Yhdeksäs hääpäivä.  Päivä, jota ei koskaan pitänyt tulla. Ainakin olin siitä täysin vakuuttunut pakatessani vuosi sitten tavaroitani perheemme yhteisestä kodista. Yhteiselo ja arki oli käynyt mahdottomaksi ja lopulta kukaan ei enää voinut hyvin. Koin yrittäneeni ja antaneeni kaikkeni. Voimani olivat aivan loppu. Asumusero tuntui ainoalta vaihtoehdolta ja siinä kohtaa myös lopulliselta. Lapset jäivät ainakin alkuun yhteiseen kotiimme, että arki pysyisi heille vielä mahdollisimman tasaisena ja muutokset tapahtuisivat hiljalleen.  Asuimme Nirson kanssa vuoroviikoin pienemmässä vuokra-asunnossa kotimme lähellä ja vuoro viikoin lasten kanssa.

Elämänmuutos oli hurja. Olimmehan tehneet matkaa yhdessä jo hyvän osan aikuisikäämme – 12 vuotta. Pelkästään asumiseen liittyvät käytännönjärjestelyt ja uuden elämän opettelu vei energiaa, mutta minua vei eteenpäin usko, että joku päivä kaikki olisi vielä paremmin. Vanhaan ei olisi enää paluuta.

Arki asettui. Alun kaaos muuttui suruksi ja yksinäisyydeksi. Tinderin sijaan käänsin katseeni itseeni. Yht’äkkiä minulla oli vuoroviikoin kaikki maailman aika. Täytin vapaa-ajan kalenteria palkkaamalla personal trainerin, salilla huhkimalla, valokuvaamalla, viettämällä paljon aikaa metsässä ja näkemällä ystäviä ja perhettä. Pian ymmärsin, että voisin yrittää suorittaa surua pois ja painaa sitä syvemmälle, mutta en pääsisi eteenpäin ennenkuin itkut on itketty ja kohtaan tämän kaiken. Kohtaan tekemäni virheet. Kohtaan kaiken pettymyksen, häpeän ja huonon omatunnon liiton loppumisesta. Ja niin minä itkin.

Surin, että minulla ei enää ollut yhtäkään aikuista, joka todella oikeasti tuntisi minut. Kumppania joka olisi nähnyt minut haavoittuneena, auki ja kokonaan – hyvineni ja huonoineni puolieni. Hiljalleen pystyin tuntemaan myös kiitollisuutta siitä, että olin saanut kokea sen elämäni aikana. Eihän sekään ole itsestäänselvyys. Olin myös kiitollinen lapsistani ja kuinka paljon iloa he tuovat elämääni. Lasten kanssa ei muutenkaan ehtinyt suremaan. Rutiinien oli rullattava.

Hetkittäin jopa nautin yksinolosta, vaikka edelleen tunsin yksinäisyyttä. Aivan kuin viime keväänä olisin käynyt läpi toisen itsenäistymistaistelun, mutta nyt selkeästi aikuisiällä.  Minä selvisin. Hän selvisi. Lapset selviävät. Me kaikki selviämme – vaikka sitten erillämme. Asumuseron ja itsenäistymisen edetessä välimme Nirson kanssa paranivat pienin askelin. Saatoimme viettää välillä sunnuntaita yhdessä koko perhe. Aloitimme taas yhdessä terapian, vaikkakaan emme enää pariskuntana. Faktahan oli,  että toisistamme emme tulisi lasten myötä koskaan pääsemään eroon. Toimeen oli vähintään tultava.

Asumuseron myötä emme olleet enää toisillemme itsestäänselviä. Mikään ei ollut enää itsestäänselvää. Vanhaan suhteeseen en enää palaisi. Jos edes leikkisimme ajatuksella yhteenpaluusta, meidän tulisi rakentaa uusi suhde.  Suhde joka perustuu avoimmuudelle,  kunnioitukselle, hyväksynnälle, kuulluksi tulemiselle ja rakkaudelle. Teimme pienen ihmiskokeen ja muutimme kesäksi saman katon alle Suomenlinnan kesäasuntoon. Suomenlinnassa rakensimme suhdettamme uuteen uskoon palikka palikalta. Koin uudelleen rakastumisen tunteita. Välillä mieleni valtasi pakokauhu: mitä jos tämä ei kestäkään ja palaamme taas vanhoihin toimintamalleihin?

Lopulta oli pakko päättää. Ottaisinko riskin ja kuuntelen sydämmeni ääntä? Ymmärsin, että ei elämässä ja rakkaudessa kukaan saa mitään takeita. On vain tämä hetki ja tunne siitä, että haluan jatkaa yhdessä. Muuttolaatikoita on siis taas vaihteeksi suhattu eessuntaas. Tällä kertaa muutimme kaikki saman katon alle 55-neliöiseen ”sinkkuboxiimme” ja vanha kotimme menee myyntiin. Tarkoitus on rauhassa katsella uutta kotia uudelle alulle. Uskon, että näiden vastoinkäymisten jälkeen olemme vain parempia puolisoita toisillemme ja vahvempia. Rakastan sinua Nirso. Kaiken tämän jälkeen – ja erityisesti siksi.

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa
Brunssikirja – Brunch all day – tilattavissa nyt Adlibris verkkokaupassa!

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa

19 Kommenttia

  • Sanna sanoo:

    Rakkaus ❤ Tsemppiä tulevaisuuteen yhdessä ?

  • Satu sanoo:

    Raaka ja tunnerikas postaus kuten nämä tapahtumatkin. Oot rohkea! Tästä saa voimaa monet. Rakkautta tulevaan.♥️

    • Jenni sanoo:

      Ajattelin ensin, että olisi vaikea kirjoittaa näin henkilökohtaisesta asiasta. Mutta se tulikin helposti suoraan sydämestä, vaikka en ihan kaikkia parisuhteemme yksityiskohtia paljastanutkaan. Kiva kuulla, että tunne välittyi <3

  • Annin Uunissa sanoo:

    Ihana kirjoitus Jenni <3 Olen niin onnellinen tästä teidän päätöksestä jatkaa <3

  • Emilia sanoo:

    En yleensä jaksa kommentoida, mutta nyt oli pakko. Tämä oli super ihana ja koskettava kirjoitus, ihan tuli kyyneleet silmiin tätä lukiessa. Oot tosi rohkea ja upea!❤️

    • Jenni sanoo:

      Aww <3 Mulla tulee taas kyyneleet silmiin kun sanoit näin kauniisti. Kiitos ja saa kommentoida muulloinkin <3 😀

  • Pilvi sanoo:

    Olen suunnattoman onnellinen, että asumusero toi teille uuden alun. Itse toivoin aikanaan samaa, mutta uuteen alkuun ja itsestäänselvyyksien kampittamisen tarvitaan kaksi ja niin ei käynyt meille. Itsensä tutkiminen ja tunteminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta voi jatkaa edes yksin itsensä kanssa. Olen myötäelänyt matkaasi. Tunteitaan ei voi huijata, mutta niihin kannattaa luottaa. Hyvässä ja pahassa. Sitä kautta saa uusia alkuja. Rakkaus ❤️

    • Jenni sanoo:

      Olet ihan oikeassa, että yksin ei parisuhdetta voi pelastaa. Aina ei yhdessäkään onnistu. Oon oppinut myös itsestäni ihan hurjasti vuoden aikana ja eihän tämä työmaa itsensä kanssa ikinä lopu. Kaikkea hyvää sulle ja kiitos myötäelämisestä <3

  • Saara sanoo:

    ❤️Ihanasti kirjoitettu ❤️. Olin kyllä niin onnellinen teidän puolesta, kun kerroit elokuussa teidän päätöksestä jatkaa ja siis edelleen olen :).

  • Upea, tunteikas teksti. Onnea, rakkautta ja kaikkea hyvää uuteen alkuun❤

  • Leena sanoo:

    ❤️

  • Mona sanoo:

    ?????❤❤❤

  • Salla sanoo:

    Onpa rohkea teko ottaa etäisyyttä ja viisasta jättää aikaa pohdinnalle ja portti auki. Ja ajattelittepa kauniisti lastenne hyvinvointia itse muuttamalla edestakaisin, jotta lapset saavat pysyä samassa kodissa.
    Aivan mahtavaa, että päätitte aloittaa alusta. Toivon paljon iloa ja rakkautta perheenne arkeen.

  • Kakkumonsteri sanoo:

    Hymyssä suin ja ilonkyynel silmäkulmassa luin tätä tekstiä. Kaikkea hyvää teille! <3

  • Pauli sanoo:

    Ihana kirjoitus ja vielä ihanalla että rakkaus voitti ettekä eronnu. Tämä on harvinaista nyky päivänä tuossa tilanteessa

Jätä kommentti