MAISTUISIKO KUPILLINEN?

Yhden (1) kupin ihme – Hario V60

Harvemmin horisen päättömästi blogissa, mutta nyt on sellainen horinafiilis. Ensinnäkin kuvassa on joululahjani Nirsolta. Tämä japanilainen ihmevekotin oli jo valmiiksi kuusen alla kun joulupukki tuli. Mini tiesi kertoa että emme saaneet joulupukilta lahjoja kun ollaan oltu niin tuhmia ja tapellaan liikaa. Hario V60 Dripper on 1-2 kupin posliininen suodattimen pidike. Mukana tuli myös pidikkeeseen sopivia suodatinpusseja. Caffin pavut jauhan itse grainderilla ja keitän veden. Ensimmäisellä kaadolla kostutetaan purut ja odotetaan hetki. Kahvi suodatetaan kaatamalla vettä norona kannusta 3 minuutin ajan pyörivällä liikkeellä keskeltä ulommas. Kätevää tässä on se että tällä saa tehtyä yhden hengen suodatinkahvit ja pidike on konepestävä. Kahvistakin tulee erittäin kelvollista.

#SELFIE #NOMAKEUP / dress ZARA / vintage shirt Ansa-kauppa  / necklace SISLEY / masu HRA SIMPUKKA

Vogue vogue vogue

Lastasin tänään kirjan viimeisiä kuvausruokia ostoskoriin Kampin K-kaupassa. Shampootakin piti muistaa ostaa, olinhan juuri hetkeä aiemmin pessyt hiukseni käsisaippualla. Samaanaikaan säädän vauvavakuutusasioita Nirson kanssa puhelimessa kainalot hiessä. Vihreitä tomaattejakaan ei ole missään kun niitä eniten tarvitsisi. Vilpittömänä ajatuksena oli vielä ehtiä Hakaniemen halliin hakemaan luomulihaa, mutta ei ehdi, skippaan. Possu on saatava kuitenkin kuvattua huomenna joten kurvaan lihatiskille. Hyvä, ei tuttuja. Kukaan huomaa jos otan yhden ihan pienen 500 grammasen tuota tehotuotettua siankasleria. Eipä vaihtoehtojakaan ole tarjolla. Juuri kun myyjä leikkaamassa lihaa niin siristän silmiäni salamavaloilta. Hyllyjen välistä hyökkää valokuvaaja, joka tarrautuu minuun kuin sika limppuun. Oloni ei ole kovinkaan kuvauksellinen, mutta joku paikallislehti varmaan. Jaa, Hesari. Joku helsinkiläinen paikallislehti siis. Tuntikin on kuulemma ollut pitkä aika odottaa että näin heti joulun jälkeen tapahtuisi pieni muotoinen ihme ja joku ostaisi kokonaista sianlihaa. Tekevät juttua sianlihan alkuperämerkinnöistä ja haastattelevat millä perusteella teen ostopäätöksen ja kiinnostaako lihan alkuperä. Great! 😀 Juttu ja kuva huomenna digi- ja / tai paperilehdessä. Mitä tästä opimme? No tietysti sen että aina pitäisi lähteä vimpanpäälle pyntättynä ruokakauppaankin! 😉

Herra Simpukka, otaksun

Minusta ei ole yhtään kuvaa vauvamasun kanssa jos tuota hesarin toppatakkikuvaa ei lasketa. Nyt otin kameran itse kauniiseen käteen jotta sain edes yhden kuvan muistoksi. Aika menee juuri nyt niin nopeasti.

Aikaisemmin lanseeramani työnimi Milli ei ole ottanut oikein tuulta alleen. Minihän ehdotti tulokkaan nimeksi joko anoppini nimeä tai Herra Simpukkaa. Mini on tehnyt sinnikästä myyrän työtä ja Milli joutuu väistyä Herra Simpukan tieltä. Joulupukin tuomissa paketeissakin luki Herra Simpukka joten uskottava se on. Perheemme neljäs jäsen on siis Milli Herra Simpukka, nyt myös täällä blogissa.

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagramissa @liemessa
Snapchatissa @liemessa
Liemessä-Facebook ryhmässä.

Arkistojen kätköistä

12 kommenttia

  1. Suvi 30.12.2013

    Voi miten kaunis vauvamasu! 🙂

    Vastaa
  2. Jenni 30.12.2013

    Kiitos kaunis Suvi!

    Vastaa
  3. Mimmu 30.12.2013

    Voi kun minäkin olisin näyttänyt yhtä hehkeältä raskaanaollessani. Herra Simpukka on kyllä hauska työ-/blogiini 🙂

    Vastaa
  4. Oi miten upea masu! Olet kaunis. 🙂

    Vastaa
  5. Herkkuhovi 31.12.2013

    Ihana masu ja Herra Simpukka kuulostaa hyvältä nimeltä. Minulla ei ole harmikseni esikoisen odotusajalta kuin pari kuvaa, kun ollaan tekemässä lähtöä laitokselle. Se oli sitä aikaa kun digikamerat oli vasta tuloillaan eikä kuvia räpsitty kun huvitti, vaan silloin kun oli filmiä jäljellä 😉

    Oikein hyvää uutta vuotta!

    Vastaa
  6. Jenni 31.12.2013

    Mimmu, Meanwhileinlongfield kiitos, on hehkeitä hetkiä ja myös niitä vähemmän hehkeitä 🙂 Olisin halunnut Millin bloginimeksi, mutta tuntuisi hölmöltä jos bloginimi olisi eri kuin miksi vauvaa oikeasti kutsumme. Herra Simpukka on hyvä.

    Herkkuhovi, ne oli erilaiset ajat. Olen myös huomannut ison eron miten Miniä odottaessa tuli otettua paljon enemmän kuvia ja muutenkin hössötettyä kaikesta. Nyt en tiedä edes mikä viikko on menossa. Hämärästi muistan että joskus maaliskuussa se tulee 😀 Tottakai odotetaan kovasti mutta kaikki on jo tutumpaa.

    Mutta miettikääs millaista olisi pitää ruokablogia filmikameralla 😀

    Vastaa
  7. Hannele 31.12.2013

    Kaunokainen <3

    Vastaa
  8. Nanna 31.12.2013

    Masukomistus…
    Horiset muuten mukavasti, you ought to do
    it more often!

    Vastaa
  9. Herra Simpukka ♥ Lapset ne aina keksii parhaat nimet.

    Oikein ihanaa Uutta Vuotta 2014, Jenni!

    Vastaa
  10. Jenni 31.12.2013

    Kiitos Hannele, Nanna. Mulla on selkeästi aivan liikaa aikaa kun Nirso ja Mini ovat landella…

    No se täytyy myöntää että en varmasti olisi itse keksinyt Herra Simpukkaa 😀 Samoin, hyvää uutta vuotta sinulle Sini!

    Vastaa
  11. Jael 31.12.2013

    Ihana vauvamasukuva:) Oikein hyvää uutta vuotta Jenni!

    Vastaa
  12. Jenni 01.01.2014

    Ihan hyvältähän tämä uusi vuosi tuntuu tosin ei kovinkaan erilaiselta 🙂

    Hyvää vuoden ensimmäistä päivää Jael!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *