RAVINTOLA SINNE JA TOINEN MIES

Minulla on toinen mies. Se on juonut salaa kahvia keittiömme pöydän ääressä. Joskus työpäivän lomassa käymme salalounaalla. Se on lähettänyt minulle sydämin suljettuja tekstiviestejä. Kerron sille syvimpiä tuntojani. Emme näe usein, mutta kun näemme  niin se on ihanaa. Itseasiassa yksi ei riitä. Näitä miehiä on monta.

Olen aina tullut hyvin toimeen miesten kanssa. Paras ystäväni yli 20 vuoden takaa on mies. Ja vieläpä entinen lukioajan heilani. Toinen hyvä ystävä on lukioajan porukoista. Aikuisiällä miehien kanssa ystävystyminen on vaikeampaa. Lähtökohtaisesti tilanteessa on aina pieni jännite, etenkin varattuna naisihmisenä. Toisaalta, aikuisiällä ja vieläpä lapsiperhearjessa, niitä tilaisuuksia ystävystyä ei ole montaa. Hyvä kun ehtii sitä omaa miestä nähdä. Hyvät ystävät ovat harvassa. Olen etuoikeutettu, kun yksi uusi ystävyys tuli hiljaittain elämääni.

En voisi kuvitella olevani mustasukkaisessa parisuhteessa. Homma perustuu siihen, että toiseen luotetaan täysin. Pelkästään työni puolesta tapaan paljon ihmisiä, ja käyn erilaisissa tilaisuuksissa. Olen matkustanut yksin, ja jättänyt vihkisormuksen kotiin. Etten siis hävitä sitä! Toki olen joskus miettinyt, miltä itsestä tuntuisi jos pöytä käännettäisiin. Mitä jos Nirso haluaisi mennä uuden naisystävän kanssa illalliselle? Mutta sehän olisi ihan eri asia 😀

Ravintola Sinne

Eräs toinen mies on kotoisin Porvoosta, ja me molemmat olimme tahoillamme testanneet originaalin eli Porvoon ravintola Sinnen. Viime uuden vuoden ravintolaelämys Porvoossa oli huikea, joten odotukset olivat korkeat Sinne Helsingin suhteen. Helsingin päässä tuli jo kertaalleen pyörähdettyä äitienpäiväbrunssilla. Etenkin jälkiruokaosasto, buffetpöydästä tarjoiltu sokerimassakakku, oli sillä kertaa hieman pettymys hintatasoon nähden. Olin odottanut tilaisuutta testata Sinne ihan tavallisena iltana.

Olimme voittaneet pöytäbingossa pöydän ravintolan modernimmasta etuosasta. Jälkikäteen sain selville, että kesäaikaan takaosa on auki ainoastaan tilauksesta. Takaosan puutarha atrium on mielipiteenjakaja. Ihastuin aikoinaan Porvoon sisustuksen huikeaan veistoksellisuuteen, ja sitä jäin haikailemaan. Alkuun tilasimme sampanjaa. Koska elämä! Mietimme otammeko valmiin menun, vai tilaammeko sitä mitä haluamme. Päädyimme jälkimmäiseen. Alkuun suuhunsulava porotartar ja kesäinen Haugelundin silli, pääruoaksi siikaa kantarellimuhennoksella ja jälkkäreiksi mikä-voisi-mennä-vikaan lakritsipannacotta sitruunatimjamisorbetilla. Toinen mies otti kahvit petit foursilla. Alku- ja pääruoka olivat kokonaisuuden kohokohdat. Suomen Gastronominen Seura palkitsi Haugelundin sillin vastikään pokaalilla Taste of Helsingissä. Siika oli toki hyvä, mutta pinta olisi saanut olla hiillostuneempi ja annoksessa oli ehkä vähän liikaa kikkailua. Kesäkalalta toivoisin selkeyttä ja puhtautta, kun raaka-aineet ovat niin huiput. Raaka-aine rakkaus on leimahtanut tosissaan; Sinnellä on oma puutarhuri ja ravintola on rekrynnyt omia kanoja munantuottajiksi.

”Tässä on tää hörselötörselö, tämä on haettu hevonkuusesta, tätä kypsensin 96,5 tuntia kahdessakymmenessäkolmessa asteessa…” Ruokien selostaminen yksityiskohtaisesti ruokailun aikana on alkanut tökkiä. Juuri kun juttu luistaa ja on mukavaa, seurustelu pitää keskeyttää. Voisiko se sama asia vaan lukea menussa, ja kysyä tarjoilijalta jos tulee jotain kysyttävää? Sama koskee suurinta osaa Helsingin paremmista ravintoloista. Palvelu oli kaikkinensa ystävällistä ja asiantuntevaa, ja monelle ruokien avaaminen on varmasti osa sitä hyvää palvelua.

Mutta nyt, äkkiä lasku! Toisella miehellä oli jo toinen nainen odottamassa.

Ravintola Sinne Helsinki

Eerikinakatu 2
Facebook sivut

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagramissa @liemessa
Snapchatissa @liemessa
Liemessä-Facebook ryhmässä.

Arkistojen kätköistä

6 kommenttia

  1. Aila 21.07.2015

    Varsinkin jos ottaa viinipaketin, ei muista niistä selityksistä puoliakaan.
    On ihanaa elää parisuhteessa, jossa on täysi luotto ilmam mustasukkaisuuden häivää! Onnekasta.

    Vastaa
  2. Jael 21.07.2015

    Tosi kiva juttu että voi olla ystävä myös muiden miesten kanssa ja toinen osapuoli kotona luottaa:)

    Vastaa
  3. Hyvä blogilöytö 😉

    Vastaa
  4. Jenni 03.08.2015

    Pahoittelut että nyt vasta kommentoin! Palasimme juuri kesämatkalta Riikasta, ja siellä Vincent-ravintolassa oli mukavaa kun sai ruokalistan mukaansa illallisen päätteeksi. Ei tarvinnut muistaa mitä tuli syötyä 🙂

    Vastaa
  5. Jenni 03.08.2015

    Niin totta! Ja kyllä minäkin Nirsoon luotan 🙂

    Vastaa
  6. Jenni 03.08.2015

    Kiva jos jäät seuraamaan 🙂 ps. Sinulla on kaunis koti! <3

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *