Syntymäpäivänään Nirso sai valita illallisen mistä tahansa helsinkiläisravintolasta. Parisuhdettamme uskaltanee kuvailla jo sanalla vakiintunut, sillä vietimme illallista kolmannessa samalla paikalla sijainneessa ravintolassa. Kun tapasimme Vironkadulla toimi silloinen Safka. Safkalla oli hyvät meiningit, mutta pian tiloihin avasi Luomo. Muistan aina esimmäisen kertani Luomossa. Siihen aikaan Luomo nosti riman aivan uudelle tasolle ja olimme haltioissamme. Nykyään yllätysmomentit ovat harvassa. Ei sillä että viettäisimme viikonloput misukkapaikoissa – tämän vuoden kerrat voinee laskea kahden käden pikkurilleillä – mutta fine dining alkaa jo olla aika nähty. Joku aika takaperin olin Elo-säätiön illallisella – käytännössä katsoen pääministeri Kataisen seurueessa, montaakaan penkkiriviä ei ollut välissä – niin ravintola Askin keittiömestarin annos oli illan huikaisevin. Nirso halusi pöydän Askista. Onneksi ravintola ottaa jonotuslistalle ja päivää ennen h-hetkeä sain ilahduttavan soiton vapautuneesta pöydästä. Ravintoloitsijoille nämä viime hetken peruutukset eivät varmasti aina ole yhtä ilahduttavia, joten jos duunin pikkujoulupaikka on vielä hakusessa niin Askiin jonoon!
Menusetti on joko 4 tai 8 ruokalajia (55 €/85€). Vaikka Ask ei yllätä, se ilahduttaa. Ruoka nojautuu tuoreella tavalla raaka-aineisiin. Lautaselta jopa erottaa mitä siinä on. Syynäsin menua läpi tarjoilijan kanssa ja raskaanaolevalle järjestyi tuunattu menu muitta mutkitta. Ruokamaraton alkoi odotuksia nostattavilla juuressipseillä. Seuraavat keittiön yllätykset olivat kuin pienet töyssyt ennen varsinaista nousukiitoa. Varsinainen menu lunasti kaikki odotukset.
Illan parasta antia oli mehumenu (35 €), joka on suunniteltu jokaiselle ruokalajille. Mukana oli niin keittiön omia tislauksia kuin pientuottajiltakin. Mielenkiintoisin oli varmasti lampaan kanssa tarjoiltava granaattiomenamehu josta melkein voi erottaa punaviinille tyypillisiä tanniineja. Nirsokin veti mehumenun. Ei solidaarisuudesta, vaan se on just noin järkevä. Ja urheilullinen. Niin raivostuttavaa 😀 Itselle ehkä pieni punkkumaistiainen olisi maistunut.
Pientä miinusta tulee elitistisestä tunnelmasta. Vaivaudun jos tarjoilijat pokkuroivat. Voi olla että englanninkielinen tarjoilu osaltaan vaikutti tunnelmaan. Henkilökunnan lisäksi tunnelmaan vaikuttavat aina asiakkaat. Viereisiin pöytiin vilkuilemalla bongasin mm. Leijona luolan sijoittajan Rikun ja arvioin että asiakaskunnan tulotaso saattoi olla piirun verran keskivertopalkansaajaa ylempänä.
Ravintola Ask
Vironkatu 8, Helsinki
www.restaurantask.com
+ sijainti tunnelmallisessa Kruununhaassa
+ raaka-aineiden kunnioitus ja tuntemus
+ omistautuminen ja kunnianhimo
+ toimivat makuyhdistelmät
+ alkoholiton mehumenu
– pienehköt annokset
– suppea asiakaskunta
Liemessä? Päivittäistä vertaistukea Instagramissa @liemessa Snapchatissa @liemessa Liemessä-Facebook ryhmässä.
Englanninkielinen tarjoilu on musta paha, ei voi olla ihan rennosti.. hyvässä ravintolassa tarjoilu on niin iso osa sitä ja jos ite joutuu keskittymään olemiseen niin se pilaa koko homman
Englanninkielinen tarjoilu ei tunnu ihan niin henkilökohtaiselta, mutta ei se pelkästä kielestä ollut kiinni koska henkilökohtaisuus vaihteli myös tarjoilijoiden välillä. Päättelin että yksi pöydässämme käyneistä oli omistajia ja sen huomasi 🙂
Oi mikä ihana ilta!
Oli kyllä. Nirso niin ansaitsi sen. Tai ehkä me molemmat ansaittiin. Koko syksy on mennyt niin että Nirso on ollut viikonloppuyksinhuoltaja ja minä kirjan kimpussa. Oli mukava vaan istua ja jutella. Toki ruoka ja paikka kruunasivat hetken 🙂