Skip to main content

lapsiystävällinen ravintola

Lapset ovat samat, mutta ravintolakokemukset lastemme kanssa vaihtelevat kauhukertomuksista mukavaan yhdessäoloon. Joskus mietin miten helppoa olisikaan jäädä vain kotiin, poissa katseilta. Mutta miten lapset oppivat olemaan ravintolassa, jos heille ei sitä opeteta? Haluan jakaa lasteni kanssa makuelämykset, tuoksut, erilaiset ruokakulttuurit ja yhdessä syömisen ilon. Tässä kymmenen vinkkiäni miten selvityä lasten kanssa ravintolassa. Jos kaikki on jo kokeiltu, hyppää suoraan kohtaan kymmenen.

1. Pöydän varaaminen

Informoi ravintolaa pöytää varattaessa pienistä asiakkaista ja teidät todennäköisesti buukataan syrjäisimpään nurkkaan. Nurkkaan saat myös vankkurit kätevästi parkkeerattua. Jos varaat pöydän puhelimitse, sulkeudu puhelun ajaksi toiseen huoneeseen. Muuten saattaa olla että yllättäen ravintolassa ei olekaan tilaa, jos taapero äkkää että äiti yrittää puhua puhelimessa. Suljettu ovi vaimentaa rääkynää sen verran että saat pöydän varattua.

2. Lapsiystävällisen ravintolan valitseminen

Jätämme suosiolla kristallikruunut, valkoiset pöytäliinat ja fine dining ravintolat kahdenkeskisiin hetkiin. Syitä tähän on useampi. Mini sai edellisessä päiväkodissaan lisänimen ”palosireeni” – hänellä on suhteellisen kantava ääni ja kyseessä on myös kohtuullisen sosiaalinen tapaus. Eläväisessä ja puheensorinan täyttämässä ravintolassa lasten kanssa kaikilla on rennompaa. Ei tarvitse kuiskailla tai sättiä jatkuvasti. Toinen syy on suomalaisten nuiva suhtautuminen lapsiin ravintoloissa. Uskon, että se liittyy vahvasti meidän hiljaisuuden hys-hys-kulttuuriin – kovaäänisyyttä kavahdetaan oli kyseessä sitten aikuinen tai lapsi. Kolmantena ravintolakäynnistä tulee lapsillekin elämys, kun henkilökunta ottaa heidätkin huomioon ja avosylin vastaan. Äiti ja isi kiittävät lompakollaan. Lapsiystävällistä palvelua olemme saaneet mm. seuraavissa ravintoloissa: vakkarimesta Putte’s pizza, burgerijointti Naughty Burger, rokkaava Ilves, elegantti Ateljé Finne, kuuma Pastor, rento Palma, italialainen Pjazza, thaimaalainen Doi Thai, piskuinen Kolmon3n ja Porvoossa Sicapelle sekä Sinne. Mieleenpainuvin näistä lienee Naughty Burger, jossa Mini puhui itsensä ravintolan keittiöön oppimaan hampurilaisten valmistuksesta.

3. Varusteet

Lasten on hyvä oppia, että ravintola ei ole mikään huvipuisto, vaan siellä istutaan asiallisesti ja syödään. In my dreams. Otamme ravintolaan usein mukaan kevyen survival-kitin: piirustuspaperia, värikynät ja dubloja. Ipad on tuttu näky lapsiperheiden pöydissä ja käytimme samaa kikkaa itsekin vielä Minin kohdalla. Tunsimme silti, että lapselta menee kokemukset, elämykset ja ELÄMÄ ohi, vaikka kanssaruokailijat ehkä arvostivatkin hiljaa paikoillaan istuvaa ja ruutuun naulatunutta pikkutyttöä. Herra Simpukalla on onneksi ollut Mini – oma kävelevä viihdekeskus.

4. Kakkastrofin ainekset

Todennäköisesti kakkastrofi tekee tuloaan juuri kun pääsette pöytään. Mikään ei ennusta paremmin kakkastrofia kuin taapero herhiläisenä ravintolapöydässä ja ruoka ei maistu. Hoitolaukusta löytyy aina kasa vaippoja, pyyhe ja vähintään yksi vaihtovaatekerrasto. Kerran Amsterdamissa kakkastrofi oli sitä tasoa (ja ravintolan lavuaari markkinoiden pienintä mallia), että pyysimme pizzat pahvilaatikkoihin ja jatkoimme iltaa airbnb-asunnon keittiönpöydän äärellä. Kenenkään ei tarvinnut syödä kakat housussa.

