Pääni on kuin vappupallo, joka poksahtaa minä hetkenä tahansa. Olisin halunnut jäädä sikiöasentoon Kreikka-kuplaani. Opin Kreetan ruokakuvaus retriitillä toki paljon niin valokuvauksesta, ruokastailauksesta kuin kuvankäsittelystä, mutta suurin anti oli ehkä se että tajusin olevani niin oikeassa paikassa, juuri oikeiden ihmisten keskellä, tekemässä juuri sitä mitä haluan elämässäni tehdä ja mitä sieluni suorastaan huutaa. Haluan valokuvata ruokaa. Kuvata siitä hetkestä kun avaan silmäni ja käsitellä kuvia kunnes kuukahdan. Yrittäjän arki ja perhe-elämä välillä vaan ikävästi häiritsee mun luovaa prosessia *kuulee vaimeasti että ne puhuu mulle, haluukohan ne musta jotain* Olen fyysisesti takaisin kotona, mutta henkisesti en ole vielä ylittänyt Kreikan rajaa.
Kuva: Saara / Viimeistamuruamyoten.com
Matkan jälkeen suuntasin inspiroituneena ja intoa puhkuen työhuoneelle. Ihanaa päästä luovan valokuvauksen pariin! Puhelin alkaa soida. Kahlaan läpi loma-ajan sähköposteja. Äh, TYEL maksu olisi pitänyt maksaa. Samperin ulkonen kovalevy alkaa olla täynnä. Kello tikittää uhkaavasti. Saan keittiössä aikaiseksi kolme kuvauskelpoista churro vohvelia. Churro vohvelit maustetaan reippaalla kanelitujauksella, valmiit vohvelit suditaan voisulalla ja kieritetään kanelissa ja sokerissa. Paljon kätevämpää kuin vappumunkkien tai churrojen paistaminen, mutta sama tai parempi lopputulos 🙂
Kierrän työhuonetta ja yritän etsiä sopivaa kuvausvaloa. Ulkona sataa räntää. Lopulta kuvaan omalla työpisteelläni niinkuin aina ennenkin. Ahdistaa. Pyörittelen churro vohveleita uudella Etsystä ostetulla kuvausalustalla. Tiedostan, että nyt alkaa olla kiire ja sommittelu pitää saada nopeasti kuntoon. Herra Simpukka odottaa tarhan pihassa ja iltaruokakin on vielä miettimättä. Kiire on luovuuden pahin vihollinen. Voi kun ruokataiteilijakin voisi vain elää taiteilijaapurahoilla ja pusailla taideprojekteja inspiraation mukaan. Viimeistelen churro vohvelit mansikka- ja mintturahkalla maustetulla kermavaahdolla, mansikoilla ja suklaalla. Pyörittelen vohveleita edes takaisin kuvausalustalla ja lopulta ikuistan taideteokseni muistikortille. Jälkeenpäin näen kuvissani aina vain virheitä. Mitä kaikkea sitä olisikaan voinut tehdä paremmin. Käsittelen kuvat huolellisesti Lightroomissa. Ei sillä huonoa kuvaa pelasta, mutta kuvat alkavat näyttää jo paremmilta ruudulla. Nehän näyttävät jopa syötäviltä. Itseasiassa aika herkullisilta. Vedän churro vohvelin napaan ja juoksen hakemaan lapsia tarhasta. Huomenna kaikki alkaa taas alusta. Yhtä suurella innostuksella.
Churro vohvelit
2 luomukananmunaa
3,5 dl täysmaitoa
1 dl kivennäisvettä
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 rkl ruokosokeria
1 rkl kanelia
50 g voisulaa
lisäksi
50 g voisulaa
kanelia
sokeria
Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja anna vohvelitaikinan turvota 15 minuuttia. Sudi vohvelirautaan hieman voisulaa tai rypsiöljyä ja paista vohvelit. Sudi valmiit churro vohvelit kevyesti voisulalla heti molemmin puolin ja kierittele kaneli-sokeri seoksessa.
Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa
Mulla oli myös hirveet visiot siitä mitä lähden kuvaamaan kun tulin kotiin. Mut käytännössä mä oon yrittänyt buranan voimalla vastailla pakollisiin viesteihin ja selviytyy hengissä. Oon ihan et plaah. Mut hei, kyl se taas tästä!
Kuplahan se oli missä me leijailtiin. Tuskin kenelläkään on arjessa sellaista mahdollisuutta keskittyä niin intensiivisesti vain yhteen asiaan. Tuijotan kyllä taas kalenteriani entistä kriittisemmällä silmällä ja yritän karsia kaikkea ylimääräistä menoa jotta aikaa jäisi enemmän luovalle kuvaukselle. Ei kovin helppo tehtävä. Mutta ensisijaisesti sinä yrität nyt tervehtyä, kyllä sitä ehtii 🙂
Kuulostaa kyllä niin ihanalta tuo teidän reissu <3 Ja inspiroivat kuplat, niitä elämään tarvitaan lisää!
"Arkistojen kätköistä" muuten ehdotti minulle luettavaksi Alpen myslipatukka -postauksen vuodelta 2007. Kauas on tultu niistä ajoista 😀 En edes uskalla katsoa, mitä omasta arkistostani löytyy ekoilta vuosilta.
Ensi viikolla olisi tarkoitus jakaa enemmän Kreikka tunnelmia ja itse ruokakuvausretriitistä. Tuliaisina on pari tuhatta kuvaa, jotka pitää vaan käydä ensin läpi…
Siis apua, kävin katsomassa tuon Alpen myslipatukka postauksen! 😀 Noh, en ole halunnut niitä poistaakaan, sekin on osa mun ja tämän blogin historiaa 🙂
https://liemessa.fi/2007/02/alpen-light-myslipatukka/
Alpen myslipatukka! Voi mahdoton 😀
Olisipa tililläni ollut muutama sata euroa enemmän, kun ilmoittautuminen kreikkalaiseen kuplaan alkoi. Sen sijaan ravasin pää kolmantena jalkana raesateessa ja yritin ehtiä kirjoittaa ja kuvata edes joka kolmas päivä. Seuraavalla kerralla revin rahat ihan mistä tahansa, lainaan vaikka puolisoni lompakosta. Vohvelichurrot ovat ihana idea, vielä pitäisi käydä joltain kirpparilta metsästämässä vohvelirauta!
Olihan tämä kurssi iso rahallinen panostus, mutta koen että se antoi paljon: omaan hyvinvointiin, luovaan työskentelyyn ja ammatilliseen osaamiseen. Mutta eiköhän Suomestakin löydy hyviä ja edullisempiakin valokuvauskursseja, että ei välttämättä tarvitse lähteä Kreetan vuoristoon asti 😀
Fiilistelin jo reissuanne Instanpuolella ja huokailin kalatiskien kohdalla! Kuulostaa huippureissulta. Ei vohvelitkaan hullummalta kuulosta 😉 Kerrankin minä pääsisin helpommalla, kun ei tarvisi pursotella tässä versiossa.
Kalatiskit oli pysäyttäviä! Ihan vertailuna: metsästin Helsingissä viikon kokonaista kalaa. Olisin siis tarvinnyt yhden kokonaisen kalan, jota ei olisi vielä avattu. Mahdoton tehtävä vaikka yritin jäljittää huippukokkien, kalastajien ja kalatukkureiden avustuksella. Kreetalla tiskit notkuivat kokonaisia kaloja suoraan merestä nostettuna. Huoh…Mietin millaista olisi kokata tuollaisesta valikoimasta.
Ihan mainio idea tätä vohvelichurrot.Maku on varmasti hyvin samanlainen kuin aidoissa, mutta helpommalla pääsee. Tällaiset reseptit on tosi jees!
My point exactly! Eivät oikeastaan eronneet churrojen mausta ja rakennekin on yllättävän lähellä.
Reissunne kuulosti kyllä ihan unelmalta (ja Instafeedienne perusteella se siltä myös näytti <3 )
Onneksi sain Instagram storiesin puolellekin jotain reissusta, vaikka wifi toimi e.r.i.t.t.ä.i.n huonosti ja vietin itseasiassa aika vähän aikaa kännykällä. Kyllä, tämä oli kyllä unelmien matka <3
Minäkin reissasin teidän matkassa instan välityksellä. Upea reissu ja ihanat churro vohvelit! 🙂
Eikö olekin hauskaa kun nykyään ”pääsee mukaan” muiden matkoille sohvan pohjalta? 🙂 Ainakin vähän kurkistamaan. Ja kyllähän videon kautta kokee tavallaan aidommin ne hetket.
Ihanan kuuloinen reissu ja nuo vohvelit taisivat juuri päätyä meidän vappuviikonloppumme ruokalistaan – (ei sitä kyllä ole muuten vielä ehditty miettiäkään, mutta onpahan sitten ainakin vohveleita)
Olisipa hauskaa jos testaat churro vohveleita! Kivaa vappua Minna 🙂