Viime torstaina fb-feediin alkoi virrata kuvia Helsingin parhaasta hampurilaisesta Naughty BRGR:n avajaisista. Jo traditioksi muodostuneen lauantai-illan perhedinnerin seuraava pyhiinvaelluskohde oli selvillä. Tälläiset tavalliset pulliaiset suuntasivat toiveikkaina kohti Tuhman Burgerin valomainoksia. Skannasimme kadulta tilannetta nälkäisenä rimpuileva taapero vaunuissa. Jono ei näyttänytkään yhtään pahalta! Huomio kiinnittyi ravintolan ravintolan pöydissä istuvaan kypsän näköiseen ruokiansa odottavaan ihmismassaan. Punainen valo; ei mitään asiaa taaperon kanssa.
Pakitimme viereiseen meksikolaista pikaruokaa tarjoilevaan Choloon. Cholon viereen taas oli ilmestynyt tunnelmallisen näköinen tapasbaari Palma. Kävin hetken sisäistä kamppailua ottaisimmeko riskin kynttiläillallisesta taaperon kanssa. En ollut niinkään huolissani oman illallisen onnistumisesta vaan vierustovereiden illallisrauhasta pienessä ravintolassa. Olisi ollut niin helppo kieriä tuttuun ja turvalliseen Puttesiin pizzalle. Lopulta olin sitä mieltä, että sisään vaan. Jos tilanne menisi aivan mahdottomaksi, nappaisimme taaperon kainaloon ja häipyisimme vähin kovin äänin.
Minin ollessa pieni asuimme keskustassa ja Mini onkin kasvanut Kamppikeskuksen hulinassa ja illalliskynttilöiden kajossa. Lähiöasukki Herra Simpukka taas ei ole niin tottunut valkoisiin pöytäliinoihin, mutta sitä suuremmalla syyllä nyt olisi korkea aika nuuskia muutakin kuin äidin pöperöitä ja opetella suomalaiseen ravintolakulttuuriin. Eli istumaan hiljaa ja syömään. Niinkuin 1-vuotiaan kuuluukin, jos vanhemmat vain osaisivat kasvattaa lapsensa 😉
Herra Simpukka rakastaa syömistä. Vaikeinta tulisi olemaan ruoan odottaminen. Emme olleet varautuneet kynttiläillalliseen taapero-first-aid-kitillä eli legoilla, värityskynillä ja maissunaksuilla. Palmassa ei ollut syöttötuoleja, liekö strateginen veto, joten asetimme Herra Simpukan seinää vasten jakkaralle istumaan. 1-vuotiashan pysyi siinä sen 10 sekuntia, joten Nirso vei Herra Simpukan kurkkimaan avokeittiön luukulle kokin hääräämistä. Kokkaus on yksi Herra Simpukan lempipuuhista ja taapero tarkkailikin silmä kovana puolisen tuntia kokin työskentelyä ennen alkupalojen saapumista.
Herra Simpukka pisteyttää ruokaa namnam-asteikolla. Mitä artikuloidumpi ja äänekkäämpi ”namnam” sitä parempaa. Äänekkäimmät namnamit keräsivät tällä kertaa friteeratut kukkakaalit ja sherryrusinat, kevyesti poltettu lohi, lihapullat mausteisessa tomaattikastikkeessa sekä juustotarjottimen kyljessä tarjoiltu omenahilloke. Namnamia kuului myös vanhempien suusta läpi illallisen. Loppulasku neljästä tapaksesta, kahdesta ”racion” eli hieman isommasta pääruoka-annoksesta sekä lasillisesta viiniä oli hämmästyttävän pieni, 78 euroa. Iso suositus Palmalle ja tapaselämälle!
Liemessä? Päivittäistä vertaistukea Instagramissa @liemessa Snapchatissa @liemessa Liemessä-Facebook ryhmässä.