5. Nälkä

Lasta voi pitää pienessä nälässä ennen ravintolaa. Katso kuinka lapsi istuu kuin naulattu tuolissaan kun ruoka saapuu pöytään. Jos ruokahalu ei mennyt jo leipäkorin kohdalla. Hyvä kikka on pyytää lasten ateriat pöytään samaanaikaan kuin aikuisten alkupalat. Ravintolaillalliset varaamme alkuiltaan kello viideksi. Lapsilla on silloin jo nälkä, väsymys ei vielä paina ja toisaalta hyvällä tsägällä olemme ravintolan ensimmäiset ja ainoat asiakkaat.

6. Lasten menu

Käymme ravintoloissa, joissa harvemmin on erikseen lasten menuta. Lapset syövät mielellään samaa kuin aikuiset, joten kysy voiko listalta tilata puolikkaita annoksia. Anna lapsen valita itse ennakkoluulottomasti mitä hän haluaa syödä. Itse tilattu ruoka maistuu heti vähän paremmalta. Kööpenhaminassa Radio-ravintolassa Mini tilasi mm. kasan mustekaloja. Ok.

7. Yhden tai kahden ruokalajin menu

Koko iltaa paikallaan istuminen ei ole lasten vahvimpia puolia. Ota survival kit hyvissä ajoin esiin. Jälkiruoan tilaamme aina vasta loppua kohden jos tilanne antaa periksi. Usein toteamme, että ehkä sitä jälkkäriä sitten parin vuoden päästä.

8. Maissinaksut

Maailmankaikkeuden paras keksintö: maissinaksut. Omat lapsemme ovat jo vähän ohi parhaimmasta maissinaksuiästä, mutta pienempien lasten kanssa ruokaileville maissinaksut ovat survival-kitin tärkein komponentti ja onnistuneen ravintolaillan salaisuus.

9. Rekry

Rekryä sukulaisia tai kavereita mukaan illalliselle. Enemmän käsiä, vähemmän viihdytettävää per naama. Lapsetkin saattavat vahingossa vähän ryhdistäytyä kun ravintolapöydässä on muitakin vieraita ja tylsistyminen ei uhkaa niin helposti.

10. Luovuta ajoissa

Sitten on niitä kertoja kun tilanne riistäytyy käsistä, lapset ovat väsyneitä, kaikki kitisee, ruoka lentää, taapero roikottaa päätään syöttötuolista ja äidin hiukset lähtee päästä, vähän jopa naurattaakin. Silloin on parempi luovuttaa kuin vääntää väkisin. Ruoka take-away boxeihin ja ulos ravintolasta. Muutaman viikon päästä voidaan taas kokeilla uudestaan. Joskus tulee vielä niitäkin hetkiä kun lapset syövät nätisti ja pääset jälkiruokaan asti. Niinkuin taannoisella äitienpäiväbrunssilla uusiutuneessa Gastro Cafe Kalliossa eli entisessä Galleria Keitaassa. Paras äitienpäivälahja ikinä.

Miten teillä sujuu ravintolassa lasten kanssa tai ei suju? 🙂 Millaisia poppaskonsteja tulee käytettyä?

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagramissa @liemessa
Snapchatissa @liemessa
Liemessä-Facebook ryhmässä.
Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa

14 Kommenttia

  • Meillä tykätään käydä myös ulkona syömässä ja juurikin yritetään totutella lasta pikku hiljaa ravintolamaailmaan. Hyviä vinkkejä, meillä useampi noista ollut käytössäkin. Varsinkin nuo maissinaksut monta tilannetta pelastaneet niin ravintolassa kuin kaupoillakin =D

  • Jenni sanoo:

    Ravintolassa on kyllä aika erilaista kuin kotona ja vaatiihan se totuttelua. Etenkin kun meidän Herra Simpukka tykkää istuskella aina keittiönpöydällä 😀 No silloin ei ole lupaa mennä pöydälle kun syödään, mutta muuten 🙂

    Onneksi maissinaksu toimii hyvin pienten kohdalla 🙂 Aika harvassa hyvässä ravintolassa on muuten leikkipaikkaa, mutta alan ymmärtämään niiden viehätyksen nyt kun lapset kasvavat. Aikuiset saisivat syödä rauhassa loppuun. Muistelen, että esimerkiksi Tallinnassa F-Hoonessa oli leikkipaikka.

  • Samat konstit on käytössä. Kerran saatiin oikein kabinetti, kun varausta tehdessä mainitsin 5- ja 2-vuotiaista 😀 Nyt nuo ovat jo 10- ja 7- vuotiaita. Mallikelpoisia ravintola-asiakkaita.

  • Jenni sanoo:

    Pitääkin mainostaa vielä, että meilahden Solnassa saimme myös kabinetin kun tulimme isommalla seurueella ja lapset mukana. Erikätevää! 🙂 No meillä on vielä 6 ja 2-vuotiaat. Vanhempi alkaa jo olla mallikelpoinen, Herra Simpukan kanssa tarvitaan vielä vähän treeniä 😀

  • Jenni sanoo:

    Ihana postaus ja jotenkin kovin tutun kuuloista! 🙂

    Kotona Minillä on kyllä aina jotain ”puuhaa” ruokapöydässä – se on ollut sellainen jo pienestä asti. Mutta oon antanut sen puuhastella niin kauan kun syö samalla. Yleensä se piirtää, lukee tai leikkii legoilla pöydässä. Herra Simpukka on taas aina ollut syömäri. Mitä se tekee ruokapöydässä? Se SYÖ, sanoo ”iitos” ja poistuu pöydästä 😀 Telkkaria meillä ei ole ja elektroniikka on kielletty kaikilta ruokapöydässä. Paitsi tietty äiti erikoisluvalla kun pitäähän ne kuvat saada blogiin, Instagramiin ja snapchatiin 😉

  • Nelle sanoo:

    Hyvä juttu oli, ihan samaa mieltä näistä. On ollut kiva lukea teidän muidenkin ajatuksia aiheesta. Vähän suorastaan varovasti avasin jutun kun mietin oonkohan ihan kaamee mamma kun oon roudannut nää miehet ravintolaan kun toiseenkin. Kaikkee edellämainittua on tullut kokeiltua ja ihan kivasti meilläkin on mennyt kunhan vanhempi tajuaa mitä tekee, tuntee lapsensa ja kotonakin on tapana istua illallisella. Yksi hyvä ravintolaharjoittelupaikka on muuten brunssilla; lapset ovat pirteitä päiväsaikaan, viikonloppuna yleensä aamupala on syöty myöhemmin ja nälkä osuu sopivasti. Illat on minusta ainakin haasteellisempia kun me asutaan täällä lähes metsässä Espoon perillä ja matka keskustaankin kestää niin kauan että lapset a) hiiltyy tai b) nukahtaa autossa jo;) Padia tai muuta laitetta annetaan ravintolassa käyttää ruokalajien väleissä, mutta kun ruoka tulee, padi pannaan pois ja lapsen kanssa koitetaan seurustella siinä kuin aikuistenkin. Kotona meilläkin on pädikielto paitti ehkä äidillä on epävirallisen syntinen lupa ottaa kuva ruuasta – siksi mun instakommentit on usein niin lyhyitä kun en halua käyttää kauheesti aikaa siinä hetkessä… 🙂 Mutta kiva juttu oli Jenni.

  • Nanna sanoo:

    Me ollaan kaikki kyllä varsinaisia jeesuksia…koneet pois pöydistä paitsi ÄITI saa tietenkin somettaa! XD LOL

  • Jenni sanoo:

    Totta Nelle että brunssittelu on lasten kanssa helpompaa. Ainakin nyt oli vaikka Herra Simpukalla oli päikkäriaika. Ehkä se olikin sen takia niin rauhallinen 🙂 Hah haa, mitäs me jeesukset! Mutku mutku 😀

  • Minna Vuo-Cho sanoo:

    Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon… vai miten se lastenkasvatussuositus taas meni?
    Mutta lapset ravintolassa ovat hyvä juttu ja siinähän oppivat (niin lapset kuin ravintolat). Sitä olen kuitenkin miettinyt, että miten ikinä vanhemmat selvisivät ravintolareissuista ilman älypuhelinten yle areenaa… ?

  • Jenni sanoo:

    No me nykyään selvitään ilman pädejä ja puhelimia! Tai selvitään ja selvitään, joskus ei edes tarvitse lähteä kesken kaiken ravintolasta 😉 heh. Heinäkuussa odottaa parin viikon testijakso kun kierretään Kroatiaa autolla ja joka ilta ravintolaan. Ajatuksena selvitä ilman laitteita 😀

  • Nanna sanoo:

    Peukut sille!

  • Anni sanoo:

    Moikka! Hieman ohi aiheen, mutta olisiko sinulla suositella lapsiystävällisiä ravintoloita Tukholmassa?

  • Jenni sanoo:

    Hei Anni! Pahoittelut, kommenttesi löytyi blogin roskapostilaatikosta kun nyt huomasin että sellainenkin on olemassa! Varmasti jo myöhäistä, mutta täytyy sanoa että en osaa (vielä) suositella tämän hetken parhaita ravintoloita Tukholmassa. Syyskuussa olen / olemme viisaampia kun lähden useaksi päiväksi ruokamatkalle Tukholmaan!

    Jenni

Jätä kommentti