Törmäsin Sweet Food O’Mine Sarin hauskaan Facebook statukseen, jossa luetellaan aikajanalla kolme isoa asiaa elämässä. Sen sijaan että olisin jakanut oman aikajanani privaattiasetuksilla Facebookissa, niin tässä viimeiset 10 vuotta elämästäni pähkinänkuoressa.
10 vuotta sitten
1. Olin vastavalmistunut tradenomi ja työskentelin pääbuukerina mallitoimistossa ja tein kuvausjärjestelyjä. Onneksi tajusin jättää muodin maailman, not my thang!
2. Innostuin ruoanlaitosta ja perustin Liemessä-blogin
3. Seurustelin, treenasin ahkerasti ja olin ahdistunut peilikuvastani
5 vuotta sitten
1. Irtisanouduin toimistopäällikön nörttien äiti työstäni IT-alan yrityksessä
2. Jäin kokopäiväiseksi ruokabloggaajaksi ja valokuvaajaksi, perustin oman yrityksen ja luulin pääseväni paperinpyörityksestä
3. Täytin 30, olin 1-vuotiaan tytön äiti ja ostimme Nirson kanssa asunnon
3 vuotta sitten
1. Olin perustanut Blogirinki Median ja pyöritimme yritystä yhtiökumppanini Lauran kanssa täysipäiväisesti
2. Blogi oli taka-alalla
3. Tein paljon töitä
1 vuosi sitten
1. Olin kirjoittanut ruokakirjan, lapsiluku oli tuplaantunut ja palasin äitiyslomalta Blogirinki Mediaan
2. Epäonnistuin yhdistämään perheen ja työelämän *blurria*
3. Olin väsynyt, tein vaikeita ratkaisuja; astuin sivuun ja myin osuuteni Blogirinki Mediasta
Tähän mennessä tänä vuonna..
1. Olen toiminut kokopäiväisenä ruokabloggaajana oman yritykseni kautta intohimoni eli ruoan parissa
2. Olen tehnyt töitä sopivasti (7 tuntia päivässä eli yrittäjänä tuntuu osa-aika duunilta)
3. Olen viettänyt enemmän aikaa lasten kanssa ja kuntoillen
Eilen..
1. Laitoin läppärin kiinni, vietin koko päivän köhisevän Herra Simpukan kanssa ja kävimme lääkärissä. Kerroin lapsille rakastavani heitä.
2. Teimme Nirson kanssa töitä lasten mentyä nukkumaan
3. Haaveilin asunnosta, jossa olisi erillinen työhuone
Tänään…
1. Teen töitä kotitoimistolla: tarjouksia, sähköposteja, yhteistyöpostauksien kirjoittamista, valokuvausta, tämän postauksen kirjoittaminen ja julkaisu, somekanavien päivitys 🙂
2. Haen lapset ajoissa tarhasta ja hoidan illan kun Nirso on improvisaatioteatteriharjoituksissa
3. Syön Nirson tekemää makaronilaatikkoa ja nautin arkielämästä (uhmaikäisen kanssa) tässä ja nyt.
Huomenna…
1. Teen töitä
kotitoimistolla
2. Haen lapset ajoissa tarhasta ja hoidan illan kun Nirso on myöhään töissä
3. Yritän elää hetki kerrallaan, koska huomisesta emme tiedä!
Pitää ottaa ja itsekin laittaa blogin puolelle. Oli kiva lukea näitä sun hetkiä 10 vuoden varrelta 🙂
Oi suuri lakufani täällä, jonka karkkilakko loppuu sopivasti 1.3 😀 Mutta kysymykseen; mikä on paras elämäsi aikana syömäsi ruoka-annos? Pelkkä annos siis, ei kokonainen ravintolakokemus välttämättä.
ssini85(a)hotmail.com
Kun sulla on niin ihania ruokia ja aina niin täydellisen näköisiä ja oloisia, niin mikä on kautta aikojen suurin fail? Mikä kokeilu oli oikeasti epäonnistunut tai ruoka pahaa? Vähän tällainen behind the scenes -kysymys 😀 mukana arvonnassa! [email protected]
Kiitos inspiraatiosta! Vaikea puristaa pähkinänkuoreen kaikkea tapahtunutta! Aikamoisilta ruuhkavuosilta sinunkin jana näytti 🙂
No miten sattuikin sopivasti! 😀 Ihanan vaikea kysymys. Vuosien varrella on tullut useasti syötyä hyvin ja monesti mieleenpainuvimmat (ravintola)kokemukset eivät ole niinkään yksittäisiä annoksia vain juurikin kokonaisia kokemuksia. Tähän pitää oikein pureutua ja kaivaa muistin syövereistä se PARAS annos, kiitos hyvästä kysymyksestä!
What happens behind the scenes, stays behind the scenes 😀 Heeh, tämä menee todennäköisesti sinne leivonnan puolelle…epäonnistumisten aarreaittaan! 😀 Hyvä kysymys ja taidan jo tietää vastauksen. Kasaan tosiaan kaikki vastaukset omaksi postaukseksi pian, kiitos tästä hauskasta kysymyksestä!
Onneksi olkoon blogisynttäreiden johdosta! Mun kysymys on, että mistäs voisin ammentaa lisää inspiraatiota puputtamiini salaatteihin? Yleensä menen aina linjalla: lohi/kana, feta/aura, tomsku, oliivi, manteli (tai joku muu pähkinä)… 😀
Olipa kiintoisaa lukea pätkä susta myöskin ”ei ruoka-related” aiheista. Omat kaksvitoset painaa päälle ja voin kertoa että samat ongelmat painaa myös 2010-luvun kakskymppisiä 😀
Sellainen tuli mieleen, että nyt kun ruokatrendejä on joka lähtöön, ootko ite kokeillut jotain niistä, tykännyt/failannut niissä pahemman kerran? Itse kokeilin viime viikolla muodikasta matcha-lattea ja viemäriin lensi..
ps. peukku vaaleanpunaisille lakuille!
[email protected]
Onnea synttäreiden johdosta! 10v on blogimaailmassa kova ikä.
Useimmin tehty arkiruoka teidän taloudessa?
tuovikangas(at)gmail.com
Olen ollut sun blogin lukija vasta hetken verran, mutta tykkään kyllä kovasti sun ohjeista. 🙂 Sitten kysymykseen: saat kuulla, että vieraat ovat kotiovella tunnin päästä,joten jotain pitäisi keksiä nopeasti tarjolle. Mikä on siis sun luotto-vierasvaraleipomus? mirjami86 at hotmail.com
Olen ollut sun blogin lukija vasta hetken verran, mutta tykkään kyllä kovasti sun ohjeista. 🙂 Sitten kysymykseen: saat kuulla, että vieraat ovat kotiovella tunnin päästä,joten jotain pitäisi keksiä nopeasti tarjolle. Mikä on siis sun luotto-vierasvaraleipomus? mirjami86 at hotmail.com
Olet niin asian ytimessä! Salaatilla on turhaan huono maine pupujen ruokana ja kuka jaksaisikaan puputtaa salaatinlehti-tomaatti-kurkku salaattia. Minulla on sinulle nyt heti kirjavinkki! Tietääkseni ihan nyt keväällä ilmestyy ”Jäävuoren huippu” -salaattikirja Food From Hel-blogin Jonnalta. Kustantajana Hanna Gullichenin No Tofu Publishing. Odotan kovasti! Myös Chocochili-blogista löytyy ihania salaatteja http://chocochili.net/luokka/salaatit/
Minä kysyisin: miten olet saanut niin paljon näkyvyyttä sivulle niin että sitä tuli niin suosituksi? 🙂 Miten olet aloittanut bloggaamisen ja parantanut sivuja. Tahtoisin saada vinkkejä ja kikkoja, sillä itsekin pidän ruokablogia. Se on vasta vuoden vanha mutta kiinnostaisi tosi paljon kuulla mielipiteitä ja tosiaan vinkkejä! :)Kirjaa itsekin mietin, mutta en tiedä mistä aloittaa! 😀
Mikä olisi sellainen ammatti tai työ, joka sinua kiinnostaisi eniten, ellei se olisi/ole se, mitä parhaillaan teet? Oliko sinulla esimerkiksi lapsena jotain aivan toisenlaista urahaavetta? 🙂
[email protected]
Kiitos tuhannesti! 🙂
Onnittelut hienosta saavutuksestasi! Ruoan parissa eri tavoin puuhailu olisi mahtavaa työtä itsellenikin, vaikka todellisuus ei kovin vaaleanpunaista ihanuutta olekaan, ainakaan joka päivä. Tsemppiä sinulle tähän jatkossakin! 🙂 Haluaisin tietää lisää valokuvauspuolesta: kuinka olet sitä opetellut; oletko käynyt kursseja, jotta pystyit irtisanoutumaan ja ryhtymään valokuvaajaksi? Muistelen sinun joskus kirjoittaneen, että olet pitänyt myös valokuvauskursseja bloggareille; olisiko mitenkään mahdollista, että sellaisia pitäisit joskus tulevaisuudessa? Jos kiltisti pyytäisin 🙂
ensinnäkin, kiitos blogista!
toisekseen, lakut kelpais, joten: voisitko kuvitella työskenteleväsi tv:ssä?
ja kannatan ehdottomasti aihepiirin laahentamista, mua ainakin aina kiinnostaa, kuka siellä kirjottaa ha millasessa ympäristössä 🙂
Haluaisin niitä kauniita ruokakuvia – reseptejä, joista saa ammennettua inspiraatiota tähän hullunmyllyltä vaikuttavaan elämään. Uutta, järkevää, kaunista ja hullua. Ja tietty sitä Sinua. Kiitti.
Onnittelut, hieno saavutus, 10-vuotias blogi! Haluaisin kysyä, voisitko pitää ruokakuvauskurssin tai ainakin kertoa vinkkisi ruokakuvaukseen? 😉 kuvasi ovat niin kauniita aina!
Kiitos Jenni blogistasi, olen seurannut sinua alkumetreistä lähtien 🙂 kokeillut hyviä reseptejäsi ja ihaillut taitavia kuviasi. Näin kauan sinut ”tunteneena” kiinnostaa tietysti henkilö kaiken tämän takana.
Kysymykseni: Miten pääsee yhteistyökuvioiden kanssa alkuun? Mitä se vaatii? T: harrastuksena myös ruokabloggaus välillä enemmän, välillä vähemmän. T: Arkikokkailut (ät) gmail piste com
Onnea blogisynttäreistä! 🙂 onko katukeittiö -kirja saamassa jatkoa?
[email protected]
Hauska huomata, että suurin osa kysymyksistä kuitenkin (onneksi?) koskee ruokaa, joten ehkä en ole IHAN hakuteillä. Ja kiva että jotakuta kiinnostaa jos vaikka tulevaisuudessa maustaisin blogipostauksia henkilökohtaisemmalla otteella. Työ / vapaa-aika / parisuhde – siinä se ongelmien bermudankolmio. Raakaruokailu ja etenkin raakaleivonta on ihan salatiedettä. KERRAN olen maistanut oikeasti hyvän makuista raakasuklaakakkua, jota mainostettiin ”terveellisenä”. En voinut ymmärtää miten mikään niin supermakea voi olla terveellistä. Syykin selvisi; se oli pumpattu täyteen agavesiirappia, mikä ei nyt varmasti tavallista sokeria paljon parempi vaihtoehto ole. Ehkä sun matcha-latessa ei ollut tarpeeksi sokeria! 😉 Kiitos kysymyksestä!
Kiitos onnitteluista, blogivanhus kumartaa 🙂 Tähän voin vastata yhdeltä istumalta! Jaettu ykkössija: makaronilaatikko ja erilaiset lihapataruoat. Eli erittäin perusmeininki!
Kiva kun olet tarttunut mukaan, tervetuloa lukemaan! Ensireaktio on täysimittainen paniikki, koska en ole kovin hyvä leipuri – mutta olen kova harjoittelemaan ja oppimaan! Hyvä kysymys ja vastausta seuraa..
Mikä on sellainen raaka-aine, jota ilman et voisi elää?
Entä vastaavasti onko jotain sellaista, joka voisi puolestasi (tai makuhermojesi) kadota maailmankartalta?
cebicinkeittio ät gmail piste com
Mikä mielestäsi on suurin onnistumisen hetkesi ruokabloggaajana?
h_lammas (a) hotmail.com
Niin ja hurjasti onnea lähestyvästä merkkipäivästä! Mulla tulee sama luku bloggaajana täyteen piakkoin ?
Heippa Erica! Tässä nyt heti pikavinkit, paneudun vielä kysymykseesi uudestaan vastauspostauksessa!
– Bloggaaminen on pitkäjänteistä ja riippuen blogista sisältöä pitää tuottaa sisältöä päivästä tai viikosta toiseen. Olen blogannut jo 10 vuotta. Kaikilla tulee kausia kun tuntuu ettei inspiroi, ei jaksa tai tuntuu ettei ole mitään sanottavaa mutta yleensä blogikaamos helpottaa viimeistään keväällä kun on taas kuvausvaloa! 🙂
– Itseään kannattaa kehittää: sen myötä myös blogi kehittyy ja itsellä sekä lukijoilla pysyy mielenkiinto. Ruokabloggaajalle se voi tarkoittaa ruoanlaittoon liittyvää oppia, matkustamista, valokuvauksen opettelua, kuvankäsittelyn opettelua, kirjoituskursseja jne.
– Kaikkea ei tarvitse osata itse: esimerkiksi blogin ulkoasun ja graafisen ilmeen voi ostaa palveluna.
– Kirjoita asioista jotka kiinnostavat sinua ja joista jaksat innostua aina uudelleen. Samoista asioista kiinnostuneet löytävät blogiisi.
– Ole sosiaalinen ja aktiivinen! Kommentoi muiden saman genren blogeja, tutustu muihin bloggaajiin, linkkaa ja osallistu keskusteluihin Facebookryhmissä, kasvata sosiaalisen median kanavia blogin tueksi
– Kuvaile blogiasi yhdellä lyhyellä lauseella. Omani on ”Liemessä – ruokablogi, ruokaa ja elämää pilke silmäkulmassa”. Kiteytä itsellesi mitä olet tekemässä. Lukijatkin vähän tietävät mitä odottaa blogiltasi ja miksi tulla sinne. Pidä sama linja kaikissa kanavissa.
– Kirjan kanssa aloita tyhjästä A4:sta. Kirjoita siihen kirjasi sisällysluettelo ja kerro mistä kirja kertoo yhdellä lauseella. Kun oma ajatus on jotakuinkin kirkas, voit keskustella kustantajan kanssa.
Lohjalainen koulun kuraattori teki ammatinvalintatestin yläasteella ja suositteli maalarin hommia. Varmaan sen takia kun tykkäsin kuvaamataidosta! Maalla ei mitään haihateltu vaan tehtiin oikeita töitä! Pyörtyisi varmaan jos kuulisi että minusta tuli tälläinen pullamössösukupolviplokkaaja 😉
Menin lukioon koska en tiennyt mitä halusin. Lukiolaisena aloin haaveilla arkkitehdin opinnoista. Ajattelin että voisin yhdistää rakkauteni taiteisiin ja matematiikkaan. Kävin jopa tutustumiskäynnillä, jolla kuulin että arkkitehdin opinnot kestävät keskimäärin 12 vuotta. Haaveilu loppui siihen 😀 Nyt aikuisiällä 12 vuotta ei enää kuulosta niin pitkältä ajalta, mutta silloin se tuntui elinkautiselta. Päädyin opiskelemaan kansainvälistä liiketaloutta, koska en edelleenkään tiennyt mitä haluan.
Yrittäjyys ja ruokabloggaus ovat tällä hetkellä parasta mitä tiedän ja sopii joustavana työnä elämäntilanteeseeni pienten lasten kanssa. Työ voisi ehkä olla jotain muutakin markkinointiin ja viestintään liittyen. Minulle on tärkeää että työssä yhdistyy vapaus, luovuus, uuden oppiminen, vuorovaikutus ja sopiva haasteellisuus. Kaipaan myös jonkun suuremman mission tekemisen taakse: miksi nousen tänään sängystä? Tällä hetkellä syy on tietysti perhe, se että voin toteuttaa itseäni ja että ihmiset söisivät parempaa ruokaa ja pitäisivät itsestään huolta 🙂 Tulevaisuudelta toivon enemmän kansainvälisiä kontakteja ja töitä – mitä se sitten tarkoittaakaan ja millä aikataululla. Nyt menen perhe edellä!
Se oli aika hauska hetki kun yhtenä päivänä tajusin, että olen valokuvaaja jos vain alan kutsumaan itseäni valokuvaajaksi. Luovien alojen hyviä puolia, kuka vaan voi olla valokuvaaja! Mutta se että on hyvä työssään ja ansaitsee leipänsä on tottakai vielä toinen asia. Olen itseoppinut valokuvaaja ja voidaan sanoa että pari kolme vuotta meni että osasin kuvata kohtalaisesti ja pääsin City-lehteen kuvaamaan. Ruokakuvien ottamista harjoittelin omaan blogiin ja lopulta kuvasin Glorian Ruoka & Viiniin ja Viini-lehteen. Alussa liityin Kameraseuraan, kävin valokuvauskurssseja, kuvasin satoja tuhansia kuvia, opettelin studiokuvausta, päivitin kamerakalustoa pikkuhiljaa paremmaksi ja opiskelin lukemattomia artikkeleja netistä ja tuijotin YouTube-videoita. Siirtyessäni täysipäiväiseksi valokuvaajaksi panostin ammattikalustoon, uuteen tietokoneeseen ja ohjelmiin. Opintomatkahan jatkuu…haen edelleen inspiraatiota netistä ihailemistani blogeista ja valokuvaajilta ja haluan jatkaa kehittymistä myös valokuvauksen osalta! Valokuvauskurssin osalta on ehkä jotain ideoita…en lupaa mitään, katsotaan…
Moi! No olepa hyvä! 🙂
Tarkoitatko tv:ssä työskentelyllä tv-ohjelmassa esiintymistä eli vaikka omaa kokkiohjelmaa? Voisin kuvitella! Viime vuonna minulle tarjoutui muutama tilaisuus päästä mukaan ruoka-aiheiseen tv-ohjelmaan, mutta jouduin työtilanteen takia kieltäytymään. Joku lohdutti, että tilaisuuksia tulee vielä. Tai sitten ei, oikeastihan niitä ei välttämättä enää tule. Tv:ssä on kyllä myös varjopuolia. Blogissa on vielä helppo piilotella samanmielisten ja ystävällisten ruokaihmisten kanssa, mutta tv:n mukana saattaa tulla ikävääkin julkisuutta ja en ole ihan varma olenko oikeasti valmis siihen. Eli vastaus: voisin kuvitella, mutta pelottaisi!
Miten hyvin osaatkin valita sanasi, kiitos!
Kiitos Sini! Olen tosiaan aikanaan pitänyt muutaman ruokakuvauskurssin. Mainitsin jo tuossa ylempänä että minulla on tähän yksi ajatus, mutta sen aika ei ole vielä. Katsotaan, jos jotain järjestyisi! Sellainen kevyempi vinkkipostaus ruokakuvauksesta nyt ainakin varmasti onnistuu.
