RUOKA TORSTAIN RUCOLAKASTIKE JA UUNILOHI

2
FacebookTwitter

Dublin raportti saa vielä jatkoa mutta tähän väliin yksi vähän freesimpi suomalainen lounas. Takaisin kotiin on aina kiva tulla, mutta vielä kivempi oli päästä takaisin omaan ruokapöytään. Kaivoimme eteiseen kertyneestä lehtikasasta viime viikon torstain hesarin ja bongasimme tämän jugurtti-rucolakastikkeen. Seuraksi teimme uunilohta ja tummaa kokojyvä riisiä. Annos on kahdelle ja valmistusaika jopa 50 min kokojyväriisin pitkästä keittoajasta johtuen.

450 g norjan lohifilettä
suolaa
pippuria
öljyä
2 dl tummaa täysjyvä riisiä

2 dl bulgarian jugurttia (3,9%)
kourallinen silputtua rucolaa
sitruunamehua
pippuria
suolaa

Lohifile paistuu uunivuoassa 10-20 minuutissa 200 asteessa. Paistoaika riippuu pitkälti fileen paksuudesta. Kalan pintaan hierotaan tilkka öljyä ja mausteet. Riisi keitettiin runsaassa vedessä jolloin keittoaika hieman lyhenee. Kastike valmistetaan sekoittamalla rucola jugurttiin ja maustamalla oman maun mukaan sitruunalla, pippurilla ja suolalla. Kastikkeeseen voi myös käyttää Valion uutuus-tuotetta; bulgarian ruokajugurttia (9%) mutta itse en näe siinä suurta lisäarvoa ja rasvaakin siinä on enemmän.. Sitruunalohko viimeistelee annoksen. Ruoka maistui taivaallisen raikkaalle, kevyelle ja suomalaiselle Dublin viikon jälkeen. Nami!

jaa jos tykkäsit
FacebookTwitter

TEMPLE BAR

FacebookTwitter
FARRINGTONS – TEMPLE BAR PUB
Mikä?
Miellyttävä pubi pistäytyä parille
Missä?
East Essex Street, Temple Bar alue Dublinissa
Pääseekö?
Rauhallisempi kuin useimmat ympäröivät pubit, istumapaikkoja runsaammin
Kuka?
Nuoria ja iäkkäämpiä turisteja parilla oluella. Myös naisia.
Apua! Mitä päälle?
Rento meininki


Pubissa käynti kuuluu sarjaan “must sees in Dublin”, ja nimen omaan Temple Bar alue on todellinen turistirysä. Mutta entä sitten? Alue vilkastuu silmin nähden loppuviikkoa kohden, mutta silti meno on positiivisessa mielessä hillittyä vuoden hiljaisimpana aikana. Kävimme kurkkaamassa Temple Barin “the Temple Barissa” joka löytyy postikorteista, mutta livebändin takia paikka oli tupaten täynnä ja istumapaikat harvassa. Temple Barissa ei kuitenkaan ole pulaa baareista. Heti vierestä löytyi Farringtons tarjoten rauhallisempaa, mutta iloista tunnelmaa. Joni nautti Guinness olutta ja Jenni Irish Coffeen.

jaa jos tykkäsit
FacebookTwitter

IRISH BREAKFAST

FacebookTwitter
Majatalomme Clifden Guesthouse sijaitsi rauhallisella paikalla, mutta kuitenkin lähellä keskustaa ja kuuluisaa O’Connell Streettiä. Aamiainen tarjoiltiin klo 8-9.30. Aamiaiseen sisältyi erilaisia muroja, jugurttia, hedelmiä ja kahvi tai tee. Tämän lisäksi menulta valittiin kolmesta vaihtoehdosta: Irish Breakfast, Continental (manner-eurooppalainen) tai Egg breakfast.


Ensimmäisenä aamuna molemmat otimme omat Irlantilaiset aamupalat. Annos sisälsi kaksi makkaraa, kananmunaa, pekonia, jonkinasteista ryynimakkaraa ja paahtoleipää. Jo tällöin rasvaiset makkarat alkoivat hieman tökkiä. Toisena aamuna otimme edelleen irlantilaisen vaihtoehdon, tällä kertaa puoliksi.

Loppua kohden kevensimme hieman aamunaloitusta tilaamalla Egg Breakfastin ja Continental Breakfastin. Kevennys oli huomattava sillä Egg Breakfast tarkoitti yhtä kananmunaa haluamallasi tavalla valmistettuna ja Continental Breakfast paahtoleipää ja marmeladia. Näiden lisäksi keskityimme muroihin, jugurttiin ja hedelmiin.

jaa jos tykkäsit
FacebookTwitter

DUBLINISTA POHJOISEEN: HOWTH

FacebookTwitter
Howth on pieni kalastajakaupunki Dublinista pohjoiseen sijaitsevalla niemellä. Paikasta mitään tietämättä, hotellimme emännän suosituksesta lähdimme tutustumaan kylään. 5 päivän bussilippumme kävi myös pidemmälle matkalle ja bussi 32 kuljetti huipulle asti jota “Howth summit”:ksi kutsutaan. Hetken könötettyämme perillä hölmistyneinä bussikuski neuvoi useamman kilometrin kävelyreitin mäen huipulle ja takaisin alas kylään. Maisemat olivat upeat, ilma kirkas ja kirpakka. Terve nälkä alkoi tulla pikku hiljaa, mutta lähentyessä kylää toivon kipinä hiipui luukku luukulta. Suurin osa satama-alueen ravintoloista oli suljettu ja ainoa mahdollisuutemme oli aivan varmasti TV-ohjelmasta “Irish cafés from Hell” tuttu kuppilan pahanen.

DEE GEE KUPPILA
Mikä? Kuppila pahanen; kahvia, fish n’n chips
Missä? Howth / Dart juna-asemaa vastapäätä
Pääseekö? Ei pääseekö, vaan joutuuko?
Kuka? Ihmisiä jotka eivät tiedä paremmasta ja eksyneitä turisteja
Apua! Mitä päälle? Lämmintä (kylmä ja vessassa jäätävää)

Tämä oli ehkä uskomattomimpia ruokailu kokemuksia ikinä. Kokkina toimi Jamie Oliverista inspiroitunut vasta valmistunut pojan kloppi jonka bravuuri on fish n’n chips, apureinaan kaksi kielitaidotonta maahanmuuttajaa Unkarista joilla oli ensimmäinen työpäivä menossa. Kaikki mikä voi ravintolassa olla pielessä, oli pielessä. Ruokaa saatiin, mutta tässä vaiheessa halusimme nopeasti takaisin Dubliniin.

Joni hotkaisi Dee Gee Cheddar ‘n’ Bacon hampurilaisen ja Jenni Dee Gee House Salad with Chicken. Tilausta ottaessaan tarjoilija kysyi otammeko teetä vai kahvia. Tarkistettuamme että tämä kuului hintaan, tilasimme kahvit joista vain toinen tuli pöytään, sekin siis jo ennen ruokaa. Lopuksi vielä näistä kahveistä yritettiin laskuttaa Unkarilaisen tarjoilijan pyöritellessä silmiään. Millään ei olisi tehnyt mieli maksaa näin paljon, mutta markkinatalouden edessä jouduimme nöyrtymään: Lounas from Hell yht. 23 €.


Paikallisille Howth tarjosi herkullisia merenantimia. Satama-alueella on useampikin kala- ja herkkukauppa, joka myy tuoreita mereneläviä. Harmi että suurin osa näistäkin herkuista joutuu jatkokäsittelyssä uppopaistettaviksi.

jaa jos tykkäsit
FacebookTwitter