TJ 15 tuntia and counting. Olen päässyt tutustumaan yksinhuoltajuuteen 10 päivän ajan. Yksin arjesta selviytyminen on paljastunut yllättävän rankaksi, etenkin kun normaalisti olemme kolminhuoltajia mummun suhauttaessa pendolinolla paikalle aina tarvittaessa. Kymmenestä päivästä seitsemän pärjättiin hädin tuskin Espanjan auringon alla mammman kuumien patojen ääressä. Jäljelle jäävät 56 tuntia eivät ole koskaan tuntuneet niin pitkiltä.
Aamulla raahaan reissussa rähjääntyneet nassikat tarhalle. Tarhamatkalla ehtii hyvin hoitaa asioita. Luen sähköpostit lennossa ja sovin tarhan keskusteluajan. Perillä huomaan, että Herra Simpukan silmät ovat taas muurautuneet umpeen. Siis ne joille se oksensi pari viikkoa takaperin ja joihin juuri olen tapellut antibioottitipat neljä kertaa päivässä. Eikö niitä voisi vaan vähän pyyhkästä? Ei ei vai. Ai että lääkäriin. Jaa, että ei saisi tarhalle tuoda jos pahenee. Seurataan. Lapset ovat juuri siirtymässä pihalle, joten kura-asua pukemaan. Hiki virtaa. Nopeat halipusit ja kouriintuntuva itkuhuuto jää taakse. Loman jälkeen aina vähän kirpasee. Äitiä ja poikaa. Takkutukkainen Mini ehtii eskariin juuri ja juuri lakisääteisesti klo 9.
Kaarran Siwan kautta pari viikkoa postin hyllyllä roikkuneen paketin ennenkuin se lähetetään takaisin. Olen innostunut sisustamaan kun nyt on taas tätä aikaa niin perhanasti. En koskaan saanut kylpyhuoneremonttia ja unelmieni posliinipyttyä, mutta muutamalla satasella ja karsimalla tavaraa saa jo aika paljon aikaan. Päivän aktiivinen työaika on jo kutistunut viiteen tuntiin. Aamupäivän kirjoitan blogipostausta, jota en saa valmiiksi. Iltapäivän teen asiakastyötä, jota en saa valmiiksi. Snäpätä kyllä ehtii. Välissä kerään lähikaupasta tarpeet koskenlaskija-makaronilaatikkoa varten. Titiditti-ditti-ditti. Tuplataan! Päätän antaa einesruoalle pikkusormen ja ostan Kokkikartanon vuohenjuusto-tomaattikeittoa lounaaksi. Teen makaronilaatikonvalmistuksen maailmanennätyksen ja kiiruhdan tarhalle.
Tarhalla Herra Simpukan hoitolaukku löytyy hylättynä keskeltä käytävää. Kukakohan senkin on siihen jättänyt…Hoputan lapsia etteivät uunissa sillä välin paistuvat makaronilaatikot pääse kärähtämään. Kotona valjastan Minin siivousavuksi ja kattamaan pöydän. Siivoamme ja sisustamme Minin kanssa kylpyhuoneen. Kahden neliön kylpyhuoneeseen tuli ainakin kaksi neliötä lisää kun pyykkimeri nostettiin pyykkikoriin. Nerokasta! Ideaa saa lainata. Homeinen suihkuverho vaihtui uuteen samanlaiseen ilman homelaikkuja. Freesaa kivasti yleisilmettä! Musta kylpyhuoneen matto oli aina pesusta seuraavana päivänä täynnä valkoista nukkaa. Kokeillaan mitä tapahtuu mintunvihreälle, joka on just silleen vähän eri vihreä kuin lattia. Sisustussuunnittelijat katsokaa muualle. Herra Simpukka ei ollut suunnitelmaamme aivan tyytyväinen ja alkoi siirtämään wc-tavaroita olohuoneen puolelle. Hetken on hiljaista. Ah, tässähän ehtii vaikka katsoa pari snäppiä. Kunnes Mini huutaa vessaan. Näen Herra Simpukan stailatussa kylpyhuoneessamme huljuttamassa käsiä kakassa vessanpöntössä. Silmähygienia taas varmaan kohdallaan.
Vielä iltatoimet ja sitten maaten. Laitan Minille iltapalaa. Ensin lautasellinen kaurapuuroa. Vielä menee pari juustovoileipää. Vieläkin nälkä? Myslikippo luumuhillolla, ole hyvä. Lopulta vielä lautasellinen makaronilaatikkoa vie nälältä terävimmän kärjen. Molemmat nassikat 2-in-1 tekniikalla suihkuun. Vielä yksi iltakakka ja Herra Simpukka uudestaan suihkuun. Taaperon hampaat pestään leikin kautta. Eli menen istumaan Herra Simpukan päälle ja pidän toisella kädellä käsistä kiinni samalla kun yritän tunkea hammasharjaa yhteenpuristettujen huulten läpi. Huudan iltasadun Minille väsyneen Herra Simpukan vaikeroidessa taustalla. Maitopullolla nuijanukutus ja hiljaisuus laskeutuu klo 20:45. Tässähän on vielä koko ilta aikaa tehdä töitä!
Saan työt valmiiksi klo 01:35. Klo 02:05 olen juuri nukahtamassa kun Herra Simpukka kiljuu pinnasängyssä. Nostan pikku-ukon viereeni parisänkyyn, onhan siinä nyt tilaa. Aamu alkaa klo 06:04: Mini vaikeroi sängyssä ja pitelee vatsaansa. Mikään ei auta. Lopulta vien tytön lämpimään suihkuun, jos se rentouttaisi kramppaavaa vatsaa. Epäilen ummetusta. Takaisin omiin sänkyihin. Juuri kun olen nukahtamassa, Mini vaikeroi ja huutaa menevänsä vessaan. Vien vessaan pinon akkareita ja siirryn odottamaan kerrossänkyyn jalat kippurassa. Eipä aikoinaan tajuttu että lasten sänkyjen pituus pitäisi valita vanhempien eikä lasten mukaan. Juuri kun olen nukahtamassa kuuluu “pyyhkimään”. Rauhoittelen Minin takaisin uneen laulamalla. Klo on 06:50 ja pääsen takaisin nukkumaan.
Herätyskello soi klo 8:00. Tai siis soisi, eihän sitä oikeasti koskaan tarvita. Elävä herätyskellomme Herra Simpukka herättää klo 07:20. Silmät ovat edelleen rähmässä. Pomppaan ylös, molemmat lapset on saatava tänään lääkäriin. Minillä oli jo varattuna aika neuvolaan klo 10. Tai klo 12. Nirson kalenteri sekoili aikaeron ja talviajan takia. Soitan neuvolaan. Tottakai Minin lääkäriaika on juuri samaanaikaan kuin Herra Simpukalle illalla varaamani aika. Hirveä aikataulusäätö. Tässä vaiheessa mummu on jo hälytetty paikalle ja hyppäämässä pendoliinoon. Tajuan, että joudun pitämään lapset kotona ja työt voisi unohtaa tältä päivältä.
Postauksessa on mukana kolme arjen pelastajaani. Olen jakanut arkiruoka-snäppireseptejä Snapchatin puolella @liemessa. Tervetuloa arkeeni!
Helppo ja edullinen lihapata
4 hlö
1 kg edullista rasvaista / luullista nautaa tai possua (potkaa, lapaa, selkää, niskaa)
6 pestyä perunaa kuorineen
2 tlk tomaattimurskaa
3 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 kokonainen chipotle
suolaa
pippuria
oliiviöljyä
Kysy kaupan lihatiskiltä hyvä edullinen pataliha. Rasvaa ja luitakin saa olla. Sivele lihoihin oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Puolita perunat. Heitä kaikki ainekset pataan. Paista uunissa ensin tunti 150 asteessa. Laske lämpötilaa ja anna hautua yön yli 90-100 asteessa. Tadaa, ruoka on aamulla valista! Poista kokonainen chipotle.
Heitän lihapataan mitä milloinkin jääkaapissa sattuu olemaan: yrttejä, juureksia, olutta, lihalientä…
Liemessä? Päivittäistä vertaistukea Instagramissa @liemessa Snapchatissa @liemessa Liemessä-Facebook ryhmässä.
Tsemppiä! Hyvin sä oot vetänyt! Se ois sitä paitsi meille muille liikaa, että tohon päälle tarjoaisit lapsille jotain gourmee herkkuja ja kotikin ois kun sisustus lehdestä.
Itselläkin on tarve välillä vilauttaa sitä kaunistelematonta arkea stailattujen ruokakuvien keskellä 🙂
Huh, aikamoista menoa 🙂 kiitti hyvistä ruokavinkeistä!
Mä testaan parhaillaan tuota lihapataa, siellä on yön maatiaispossun ulkofile tms (”päiväysvammainen”, joten otin valmiiksi maustetun) köllötellyt uunin lämmössä. Mietin tässä, että sama toimisi varmasti esim. kokonaisella broitsullakin. Vähänkö mä tykkään näistä ”itekseen” tulevista ruuista!
Joskus hyvät neuvot ja vinkit tulevat tarpeeseen 🙂
Mites sujui? Mietin että filettä ei kannattane liian pitkään haudutella, voi tulla sitkeää. Parasta hauduttamiseen on rasvainen ja luinen liha, file on vielä suht rasvatonta. Olen tehnyt joskus broilerin koipia tai nuijia tomaattikastikkeessa padassa, paljon yrtteja sekaan, tuli todella hyvää.
Mä laitoin folion päälle, niin ei päässyt kuivumaan, ja uuni oli yön ajan vain 90 asteessa.
Oli kyllä tosi kypsää, mutta ei yhtään kuivaa tai sitkeää. Sellaista… Pulled pork-tyylistä kypsyyttä.
(Tarkistin: mulla oli Snellmanin n1,4kg Maalaispossun maustettu uunifilee uunipaisti, eli ulkofilettä. Mut siinä oli ihan kiva kerros läskiä päällä.)
Lientä tuli mun makuun vähän liian runsaasti, ehkä vain yksi purkki tomaattimurskaa olisi riittänyt (tai vastaava määrä vettä) Nyt mietin kovasti, miten seuraavaksi kokeilen -isäntä jo kielsi ennakkoon kaikki olut-kokeilut, sille ei oikein maistu ”lämmin olut”… Pataan voisi ehkä laittaa punajuurta, lanttua, naurista… Hmmm 😛
Mä jäin koukkuun kerrasta… 😀 Jääkaapissa odottaa päiväysvammaisia broitsunkoipia, lisäksi on perunaa, punajuurta, keltajuurta, lanttu… Nyt laitan vain purkin tomaattimurskaa. Katsotaan, mitä tästä tulee.