Et ehkä usko, mutta minulla oikeasti nousee kyyneleet silmiin kun kerrot seuranneesi minua alkumetreistä lähtien. Kiitos!! Ja kato, mä lämpenen vähän hitaasti mutta jos täsä on jo 10 vuotta tunnettu niin ehkä olisi aika tutustua lähemmin 🙂
Onnea upeasta saavutuksestasi. Blogisi on yksi ensimmäisistä blogeista, johon ihastuin/tutustuin kolme vuotta sitten. Sitä ennen, en ollut lukenyt yhden yhtään blogia (en edes tiennyt mikä blogi on) heh!
Ja sitten kysymys. Mitä ruokaa et koskisi edes pitkällä tikulla?
Kiitos vinkeistäsi! Jään pienin toivein odottamaan kurssin suhteen. Ja tapaamme ainakin huhtikuussa Teurastamolla 🙂
Onnea! Teidän perheen suosituin ruoka kiinnostaa. Mukana arvonnassa.
Vielä s-postiosoite paperitypy ät hotmail.com
Hei jes! Sain eilen tiedon että pääsemme Alisan kanssa näytöskeittiöön eli siellä nähdään!!
Toivottavasti tulet vielä lukemaan vastauspostauksen, mutta haluan vastata tähän jo pintapuolisesti. Ihan ensimmäinen asia on saada ns. oma pesä kuntoon. Vaikka teen jo yritysyhtiestyötä, niin silti muistutan aina itseäni että tärkeintä on nauttia bloggaamisesta ja toivottavasti blogin hedelmistä nauttivat sitten mahdollisimman monet lukijat. Vasta silloin on pohjaa viedä blogi ammattimaisempaan suuntaan ja tehdä yritysyhteistyötä kun on olemassa yleisö joka voisi olla kiinnostunut yhteistyösisällöistä. Yritykset ja viestintätoimistot ovat haukkoja myös bongaamaan suosiotaan kasvattavia blogeja ja yhteistyöehdotuksia saattaa alkaa tippua itsestäänkin. Toisaalta ei kannata odottaa että kotoolta, tai siis blogista, tullaan hakemaankaan joten myös itse voi olla aktiivinen. Jos blogi on vielä nuori tai pieni, voi olla yhteydessä itseään kiinnostaviin tuotteisiin ja pienempiin yrityksiin. Isommat yritykset tekevät pääsääntöisesti yhteistyötä joko isohkojen itsenäisten toimijoiden kanssa tai blogimedioiden (indiedays, blogirinki jne) kautta. Yksi väylä on tosiaan kasvattaa ja kehittää blogiaan ja yrittää päästä johonkin blogiyhteisöön mukaan. Sitä kautta tarjoutuu myös yhteistyömahdollisuuksia ja saa niistä myös oikean (ja oikeutetun!) palkkion.
Nooooh…yksi pöytälaatikko idea on olemassa vaikka vielä vuosi sitten olisin sanonut että ei enää ikinä! 😀 Kirjassa on niin iso työ, että motivaation pitää olla ihan huipussaan. Sitä nyt tässä keräileen ja jos käsikirjoitus alkaa liikaa poltella pöytälaatikossa niin ehkä se näkee vielä päivänvalon joskus 🙂
Mikä on sun lemppari/pahe ruokaan liittyen? 🙂
moonangel_(att)hotmail.com
Parhaat ruokamuistot lapsuudesta?
Kiitos tuhannesti kaikille onnitteluista ja kysymyksistänne! Kasaan juuri SUURTA VASTAUSPOSTAUSTA, tulossa pian blogiin! <3 <3 <3
Voi kiitos vinkeistä! Pitää tosiaan yrittää miettiä enemmän mitä kirjoittaa eikä vain ruokareseptejä! Onneksi kohta on kesä niin varmasti löytyy kaikkea kivaa mistä voisi jutella ja kirjoitella! ^_^ Eihän vuodessa kuitenkaan suosiota rakenneta, teen töitä sen eteen 😀