Skip to main content

YHTEISTYÖSSÄ FISKARS

Ollessamme kesän evakossa Suomenlinnassa, kaipasin eniten kahta asiaa: keittiötäni ja veitsiäni. Suokkikämpän vakiasukkaat eivät selkeästi olleet ruuanlaiton tosiharrastajia ainakaan välinevarustelun osalta. Olin selvinnyt kuukauden päivät yhdellä vetolaatikon perältä löydetyllä Fiskarsilla, joten ilo oli ylimmillään kun Fiskarsin Functional Form veitsilähetys saavutti Susisaaren. Fiskarsin veitset olivat jo ennestään tuttuja, mutta kuherruskuukauden päätyttyäkin suhde on entisestään syventynyt ja laajentunut leikkuulautaosastolle.

Veitset haltuun – näillä alkuun!

Hanki yksi hyvä ja iso kokinveitsi. Edelleen huomaan että vanha suosikkini Fiskarsin veitsistä, japanilainen kokkiveitsi, tarttuu käteeni useimmiten.

Sahalaitainen leipäveitsi leivän sahaamista varten.

Yksi pieni ja näppärä yleisveitsi hedelmien ja vihannesten nyhräystä varten

Kalan voi fileroida ilmaiseksi räpsyttämällä kalatiskinsedälle silmäripsiä, mutta harkitse myös filerointiveistä.

Leikkuulauta. Puinen vai muovinen? Nirso oli pidempään jo kuumottanut että meidän pitäisi hygieniasyistä vaihtaa leikkuulaudat muovisiin. Olen tehnyt passiivista vastarintaa, sillä puu vain on kauniimpi ja tunnelmallisempi. Jos Fiskars ei olisi ehtinyt keksiä tätä, niin aivan varmasti olisin kohta keksinyt niille tän. Puu ja muovi. Molemmat samassa. Kerrassaan nerokasta. Muoviosaa käytän lihojen ja muiden helposti puuhun imeytyvien ruoka-aineiden käsittelyyn. Puuosaa kaikkeen muuhun. Muoviosat saa helposti näpsästyä veke ja pestyä vaikka astianpesukoneessa. Plussaa vaalean koivun sävystä oka on selkeästi suunniteltu meidän keittiötä silmällä pitäen.

Veitsenteroitin. Nouseeko käsi, kuka tunnustaa? Teroitan veitset vasta siinä vaiheessa kun sahaan tomaattia liiskaksi leikkuulaudalle. Teroitinpuikolla vuoleminen ei ole oikein napannut, mutta Fiskarsin veitsenteroitin on ollut helppokäyttöinen.

Veitsihuolto. Fiskarsin veitset voi pestä koneessakin, mutta itse pesen veitset heti (seuraavana päivänä), pyyhin kuivaksi ja laitan veitsitukkiin.

Säilytys. Veitsien säilyttäminen vetolaatikossa on perisynti. Veitset säilyvät hyvinä ja ennenkaikkea turvallisesti veitsitukissa. Fiskarsin tukissa on myös sivussa kätevä magneettti, jossa pitää vaikka keittiösaksia. Pienimmät veitset tosin eivät meinaa pysyä tukissa kunnolla ja veitsiarsenaalin vuotaessa yli olen miettinyt jo muitakin ratkaisuja. Keittiössämme ei ole muutenkaan tarpeeksi laskutilaa, joten olen harkinnut magneettisen veitsilistan asentamista seinälle keittiötason yläpuolelle. Veitset sisustuselementtinä seinällä kertoisivat myös emännän ruokaharrastuksesta.


Erikätevä leikkuulauta


Miten saada lapselta kokkausrauha? Tunge porkkana suuhun 🙂

En ole antanut 5-vuotiaan Minin vielä koskea kunnon kokkiveitsiin. Ruuanlaittoon voi silti osallistua, ainakin maistelemalla. Olemme sopineet että laudalta ei saa napata mitään kun äiti käsittelee veitsiä. Tylsiin veitsiin totteneena uusien veisten kanssa pitää olla alkuun varovainen. Ne ihan oikeasti leikkaa! Myös äidin sormenpäitä, jo kahteen otteeseen.

Mini on toivonut että tekisin tulisempaa ruokaa. Sriratsa-pullon olettaisi vastaavan tähän pyyntöön. Sriratsa-nuudelini eivät ehkä ole aasialaisen veitsitaiturin taidonnäyte, mutta lieventävänä asianhaarana mainittakoon puolivuotias känkkäränkkä ja nälkäinen tarhalainen. Aasialaiselle keittiölle tyypillisesti kaikki aineet silputaan pieneksi. Pohjalle kastike maapähkinävoista, soijakastikkeesta, riisiviinietikasta, seesamiöljystä ja sriratsasta.


”Saako jo maistaa onko tulista?”

Sriratsa nuudelit

neljälle

300 g nuudeleita tai täysjyväspagettia
1 porkkana
nippu tuoretta kevätsipulia
5 dl kananpaloja (grillibroileri tai 2-3 keitettyä tai paistettua kananrintaa)
2 rkl seesamiöljyä

kastike
1 dl maapähkinävoita
3 valkosipulinkynttä
0,5 dl soijakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl seesamiöljyä
2 rkl ruokosokeria
1 tl jauhettua inkivääriä
1-2 tl Sriracha chilikastiketta maun mukaan
paahdettuja seesaminsiemeniä
paahdettuja mantelilastuja

Keitä nuudelit tai spagetit. Lorauta päälle kaksi ruokalusikallista seesamiöljyä ja anna jäähtyä.

Hienonna kevätsipulit ja pilko porkkanat pieniksi tikuiksi. Paista kanafileet pannulla öljyssä. Hulauta halutessasi seesamiöljyä myös kanojen päälle ja mausta suolalla. Anna kanojen hieman jäähtyä ja leikkaa paloiksi.

Purista valkosipuli valkosipulinpuristimella. Sekoita kastike yhdistämällä kaikki aineet. Paahda seesaminsiemenet ja mantelilastut kuivalla pannulla. Yhdistä lopulta kaikki aineet ja tarjoile Sriratsa-kastikkeen kera.

Psst! DIY Sriratsa-resepti löytyy Appelsiineja ja hunajaa -blogista jos haluaa lähteä sille tielle

Yhteistyössä Fiskars

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagramissa @liemessa
Snapchatissa @liemessa
Liemessä-Facebook ryhmässä.
Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa

9 Kommenttia

  • Sriracha-kastike on kyllä yksi niistä tämänhetkisistä keittiön pakkomielteistäni. Antaa ihanaa tulisuutta monenlaisiin aasialaisiin ja latino-amerikkalaisiin (tacot!!) ruokiin.
    Mitä leikkuulautoihin tulee niin suosin itse jykeviä, puisia leikkuulautoja. Se on paitsi kauniin näköinen myös veitsiystävällisin materiaali. Lisäksi muovisten leikkuulautojen pintaan tulee helposti kaikenlaisia käytön jälkiä, jonne bakteerit mielellään pesiytyvät. Tosin tuo Fiskarssin tuplasetti kyllä näyttää varsin mainiolta! Muovista voi käyttää esim. siipikarjan käsittelyyn.

  • Sofia sanoo:

    Aah, mainiota, että 5-vuotias tilaa tulista! Etpä arvaakkaan kuinka onnekas olet!
    Mulle on huomenna tulossa hoitoon 4-vuotias, jonka erityistoive on, että ruoka olisi mahdollisimman mautonta. Että sillälailla 😀

  • Jenni sanoo:

    Tykkään myös puisista leikkuulaudoista ja niitä löytyy ennestään muutama. Enkä välitä niistä perus muovilaudoista. Nirso on jo pidempään vaatinut meille muovisia leikkuulautoja, koska ovat kuulemma hygienisempiä kuin puulaudat. Tämä Fiskars on ollut hyvä kompromissi. Tai ei edes kompromissi, koska tykkään laudan ulkonäöstä ja se on vaan tosi kätevä. Ja löytyy myös sitä puuta 🙂 Totta kyllä että muovilaudan pinta kärsii aika nopeasti.

    Tässä vielä taustaksi lainaus Eviran sivuilta, kumpi on hygieenisempi puu vai muovi leikkuulauta:

    ”Ruoanlaitossa on hyvä käyttää helposti puhtaana pidettäviä muovisia leikkuulautoja siten, että kullekin elintarvikeryhmälle on oma leikkuualustansa. Muovilaudat on kätevä pestä puhtaiksi tiskikoneessa, missä lämpötila tehostaa puhdistumista. Puinen leikkuulauta soveltuu parhaiten kuiville elintarvikkeille kuten esim. leivälle ja muille leipomotuotteille. Yleensä puumateriaali on niin huokoista, että se voi imeä itseensä likaa, vettä ja pesuaineita sekä jäädä pitkäksi aikaa kosteaksi. Elintarviketeollisuudessa käytetään yksinomaan muovisia leikkuualustoja helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsiteltäessä”

  • Jael sanoo:

    Ihanat veitset,olen veitsifani;D
    Ja kiva että Mini jo noin nuorena ymmmärtää hyvän päälle;D Poikani rakasti pienenä myös kaikenlaista tulista,mutta sai siitä vatsavaivoja.Isompana se ei sitten enään vaivannut ja hänellä on aina chilikastikkeita kaapissa;D
    P.S. mulla on jo 3. satsi menossa DIY-sriratsasta,kun on pitänyt jaella sitä vähän eteenpäin;D

  • Jenni sanoo:

    Olen onnekas ja hieman hämillään 🙂 Suomalainen perusruoka on vähän mautonta, että ymmärrän kyllä mistä mauttoman ruoan mieltymys tulee…

  • Jenni sanoo:

    6 kuukautinen Emil saa huomenna ensimmäistä kertaa chiliä. No sitä on maailman pienin hitunen kanojen marinadissa, ja kanaakin tulee soseeseen ihan vähän, mutta kuitenkin! Nuorena se on vitsa väännettävä 🙂 Sun DIY-sriratsa on sitten suosionsa huipulla!

  • Jenni sanoo:

    Oli hyvää, nälkä lähti, Mini sai chiliä. Kaikki oli tyytyväisiä 🙂

  • Laura sanoo:

    Tämä on edelleen yksi perheeni vakioherkuista. Toimii aina ja kaikille. Kiitos!

Jätä kommentti