Kuori (2 hlö):
3 dl vehnäjauhoja
1,2 dl vettä
Täyte:
iso ”tukko” kevätsipulia (tai purjoa)
200 g jauhelihaa
1 tl seesamiöljyä
2 rkl öljyä
2 tl soijaa
1 tl suolaa
1 chili
½ sipuli
(puolikas kiinankaali)
Kastike:
2 rkl valkosipuliöljyä
2 rkl soijaa
½ tl seesamiöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
Valmista taikina: lisää kädenlämpöinen vesi jauhoihin ja vaivaa kimmoisaksi käsin. Aseta taikina kannen alle kippoon ja jätä puoleksi tunniksi huoneenlämpöön. Silppua kevätsipuli, sipuli ja chili lihan joukkoon sekä lisää mausteet. Vaivaa sekaisin. Jauhota alusta ja tee taikinasta kaksi n. 2-3 cm paksuista pötköä. Pilko pötköt n. 2cm pitkiksi paloiksi ja pyöritä palloiksi. Kauli pallot jauhoisella alustalla n. 7-10 cm levyisiksi lätyiksi. Lisää teelusikallinen täytettä kaikkiin, kostuta reunat kevyesti vedellä, taita lätty ja rypytä reunat kiinni sekä taita vielä reunat nyytin päälle. Laita isoon kattilaan reilusti vettä ja lämmitä kiehuvaksi. Tiputtele nyytit veteen. Nyytit laskeutuvat pohjalle (josseivat sisällä ilmaa). Keitä hiljalleen n. 10 min. tai niin kauan kuin nyytit kelluvat pinnalla. Jossain vaiheessa nyytit kannattaa irrottaa pohjasta, etteivät ne pala kiinni. Kattilaan voi välillä lisätä hieman kylmää vettä, etteivät nyytit halkea. Tarjoile kastikkeen kera.
Ah, jiaozit ovat ihania! En ole koskaan tehnyt niitä itse, koska olen luullut homman olevan monimutkaisempaa kuin se itse asiassa onkaan 🙂>>Missä päin Kiinaa Joni on ollut? Itse pörräsin 1990-luvun alkupuolella vuoden verran Guangzhoussa (Kantonissa) ja siellä tuli kyllä syötyä toinenkin annos eri elukoiden palasia hapanimelissä sooseissa.
Joni vietti aikansa Pekingissä. Tulihan sitä itsekin hapanimeliä sooseja maisteltua, jostain syystä ei vaan paikallisten lautasilla näkynyt kyseisiä ruokia, tai muutakaan friteerattua kuten banaania. >-Joni liemessä-
Juu, ei näkynyt friteerattuja banaaneja Kantonissakaan 🙂 Uppopaistamista siellä kyllä harrastettiin, mutta ilman sen kummempia frittitaikinoita. Suomalaisissa kiinalaisissa ravintoloissa en ole kyllä hyvää hapanimeläkastiketta maistanut, ne tuntuvat melkein järjestään olevan kuin etikalla jatkettua ketsuppia. Yak! Yrityksen & erehdyksen kautta kehittelemäni hapanimeläsoossi sen sijaan maistuu liki yhtä autenttiselle kuin Guangzhoun vastaavat. Pitääpä tehdä sitä taas lähiaikoina!
Näitä on kyllä aivan pakko tehdä!Kevätkääryleitäkin on ollut jo pitkään aikomus tehdä mutten vaan ole saanut aikaseksi. Oletteko muuten kokeilleet mitään muuta täytettä näihin?
Heippa Lara!>Heh, meillä on niin syvälle juurtunut kevätkääryle trauma että ei lähdetä siihen hommaan enää ollenkaan 😉 Aika kultaa muistot, ehkä niitä ei ollutkaan niin vaivalloista tehdä. Meidän suurin ongelma oli liian pieni kattila ja ison kaalin keittäminen muodostui ihan omaksi operaatiokseen.>Pieniä variaatioita ollaan dumplineihin tehty, lähinnä sipuli, kevätsipuli, kiinankaali, chili akselilla. Mielikuvitus on vaan rajana, kyllähän noihin voi varmaan laittaa lähes mitä tahansa. Ajateltiin ensi kerralla kokeilla paistaa ne pannulla eikä keittämällä kuten aikaisemmin…
Kevätkääryleihin ei käytetä kaalia! 😀>>Eikös dumplingeja yleensä höyrytetä? Kiersin nimittäin muutamia tavarataloja viimeksi Japanissa ja näin yhden osaston siihen tarkoitettuja höyrytys-astioita (puhumattakaan siitä että monessa kiinalaisessa ravintolassa ne on tuotu suoraan höyrystimessä pöytään..)?>>Ilmeisesti onnistuu myös keittämällä 🙂
Pitää ehkä vielä lisätä edelliseen että ”Kevätkääryleihin ei käytetä kaalia! – Ainakaan siihen itse käärimiseen, sisälle voi laittaa mitä vaan!”
😀 Eiku siis kaalikääryle piti sanoman. Aasialainen keittiö on vielä vähän hukassa! Tuo dumpling ohje taisi olla Hesarista ja en koskaan kyseenalaistanu niiden keittämistä. Höyrytys kuulostaa kyllä ihan toimivalta ajatukselta.>>– Jenni liemessä