RUOKABLOGGAAJAN TYÖPÄIVÄ

Kaupallinen yhteistyö, Vallila Interior ja Asennemedia

Googletin omaa blogiani varmistaakseni olenko jo kirjoittanut mitä ruokabloggaajan työpäivä pitää sisällään. Joskus olen nimittäin saanut jonkun nerokkaan postausidean vain saadakseni selville että kirjoitin aiheesta jo vuonna 2007. En ole, joten tässä se tulee. Vaikka et haaveilisi juuri ruokabloggaajan ammatista, niin ehkä kurkistus yrittäjän arkeen kiinnostaa. Tulevaisuudessa yhä harvemmin tehdään elämänmittainen ura ja kahdeksasta neljään duunia yhdessä firmassa. Paitsi että mä teen duunia tyyliin kahdeksasta neljään yhdessä firmassa – omassa. Rakastan työtäni ja olen niin onnekas että voin tehdä työviikostani ja työpäivistäni juuri sellaisia kuin haluan. Toki mukaan mahtuu myös epävarmuutta, pitkiä päiviä ja liikaa paperitöitä, mutta näitä samoja asioita voi varmasti kohdata palkkatyössäkin. Parasta on vapaus ja se että voin käyttää mahdollisimman paljon aikaa asioihin joista nautin ja jakaa sen kanssasi. Tässä postauksessa kerron miten tämä yhteistyöpostaus Vallila Interiorin kanssa on syntynyt, mitä työviikkoni kuuluu, miltä näyttää tyypillinen ruokabloggaajan työpäivä, muutama kuva Vallilan jaetulta työhuoneeltani ja samalla esittelyssä naapuriyrityksen Vallila Interiorin Rehti-astiasarja urbaanilla Aamu-usva kuosilla.

Ruokabloggaajan työviikko

Ei ole samanlaista viikkoa, ei samanlaista työpäivää. Jokainen päivä on erilainen. Karkeasti vähintään yksi päivä viikosta menee sähköposteihin, paperitöihin ja tapaamisiin. Kaksi päivää viikosta menee kaupallisten yhteistyöpostausten suunnitteluun, kuvausjärjestelyihin, kuvauksiin, kuvankäsittelyyn ja postausten kirjoittamiseen. Keskimäärin yksi päivä viikossa menee sisällöntuotantoon eli tuotan reseptejä, kuvia tai videoita asiakkaiden kanaviin, jotka eivät välttämättä täällä blogissa näy. Siinä jääkin sitten se kokonainen yksi arkipäivä tämän blogin omaehtoiseen kirjoittamiseen! Siihen ei voisi koskaan olla liikaa aikaa ja keväällä lanseerasinkin inspiraatiotiistain. Tiistait oli pyhitetty luovalle tekemiselle: läppäri kiinni, kamera kaulaan ja kädet saveen. Tai taikinaan. Inspiraatiotiistai varmasti palaa taas syksyllä, se on ollut itselleni henkireikä tässä hektisessä menossa.

Kuvaan lisäksi kotona viikonloppuisin ja valoisaan vuodenaikaan myös arki-iltaisin. Vaikka some ei hiljene koskaan, niin viikonloput pyhitän parhaani mukaan perheelle ja teen töitä sopivassa välissä esimerkiksi lasten mentyä nukkumaan. Työnteko ei ole minulle varsinaisesti stressaavaa, mutta muutakin elämää täytyy olla. Tärkein neuvo jonka antaisin aloittavalle yrittäjälle on, että huolehdi ensisijaisesti itsestäsi, sitten firmasta. Jos oma fyysinen tai henkinen terveys menee, niin pian ei ole enää koko yritystä mistä huolehtia. Käytännössä itsestäni huolehtiminen tapahtuu niin että olen viimeiset kymmenen vuotta opetellut sanomaan ei. Miten se onkin niin vaikeaa! Sanon ei yhteistyöehdotuksille, sanon ei ulkomaanmatkoille, sanon ei tapahtumakutsuille, sanon ei ilmaisille skumppapulloille (en ikinä lakuille), sanon ei monille kivoille projekteille. Kun toisessa vaakakupissa on esimerkiksi aika perheeni kanssa niin lopulta vastaus on itsestäänselvä. Blogiverkosto Asennemedia hoitaa nykyään leijonaosan yhteistöiden myynnistä, jolloin itselläni jaa enemmän aikaa perhelle, kuvauskarkkiin ja bloggaamiseen. Win-win. Pyrin kirjoittamaan kolme postausta viikossa. Kuvia ja reseptejä olisi enempäänkin, mutta haluan itse henkilökohtaisesti kirjoittaa kaikki postaukset. Ihan vielä ei olla tehty Jamie Olivereita ja palkattu satapäistä henkilökuntaa, mutta vuoden alussa Viimeistä murua myöten -Saara aloitti assarinani ja olen lähes pysynyt tavoitteessani. Jei!

Ruokabloggaajan työpäivä

On mahdoton kertoa tyypillisestä ruokabloggaajan työpäivästä kun jokainen päivä on niin erilainen. Paras tapa lienee kertoa yhdestä päivästä.

05:45 Herätys. Yrittäjänä saan teoriassa valita työaikani itse. Tottakai perhe-elämän ja työn yhdistäminen asettaa omat rajoitteet ja haasteensa, mutta toisaalta voin sumplia aikataulujani perheen menojen mukaan. Olen ehdottomasti luonnollisesti aamuihminen, joten pyrin hyödyntämään aamuni tehokkaasti. Aamuni lähtee käyntiin isolla kupillisella kahvia ja avaan koneeni heti höyryävän kupposeni äärellä.

05:45-06:45 Aamuisin avaan ensin kalenterini ja katson mitä viikko ja päivä tuovat tullessaan. Erittäin nykyaikainen bulletjournalini on käytännössä kalenterin lisäksi ruutupaperivihko. Kalenterista löytyvät tapaamiset, yhteistyöpostausten julkaisuaikataulut,  muut tärkeät päivämäärät kuten verojen maksupäivät ja kuluvalle viikolle joka päivälle yksi tai kaksi todo-listani kärkiprojektia. Projektit ovat yleensä joko kuvausten suunnittelua, kuvausjärjestelyjä, reseptien kehittämistä, kuvauksia tai postausten kirjoittamista.  Muun sälän kirjaan ruutuvihkooni neverending todo-listaan, joka pitenee kunnes joskus jopa pääsen niihin asti.

Käyn läpi sähköpostit. Tarjouspyyntöihin vastaan heti tai viimeistään saman päivän aikana. Sähköpostitulva on valtava. Saan päivittäin yhteydenottoja, lähinnä tiedotteita, kutsuja tapahtumiin tai osoitekyselyjä tuotenäytteitä varten. Koen lievästi huonoa omaatuntoa, että en ehdi vastata kaikkiin sähköposteihini, mutta olen perustellut tämän niin, että vastaan kyllä jos minulla jää aikaa muilta töiltäni. Ja yleensä ei valitettavasti jää. Ensimmäiseksi käyn läpi sähköposteistani Vallila yhteistyötä. Olen saanut aikalailla vapaat kädet (parasta!) ja jo valmiiksi ihastellut valitsemaani Aamu usva -kuosia. Vallila Interiorin tilat sijaitsevat samassa korttelissa kuin työhuoneeni Vallilan teollisuusalueella. Saan viestin että tuotteet ovat saapuneet naapuriin.

06:45 – 07:20 Mini on herännyt jo ennen seitsemää ja hoitanut itsensä itsenäisesti suihkuun. Herra Simpukka kömpii sängystään keittiön puolelle halaten masutyynyään ja rojahtaa sohvalle tukka pystyssä. Mietin virtaako meissä ollenkaan sama veri. Arkisin aamut ovat meidän perheen harvoja yhteisiä hetkiä. Nirso tulee töistä usein vasta hämärän laskeuduttua. Minä haen useimmiten Herra Simpukan tarhasta jo klo 16, joten pyrin tehostamaan työpäiväni. Nyt kesäkuusssa Suomenlinnassa meillä on lastenhoitaja, koska pelkästään tarhamatkoihin menisi kolme tuntia. Lähden jo aikaisin kohti Vallilan työhuonetta Nirson hoitaessa Herra Simpukan vahdinvaihdon lastenhoitajan kanssa.

07:20-08:20 Työmatkalla Suomenlinnan lautalla on hyvää aikaa käydä some läpi. Vastaan Facebookiin tai Instagramiin tulleisiin kommentteihin ja selaan feediä. Tsekkaan säätiedotuksen. Ei koska aikoisin viettää iltapäivän rannalla, vaan koska mietin millainen valo työhuoneella vallitsee Vallilan kuvauksia varten. On harmaata ja sataa. Great. Kamerajalusta on Suomenlinnassa, joten keksin valjastaa tikkaat jalustakseni. Nappaan Kauppatorilta mukaan tuoreita marjoja ja vihanneksia ja kurvaan kukkakaupan kautta.

