri se mitä täällä on kaivattu. Jonkun vain piti keksiä se! 🙂

    Vastaa
  9. Jenni 10.06.2013

    Kiitos ihanat <3 Tänään taas sellaiset 17 tuntia pohjalla kun muutettiin normi officepäivän jälkeen toimisto ja roudattiin 4 pakullista kamaa. Arvatkaa miten ihanaa oli löytää nämä teidän kommentit täältä päivän päätteeksi! Tänäänkin vierähti yksi pieni kyynel, mutta ei stressin takia, vaan ne olivat ehdottomasti onnenkyyneleitä :)

    Sekuntielämää, kävinkin kyllä heti nuuskimassa blogiasi ja yritin selvittää miltä sinun taivas kuulostaa. Kiitos tsempistä!

    Vastaa
  10. Jenna 11.06.2013

    Mukavan oloinen blogi sinulla. Jään varmasti seurailemaan!

    Vastaa
  11. n 12.06.2013

    Ihan oikealle polulle olet ryhtynyt. Kirjoitat ja valokuvaat aivan mahtavasti ja sinusta pursuaa sellanen kadehdittava elämänasenne, juuri tuo että kaikki järjestyy. Itse en sellaiseen vielä pysty, ehkä joku päivä.

    Tsemppiä!

    Vastaa
  12. Nanna 12.06.2013

    Sanoit sen kaiken niin hyvin!

    Vastaa
  13. Jutta 12.06.2013

    Voi Jenni miten ihana teksti! Tuli itku. Kuulostaa niin tutulta kaikki – voin allekirjoittaa joka sanan. <3

    Vastaa
  14. Jenni 21.06.2013

    Kiva Jenna, tervetuloa seurailemaan!

    n, kiitos kaunis sanoistasi. Kohtahan tässä taas kyynel vierähtää kun noin kauniisti puhut 🙂

    Voi Nanna, jotenkin nyt erityisesti harmittaa että en pääse kesäjuhliisi. Kloonaus. Sen teen, ja monistan itseni paikalle!

    Jutta, olen seurannut teidän matkaa lähes alusta asti ja uskonkin että tiedät tasan tarkkaan mistä puhun 🙂 Pitää taas tulla hakemaan vertaistukea Jolien puodista pian! Olen huomannut että Punavuori on nykyään täysin arkireittini ulkopuolella ja shoppailuaikaa ei kummasti ole löytynyt. Olette olleet ajatuksissani. Mutta juu, tiedän että sekin on tekosyy kun teillä on se nettipuoti, mutta kun haluaisi myös tulla tervehtimään samalla!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *