Skip to main content

Kynnys on laskettu. Huomasin että tässä univelassa ja kiireessä en ikinä saa yhtään postausta aikaiseksi jos en laske rimaa. Ei hienoja stailauksia, ei järjestelmäkameraa, ei pitkiä hinkattuja virkkeitä. Vain minä, näppäimistö ja muutama suttuinen käynnykkäkuva. Tällä mennään. Perfektionisti ehtii taas tehdä täydellistä ruokakuvaa sitten kun vauva-arki helpottaa. Viime viikkoina blogi tuntuukin siirtyneen lähes Instagramiin missä jaan arkeani päivittäin. Sinne siis >> @liemessa!

Aion päästä raskauskiloista eroon syömällä. Filosofiaan kuuluu että mikään ei ole kielletty, syön hyvää itsetehtyä ruokaa, en aio olla kertaakaan nälässä ja silti laihdun. Liikunnanilo tukee laihtumista. Harrastan vain liikuntaa joka tuntuu hyvältä. Mitään ei tehdä verenmaku suussa. Näin aion onnistua:

H i t a a t   t u l o k s e t

Siis t o d e l l a hitaat. Olen päättänyt että annan itselleni yhdeksän kuukautta aikaa päästä raskauskiloista eroon. Menihän niitä samanverran kerätessäkin, joten miksi palautumisen pitäisi edes tapahtua yhtään nopeammin? Yhdeksän kuukauden päästä voi tehdä status checkin ja tarvittaessa tiristää vähän tiukemmalla ruokavaliolla viimeisetkin kilot. Kestän hitauden kun ajattelen nykyisen elämäntavan olevan pysyvä. En ole dieetillä vaan ruokavalio ja terveelliset elämäntavat ovat elämänmittaiset. Näin tuloksetkin joita saavutan tulevat olemaan pysyviä.

Ensimmäisen kuukauden aikana paino tipahti nopeasti -8 kg. Tästä vauva oli sen kolme kiloa, istukka ehkä kilon, ylimääräisiä nesteitä ja ehkä parisen kiloa ihraa. Jäljelle jäi kuitenkin vielä 9 kg. Kuukausi synnytyksestä niin voidaan todeta rehellisesti ja kaunistelematta että se on sitten ihan vaan sitä ihraa. Toisen kuukauden aikana painonpudotus on ollut -1 kg. ”Niin vähän?!” – huudahdat takaraivossasi. Biggest Looser fat campillä yksi kilo olisi häpeä, mutta oikeassa elämässä se on riittävä. Ja tiedän että se on kilo joka ei tule enää koskaan takaisin. Tavoite on tiputtaa vielä ainakin 5-6 kiloa. Loput rippeet saakin jäädä jos on jäädäkseen. Ei ole kilon päälle.

Vaaka on nou-nou

Liika vaa’an tuijottaminen enemmänkin häiritsee laihduttamista. Luota prosessiin ja tarkista vaikka kuukauden välein onko suunta oikea. Ajatusten ei kannata antaa pyöriä liikaa laihduttamisen ympärillä. Keskity hyvään elämään, liikunnaniloon ja hyvään ruokaan. Painonpudotus kyllä seuraa perässä.

No oliko se nyt niin iso? Oli se.

Ken on heistä kaikkein läskein

Vatsamakkara ei katoa puristelemalla. Appelsiinireidet eivät silotu kauhistelemalla. Meillä ei ole kotona ollenkaan peiliä. Tai noh, vessanpeili, josta näkee laittaa ripsivärin kun varvistaa. Raskaanaollessani kyläillessä järkytyin aina hieman jos satuin vilkaisemaan itseäni peilistä. En aivan ymmärtänyt olevani niin iso. Aavistelin jotain lähinnä siitä että Nirso törmäili loppuajasta jatkuvasti ahteriini. Nirsokaan ei ihan hahmottanut miten paljon pinta-alaa uusi vartaloni söi. Liika peiliin tuijottaminen vain lisää ahdistusta joten en tee sitä. Haluan olla ylpeä äitiydestä ja eletyn elämän merkeistä. Vatsamakkaraindeksi ei ole koskaan korreloinut onnellisuuteni kanssa vaikka nuorempana näin saattoi kuvitella. Onnellisuus on löytynyt sisältäpäin.

Kontrollifriikki – päästä irti

Anna luonnon tehdä tehtävänsä. Ajattelen asiaa niin että tavallaan luovutan vartaloni luonnolle ja vauvalle pariksi vuodeksi. Sitten saan sen taas takaisin vähän käytettynä. Raskausajan vartaloni on kasvualusta. Vauvavuoden olen ruokavarasto ja imetyskone. Kaikkiin vartalossa tapahtuviin muutoksiin ei voi vaikuttaa. Molemmissa raskauksissa painoni nousi reippaasti etenkin loppuraskaudesta vaikka söin ihan normaalisti. Synnytyksen jälkeen rusinatissini ovat paisuneet E-kupin jumbojeteiksi. Tämä ei tarkoita että minun ei tarvitse huolehtia itsestäni. Tottakai täytyy, jo vauvankin terveyden takia. Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi paremmin. Mutta huolehdin itsestäni lempeästi ilman pakkoa.

Hortoilen trendikkäästi Keskuspuistossa 😉

Kävelyä ja mummojumppaa

Kävely on ihan paras liikuntamuoto synnytyksen jälkeen. Sen voi aloittaa heti kun tuntuu että pystyy laittamaan töppöstä toisen eteen. Pikkuhiljaa vauhti taas kiihtyy ja matka pitenee. Kävele kaikkialle. Emme omista autoa, joten pienet matkat tulee automaattisesti tehtyä kävellen. Nyt liikun pidempiäkin 5-7 kilometrin välimatkoja kävellen aina kun aikataulullisesti mahdollista. Teen vähintään neljä yli tunnin kävelylenkkiä viikossa. Kaupungillekin lähden lenkkarit jalassa. Onneksi lenkkarit on nyt vähän niinkuin muotia. Näyttää ainakin sporttiselta.

Kaikki liikunta on plussaa ja tukee painonpudotusta. Ota selvää lähiösi mummojumpista. Sovi miehesi kanssa viikottainen ilta sinun liikkumisellesi. Käyn kerran viikossa zumbassa ja vaunoutissa. Vaunout on vähän niinkuin vaunukävely, mutta siinä joku käskyttää samalla tekemään kuntolihasliikkeitä. Imetän juuri ennen treeniä, juoksen lähiöjumppaan ja takaisin juuri parahiksi kun vauva alkaa vääntelehtiä uudestaan nälkäänsä. Kesällä aion uida stadikalla ja meressä. Vasta syksyllä kokeilen taas rankempia liikuntamuotoja. Aion palkita itseni uudella treenivaatekerrastolla kun raskauskiloista on päästy.

Rauhallinen ruokailuhetki: yksi jalka vispaa sitteriä ja yksi käsi kauhoo rahkaa naamaan.

Rahka tulee – sano aaa!

Välillä ihan kaulaa kiristää kun tunnet kuinka napero imee viimeisetkin ravinnot kehostasi. Rahka on imettävän äidin paras ystävä. Sen voi vaan napata jääkaapista. Sitä on pehmeän koostumuksen takia helppo lusikoida suuhun yhdellä kädellä samalla kun imettää. On myös paljon helpompi syödä terveellisesti kun nälkä ei äidy liian kovaksi. Välipalatkin voivat kiireessä olla helposti epäterveellistä pullahöttöä. Proteeiinipitoinen rahka vie hyvin nälän, niitä saa jopa valmiiksi maustettuina ja se on heti valmis nautittavaksi. Vedän päivittäin 1-2 rahkapurkkia. Yritän vaihdella merkkejä ettei ihan kyllästyisi; maustamaton Ehrmann hunajalla ja marjoilla, Valio Profeel vanilja, mansikka ja vadelma (näissä ei keinomakeutusaineita) tai Skyr mustikka (samoin, ei keinomakeutusaineita).

Shhiideriä ei shuoshitella

Kännissä ei kannata laihduttaa. Imettäminen pitää huolen että alkoholia tulee nautittua hyvin niukasti. Ei viinalla läträäminen muutenkaan sovi vauva-arkeen. Etenkin kaljan ja siiderinlipitys pöhöttää ja alkoholissa on turhia kaloreita. Vesi on janojuoma numero uno tänä kesänä!

Kasvikset on hyviä!

Arkiruoka ratkaisee

Ruokavalio on tärkein osuus, mutta myös yksinkertaisin. Syön ihan tavallista kotiruokaa. Pidän huolen että mukana on myös kasviksia. En ole mikään salaatinlehtienpuputtaja, mutta jos salaatti on ruokainen ja siitä lähtee nälkä niin sekin käy. Esimerkiksi lasagnen kevennän lisäämällä jauhelihan lisäksi munakoison siivutettuna. En syö mitään vähärasvaisia tai keinomakeutettuja tuotteita. Voita ja kermaa kuluu, mutta järkevästi. Välttelen vaaleaa leipää. Suosin täysjyvää. Ruokajuomana on maito tai vesi. Syön kunnon ruokaa riittävästi jolloin tekee vähemmän mieli sokerihöttöä. Tyypillisen arkipäivän ruokapäiväkirja:

Aamupala: Ruisleipä voilla, juustolla ja kasviksilla. Kaurapuuro. Latte ilman sokeria. Omenamehu.
Lounas: Tavallista arkiruokaa, edellisen päivän jämiä. Esim. lautasellinen kalakeittoa, pinaattilättyjä, munakoisolasagnea tms.
Välipala: Proteiinirahka tai hedelmä. Latte ilman sokeria.
Illallinen: Tavallista täyttävää arkiruokaa. Pastaa, keittoa ja ruisleipää, laatikoita.
Iltapala: Proteiinirahka. Tee.

My kinda diet.
Näin syön 80 % ajasta. Viikonloppuisin saatamme herkutella hodarilla Hodari & Hummerissa pizzalla Puttesissa. Kahvilassa nautin jättimäisen korvapuustin. Arki ratkaisee.

Ulkopuoliset voimat

Tämä on oma kompastuskiveni. Ongelma ei niinkään ole se että ulkopuoliset tuputtavat herkkuja, vaan se että en kieltäydy niistä. Toki osansa tekee se että aina ei kehtaa kieltäytyä, mutta kyllä se oma käsi käy suklaalevyllä herkästi ilman tyrkyttämistäkin. Itselleni ehdottamasti helpoin ja tehokkain tapa vähentää herkuttelua on se että ei osta sieltä kaupasta niitä herkkuja. Tähän pystyn helposti. Mutta mitä tehdä kun rasvaton (ärsyttävää!) Nirso ostaa niitä kotiin? En halua kieltää herkkuja itseltäni kokonaan koska se vain pahentaisi himoa. Yritän tehdä niin että syön kerrallaan korkeintaa 1-2 suklaariviä. Tai yhden pullan viikossa jos tekee mieli. En siis kiellä itseltäni mitään. Jos yhdeksän kuukauden päästä on vielä pudotettavaa niin tämä on se kohta josta lähdetään tarvittaessa tiristämään. Toivotaan että siihen ei tarvitse mennä 🙂

Stressaavissa elämäntilanteissa kuten muuton keskellä Anton&Antonin ruokakassi auttaa syömään terveellisesti.

Sellaista tekstiä. Kielipoliisit eivät tiedä miten päin olisivat. Mutta saimpahan kirjoitettua ja voi jatkaa muuttohommia. Ensi maanantaista lähtien olemme pari kuukautta liemessä Suomenlinnassa! Loppuun sopii fraasi: Take a bikini. Take a body. You have a bikini body! 🙂

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea Liemessä-Facebook ryhmässä.
Liemessä Instagramissa @liemessa

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa

16 Kommenttia

  • Chef Jones sanoo:

    Hyvä meininki. Mä en voi laihduttaa vaikka oon kuin koostumukselta velliä sukkahousussa. Tykkään syödä,tykkään kokata mutta en mitään kauheen terveellistä 🙂 karppasin joskus ja laihduin 10kg mutta koki n.1/2 vuotta maistui kupariputki suussa ja henki haisi koiranmakkaralle. Sul on ainaki hyvä suunnitelma ja ilman paineita varmasti tuloksia tulee ajallaan. Elämä on hyvää ruokaa ja ihmissuhteita,pidä niistä kii 🙂

  • Jenni sanoo:

    Karppasin myös joskus. Ei menny mullakaan ihan putkeen http://liemessa.blogspot.fi/2011/11/antidiettaajan-manifesti.html