08:30 Heitän tavarat työhuoneelle ja lähden piipahtamaan naapurissa Vallila Interiorilla. Tuntuu joululta kun kiikutan avaamattomia paketteja työhuoneelleni. Paketeista paljastuu keittiötekstiilejä ja kokonainen astiasto Aamu-usva-kuosilla.En tiedä onko kaikille ihan itsestäänselvää, mutta en ole tiennyt että Vallilan valikoimissa on myös astioita! Kuosista tuli itselläni heti mieleen Vallilan kerrostalot ja katot. Saan selville että kuosin suunnittelija Riina Kuikka taltioi kauniin näkymän Helsingin ydinkeskustan kattojen yllä Kampissa. Vallila, Kamppi – kaunis urbaani kattomaisema joka tapauksessa. Nautin aamukahvini numero kaksi uutuutta hohkaavasta Rehti-kupista.

09:00-10:00 Toukokuun kuvasimme Saaran kanssa keväällä ilmestyvää keittokirjaamme lähinnä työhuoneella. Koen velvollisuudekseni hinkata työhuoneen yhteiskäytössä olevan keittiön kesäkuntoon. Olen firmani siivooja, kopiokoneen korjaaja ja toimitusjohtaja.

10:00 – 13:30 Kuvaan Vallilan Rehti-astiasarjaa edestä ja takaa. Sivulta ja ylhäältä. Itseäni kuvaan lähinnä blurrina liikkeessä tai takaraivoa. Hiukset jäi aamulla pesemättä . Kauneus- tai muotiblogin suuntaan ei siis ainakaan olla liukumassa 😀 Luulen jo olevani valmis kunnes saan taas uuden kuvaidean. Kuvia kertyy ainakin sata. Kuvaaminen yleensä loppuu vasta kun on pakko lopettaa. Tällä kertaa en valmistanut ruokaa, joten voisi sanoa että olipa taas erilainen työpäivä! En ole tottunut tälläiseen. Alkaa tulla nälkä ja heikottaa. Syön pari mansikkaa.

13:30 – 14:30 Lataan kuvat heti tuoreeltaan koneelle ja käsittelen ne pikaisesti. Jatkan kuvien kanssa vielä myöhemmin, mutta haluan nähdä että sain kuvat jotka halusin.

14:30 – 15:00 Nappaan kotimatkalla Kampin Fafasista lounaaksi falafelpitan.

15:00 – 16:00 Olen kuvannut päivän, joten lauttamatkan aikana ehdin käydä läpi somen ja sähköpostit. Käyn ruokakaupassa.

16:00 – 21:30 Arki-illat vietän lasten kanssa. Teen iltaruokaa, metsästämme leppäkerttuja, keinumme puistossa, leikimme moppileikkiä (äiti raivosiivoaa leikisti mopin kanssa ja lapset juoksevat karkuun), keitän iltapuurot ja laitan lapset nukkumaan.

21:30 – 22:30 Nirso tulee töistä kotiin näihin aikoihin. Lasten mentyä nukkumaan pystyn tehdä vielä jotain aivotonta työskentelyä. Silmäluomet alkavat väkisinkin painaa. Surffaan Vallilan verkkokauppaa ja etsin tuotteista lisätietoja. Käsittelen kuvat loppuun. Tähän aikaan illasta en enää pysty luovaan kirjoittamiseen vaan kirjoitan postaukset aina aamuisin tai päiväsaikaan. Maksan alvit ja työnantajasuoritukset. Pitäisi laskuttaa ja hoitaa kirjanpitoaineisto kirjanpitäjälle, mutta siirrän ne seuraavan päivän todo-listalle. Huomenna on uusi päivä 🙂

Vallilan uusi Rehti -astiasarja on 15 % alennuksessa Vallilan verkkokaupassa ja myymälöissä 30.6 asti! Rehti-astiasto sisältää kulhon, lautasen ja mukin. Astiastoa löytyy kuvissa näkyvän Aamu-usva kuosin lisäksi Koivukuja- ja Rajamailla-kuoseilla. Saatavilla on myös  samaa muotokieltä edustavaa Ajaton-sarjaa valkoisena ilman kuosia. Myös keittiötekstiileitä saa Aamu-usva kuosissa: esimerkiksi leipäkori, keittiöpyyhe ja jämäkkä kaitaliina.

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa