Vietimme kesäpäivää lasten kanssa Hangon uimarannalla. Lähdin kärräämään Herra Simpukkaa vaunuissa ja livahdin vähin äänin rantametsän siimekseen. Ei aikaakaan, kun äkkäsin ensimmäisen tatin. Pian löytyi toinen ja kolmas. Muut soittelivat jo perään ja lähtivät kämpille päin. ”Joo, menkää te vaan, me kävellään takaisin”. Tatit eivät jättäneet rauhaan ennenkuin olin saanut viimeisenkin tatin kerättyä puistikosta. Vaunukävelyn lopullinen saldo oli kuusitoista herkkutattia. Tatit olivat nuoria, ei etanan syömiä reikiä tai muitakaan matoja. Kai. Siskoni kertoi myöhemmin, että oli mennyt tihrustamaan omia tattejaan vähän liian tarkkaan ja löytänyt niistä pienen pieniä valkoisia matoja. Myöhästä se nyt on, ei ajatella sitä. Ajatellaan mieluummin tatticarpacciota.
Tatticarpaccio on yksinkertainen italialainen tattiherkku. Nuoret ja parhaimmat herkkutatit siivutetaan ohueksi. Raakojen tattejen päälle pirskautetaan hyvää oliiviöljyä, sormisuolaa, pippuria ja päälle halutessaan vaikka kevätsipulia. Kokeilimme myös paksua balsamicoa seuraksi, mutta se peitti herkän tatin maun turhaan alleen. Yksinkertainen on parasta! Tatticarpaccio sopii alkupalaksi sellaisenaan tai vaikka salaatin ja tuoreen leivän kera.
Tatticarpaccio
Herkkutatteja
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
kevätsipulia
Poista tateista roskat ja kuori tarvittaessa huonoa kantaa ohuelti veitsellä. Viipaloi tatit pituussuunnassa. Pirskottele päälle oliiviöljy, sormisuolaa, rouhi pippuria ja viimeistele ohuesti viipaloidulla kevätsipulilla.
Lopuista isommista tateista valmistui sienimuhennos.
Balsamicolla ja mustapippurilla marinoituja kokonaisia tatteja riitti vielä grilliinkin.
Liemessä? Päivittäistä vertaistukea Instagramissa @liemessa Snapchatissa @liemessa Liemessä-Facebook ryhmässä.
Mun täytyy tunnustaa etten osaa poimia sieniä, mutta syön kyllä, ne on hyviä.
Osallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.
Nyt voi liittyä mun blogiin.
Tosi kiva idea; vielä, kun onnistaisi sienimetsällä! Tähän mennessä olen löytänyt sieltä vain mustikoita 😀
Mä en löydä sieniä Helsingistä! Ja kun ei ole autoa niin useimmiten syksyllä tulee ostettua sienet ihan torilta tai kaupasta..
Heh, mustikoihin ei voi olla törmäämättä 🙂 Niitä on kyllä metsät täynnä jos vaan kestää hyttysiä. Olen vähän yliherkkä ötököille. Henkisesti ja fyysisesti 😀
Voi hitsi oon kyllä vähän kade kaikkien muiden tattisaaliille, itse kun löysin pari hassua matojen syömää. Multa puuttuu kokonaan sellainen tattisilmä!
Pienet herkkutatit on niin parhaita! Voisin ylipäätään elää sienillä. Se tauti taitaa kulkea meillä suvussa.
Sun pitäis tulla sinne mun ja Alisan sieniretkelle 😀 Mä luulen että siinä lähinnä auttaa että löytäisi oikeanlaisen maaston. Jos niitä tatteja siellä on niin kyllä ne sitten näkee aika nopeasti.
Löytyykö pohjoisesta hyvin sieniä? Tämä sienirakkaus on ehkä isoin syy miksi toisinaan haaveilen asuvani vähän Helsinkiä sivummassa 🙂