    Siitä viisastuneena tämä pehmeämpi lähestyminen aiheeseen ja huomattavasti armollisempi itselleni. Sitten kun kilot ovat hiljalleen karisseet niin koko ajan voi höllentää enemmän ja enemmän ja ei ole niin tarkkaa sen arkiruuankaan kanssa. Mutta tykkään syödä hyvää ruokaa arkisinkin, en mitään ns. terveysruokaa tosiaankaan. Ihan sellaista, noh, tavallista.Liikunnasta tulee hyvä olo joten se ei ole mitään pakkopullaa. Oikein odotan että saan hetken omaa aikaa ja voin lähteä vaikka kävelylle ja tunnille. Lisäksi mulla on huono selkä, jonka takia käytännössä liikuntapakko loppuelämän.

    Nyt on hyvä fiilis tästä ja elämästä! 🙂

  • Terhi sanoo:

    Minä lopetin vajaa kolmisen vuotta sitten laihduttamisen kymmenien vuosien jälkeen ja aloin syömään. Kunnon lämpöiset ateriat, mikään ei kiellettyä, siiderit vaihtuivat kuivaan valkkariin & skumppaan, säännöllinen ruokarytmi ja namia tai pullaa/leivoksia silloin kun tekee mieli. Tuloksena -26kg tähän päivään.
    Vielä pitäisi ”saada” kymppi pois ja maha 😀 Niin ja nyt näiden ”roikkuvien” tilalle lihaa 😀 Mutta ne tulee jonain päivänä vielä.

    Hyvä asenne sinulla, varmasti onnistut ilman stressiä!

  • Katjuzqa sanoo:

    Hei apua! Ihan mahtava teksti ja niin jotenkin lohdullista ja aitoa menoa. Joillekin niitä kiloja tulee ja joillekin ei. Hyvähän se on niitten hillua, kelle niitä e tuu. Itse testasin kokeilemalla aika erilaisia ruokavalioita raskauksien aikana. Lopputulos ihan sama.
    No, mutta. Olet oikeassa niin monessa kohdassa. Ihana vauva, aivan ihana! Ihana elämä, ihana ruoka. Nauti!

  • Oikea asenne! Elämästä pitää nauttia ja olla itselleen armollinen. Vauva-aika on ihanaa ja rankkaa, eikä jokaista suupalaa todellakaan pidä kytätä. Kyllä ne kilot karisevat!

  • Anonyymi sanoo:

    Ihana kirjoitus, täyttä asiaa 🙂

  • Anonyymi sanoo:

    Oikea suunta ja asenne sinulla!
    Kaikki laihdutuskuurit karppauksine kaikkineen joutaa alimpaan romukoppaan! Ainoastaan pysyvä elämäntapamuutos tuottaa pysyviä tuloksia ja aika tekee tehtävänsä. Ruokavalio kuntoon: ruokalautasmalli ja pienemmät annoskoot. Ei liian tiukkaa meininkiä missään kohtaa. Liikuntaa lisää vähitellen.
    Kirjoitan tätä oman kokemuksen pohjalta: kymmenen raskauskiloa useamman lapsen jälkeen lähti pois kahdessa vuodessa ja on pysynyt poissa jo yli viisi vuotta. Samat elämäntavat edelleen…
    Ei muuta kuin paljon tsemppiä kaikille elämäntapamuutoksessa!

  • Paula sanoo:

    Juurikin noin, kiva lukea samassa vaiheessa olevan ajatuksia! Imetyksen rankkuus pääsi valmistautumisesta huolimatta yllättämään ja välillä tuntuu tosiaan, että tuo hurjasti kasvava kaksikuukautinen vie viimeisetkin mehut itsestä. Varmaan siitä johtuen ei omia syömisiä ole tarvinnut tuijotella (kuulun niihin onnellisiin, joiden vaaka ilmoitti raskauskilot hävinneiksi parissa viikossa), kilojen sijaan päänvaivaa tuottaa ilmeisen lopullisesti muuttunut vartalonmalli – tai sitten kaikki vanhat vaatteeni vain ovat mystisesti kutistuneet lantionseudulta kaapissa tyhjänpanttina maatessaan 🙂 Mutta vaunulenkit ja jooga tekevät ihmeitä mielelle ja varmasti vähitellen kropallekin, ja laiskempina päivinä lasken hyvällä omallatunnolla sitterin vispauksen uudeksi jalkatreenilajiksi 🙂

  • Jenni sanoo:

    Aikasta hyvin -26 kg syömällä! WAU 🙂 Tuo säännöllisyys on tärkeää ettei tule niin mahoton nälkä että syö ihan mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa.

  • Jenni sanoo:

    Keskustelupalstoilla ruoditaan mitäs mammat antavat itsensä ”mennä siihen kuntoon”. Mullakin on omakohtaista kokemusta että kyllä ne kilot jollain vain tulevat erilailla kuin toisilla. Pienikokoisella siskollani tuli aikanaan 25 kiloa! Mulla tuli Ministä 20 kg ja nyt 17 kg. Minin aikana söin kyllä kevyemmin ja tarkemmin. Kiitos ihanista sanoista, nautin! 🙂

  • Jenni sanoo:

    No niimpä! Ihan kuin ei olisi jo muutenkin rankkaa niin en ainakaan ala nyt rääkkäämään itseäni jollain kitudieetillä. Sitä paitsi maito riittää paremmin kun syö hyvin. En omista vaakaa mutta kyllä silti tunnen että hiljalleen ne karisevat näinkin ilman stressiä kun pitää huolen että syö kunnollista ruokaa, lepää ja liikkuu sen verran ja siten kun tuntuu hyvältä.

  • Jenni sanoo:

    Tärkein pointti onkin juuri tämä: ei ole mitään dieettiä. Näillä mennään läpi elämän! Toki nyt kun paino voisi hiljalleen tippua niin ehkä ruokavalio on piirun verran tiukempi mutta vain hieman. Jo imetyskin tekee sen että kalorikulutus on tod näk suurempaa kuin mitä tavallisesta ruuasta saa. Myönnän että annoskoot on nyt vielä isohkoja, mutta kun nälkä! Johtunee imetyksestä ja toinen mistä tulee hirmunälkä on pitkät kävelylenkit 🙂

  • Jenni sanoo:

    Tsemppiä vauva-arkeen Paula! Mulla on ihan oikeasti pohjelihakset kehittyneet ja se ei voi olla mitään muuta kuin se joka iltainen sitterivispaustreeni 😀

    Minin kanssa voi sanoa että meni vuosi että kilot lähtivät ja toinen vuosi että sai vartalon takaisin. Vaikka ei se nyt varmaan ihan samanlainen enää ollut, mutta itseasiassa tykkäsin siitä itse paljon enemmän raskauden jälkeen. Kai sitä sai jotain suhteellisuuden tajua kun on ollut parikymmentä kiloa painavampi niin en ole enää niin hysteerinen 😀

  • Anonyymi sanoo:

    Heippa!
    Sattuipa sopivasti tämä aihe. Olen aina ollut hoikka ja nyt peilistä tuijottaa joku muu kuin minä, rv 38+5, painoa tullut siis 16kg lisää ja tuntuu että en niin radikaalisiti ole muuttanut syömistäni että se sillä selittyisi. Lohduttavaa että muillekin käy näin. Itsellä samanlainen ajatus kuin sinulla että pikkuhiljaa painoa pudottamaan. Tämän kokoiseksi ei ole kyllä tarkoitus jäädä koska olen ammattini puolesta tavannut liian monta ihmistä jotka kertovat että raskaus toi kilot.
    Tsemppiä sulle vauva-akeen ja kiitos hyvästä tekstistä 🙂

  • Riikka sanoo:

    Ihanaa luettavaa tämä päivityksesi! Itse tuskailen raskauden myötä nousevan painon kanssa ja olen jo kauhulla miettinyt, miten ne kilot sitten joskus saa pois, sillä en todellakaan ole laihduttajatyyppiä vaan päin vastoin syön, mitä mieli tekee. Tähän mennessä siitä ei ylimääräisiä kiloja ole kertynyt, mutta nyt masukin myötä vaa'an lukemat ovat kääntyneet reippaaseen nousuun.

    Tsemppiä projektiin ja vauva-arkeen! Uskon, että onnistut 9 kk:n projektissasi.

Jätä kommentti