Tiikerikakku kaikkien suomalaisten mummojen puolesta! Kuumia tunteita Briteissä herättänyt EU:n tukema Grandma’s Design-sivusto on koonnut näyttävän kavalkaadin mummovideoita. Yhdellä niistä esiintyy Eeva, joka leipoo tiikerikakkua.

Mummu eli anoppini on leiponut tällä reseptillä tiikerikakkua viisipäiselle lapsikatraalle. Ja leipoo edelleen. Tiikerikakku ei ole moksiskaan maailman trendeistä, vaan pitää paikkansa vuosikymmenestä toiseen kahvipöydässä. ”Se on se nimi, tiikerikakku. Se on se juju siinä”, mummu kertoo kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Tiikerikakku

250 g voita
2,5 dl sokeria
4 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
0,5 dl täysmaitoa

voita ja korppujauhoja

Laita uuni lämpenemään 60 asteeseen. Sulata voi ja anna sen hieman jäähtyä. Vatkaa sulatettu voi ja sokeri vaahdoksi kunnes sokerin rakenne rikkoutuu. Vatkaa sekaan kananmunat yksi kerrallaan. (Toinen tapa on antaa voin seistä ja lämmitä huoneen lämmössä, ja vatkata pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi.)

Sekoita erillisessä astiassa vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita joukkoon kuivat aineet varovasti vatkaten. Ota 1/3 taikinasta sivuun ja lisää siihen 2 rkl kaakaojauhetta ja maito. Voitele ja korppujauhota vuoka. Käytin 18 cm vuokaa joka oli hieman liian nafti. Kaada vuokaan ensin puolet vaaleasta taikinasta, sitten kaakaotaikina ja lopuksi vielä vaalea taikina. Nosta uunin lämpötila 175 asteeseen ja anna paistua n. 50 minuuttia keskitasolla.

Vatkaan s*tana. Vatkaan niinkuin mummoni ja äitini ovat vatkanneet ennen minua. Mutta voi ja sokeri eivät vaahtoudu vaan litkistyvät mitä ennemmän ja kovemmin vatkaan. Ehkä voin olisikin pitänyt olla vain pehmeää. Joissain ohjeissa sokeri ja munat vatkataan vaahdoksi ja voi heitetään perään. Onko 10 minuuttia vatkausta riittävä ja kehtaanko luovuttaa? Tottakai luovutan, ja heitän kananmunat perään. Ihan kelpo siitä lopulta tuli, vaikka pitäähän tässä vielä mu-ta-ma vuosikymmen harjoitella ennenkuin vatkauskäteni on tarpeeksi harjaantunut.

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagramissa @liemessa
Snapchatissa @liemessa
Liemessä-Facebook ryhmässä.
Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa

16 Kommenttia

  • Tusla sanoo:

    En kyllä ole mikään leivontaguru, mutta en ole ikinä koittanut vaahdottaa sulatettua voita ja sokeria. Onko se edes mahdollista, että ne vaahtoutuisi, noin niinkuin kemiallisen reaktionsa puolesta?

    No, pääasia, että lopputulos oli hyvä. 🙂 Eläköön mummut!

  • Jenni sanoo:

    Keskustelupalstojen perusteella en ole ensimmäinen joka ei onnistunut vaahdottamaan voita ja sokeria. Ilmeisesti niksi on käyttää pehmeää voita, ja vaahdottaa koneella sairaan kauan. Eli ilmeisesti on mahdollista 😀

  • Minna Vuo-Cho sanoo:

    Pehmeällä voilla olen onnistunut, sulalla en ole koskaan edes yrittänyt, mutta olettaisin olevan aika vaikeaa…

    Joskus aikoinaan minulle opetettiin, että voi ja sokeri ”hierotaan” yhteen. Eli tarkoituksena on saada sokeri sulamaan voihin, jolloin lopputuloksena on sellainen vaalea hiukan vaahdon oloinen mönjä. Siihen sitten munat yksitellen ja hyvin vatkaten.

    En olekaan tiikerikakkua tehnyt pitkään aikaan (= en edes laske kuinka monta vuotta on edellisestä kerrasta) – nyt rupesi tekemään mieli.

  • Anonyymi sanoo:

    Nyt tuli mummon neuvon paikka, vaikka onkin jo vähän myöhäistä:
    Älä ikinä yritä vatkata sulatettua voita. Anna voin pehmetä huoneenlämpöiseksi ja vatkaa se sokerin kanssa, niin saat sellaista taikinaa kun pitääkin 😀
    Kannattaa tuohon ohjeeseen korjata oikeat tiedot, jookos.

  • Terhi sanoo:

    Juu, kahvikakuissa vatkataan pehmeä voi, huoneenlämpöinen kananmunien kanssa vaahdoksi. Vaahto on valmis kun sen on vaaleaa ja kuohkeaa, käytä sähkövatkainta tai mieluusti yleiskonetta.

    Minä nostan voin pöydälle pehmenemään yleensä jo edellisenä iltana jos tiedän seuraavana päivänä pyöräyttäväni kahvikakkusen 😉 tai viimeistään samana aamuna ja ah miten ihana vaahto syntyykään!

  • Jenni sanoo:

    Nonni, nyt selvisi. Anoppi korjasi hieman sanamuotoaan eli tarkoitus ei ollutkaan saada varsinaista vaahtoa aikaiseksi vaan ainoastaan rikkoa sokerin rakenne. Eli toteutus meni kuin menikin oikein eli anopin reseptin mukaisesti.

    Toinen tapa on sitten vatkata pehmeä huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Kumpi on ”se oikea” tapa vai onko tässä kyse koulukunta eroista, jää vielä väiteltäväksi 🙂

  • Jenni sanoo:

    Vielä piti sanomani: korjasin reseptiä ja lisäsin myös tuon toisen tavan. Sitä voi kokeilla ensi kerralla. Kiitos vinkeistä!!

  • Hovkonditorn sanoo:

    Kaunis ja korkea kakku!

  • Mä oon kans aina vaahdottanut huoneenlämpöisen voin ja sokerin ja sitten huoneenlämpöiset kananmunat sekaan tyylillä.
    Mutta kuvasta päätellen tuo toinen tapa (josta en ollut kuullutkaan) toimii hyvin.. ja sehän on myös nopeampi tehdä. Mielenkiintoista!

  • Ulla sanoo:

    Kaunis kakku, tosiaan!
    MeNaisetissa oli taannoin tiikerikakku, jonka tumma raita tehtiin sotkimalla valmista kinuskikastiketta ja taikinaa. Tuli älyttömän mehevä kakku. Tarviikin kaivaa se ohje esille, kun nyt rupesi tekemään mieli…

  • Jenni sanoo:

    Yksi vistanpylväs bloggaajaurallani tämäkin kun leivontabloggaaja kommentoi ja _kehuu_ kakkuani :)))

    Jokihaka, suhtaudun niin naivin ennakkoluulottomasti leivontaohjeisiin se kun ei ole ominta aluettani. Ennakkoluulottomuus voi joskus tarjota jotain uutta, ja joskus taas…no niitä ei-niin-tähtihetkiä.

    Ulla, jos kaivat ohjeen esille tai muistatko että tuliko tummaan raitaan siis taikinaa, kinuskikastiketta ja kaakaojauhoa. Kuulostaa hyvältä!

    Tiikerikakku sai eilen illalla Nirson tuomion. Nirso on syönyt anoppini tiikerikakkua rapiat 30 vuotta. Hyvää oli kuulemma ja söi heti 4 palaa 🙂

  • Melody sanoo:

    Minä olen aina tehnyt sillä tyylillä, että huoneenlämpöinen pehmeä voi vaahdotetaan sokerin kanssa, tuosta toisesta tavasta en ole kuullutkaan!

    Onpa tosi onnistunut tuo tiikerikakkusi. Minä en ole aikoihin tehnyt, mutta kovasti tiikerikakun tekeminen kutkuttelee jo..:)

    Muistan kerran, kun taas leivoin jotain kotona, niin mieheni maistoi ja sanoi ”maistuu ihan yhtä hyvältä, kuin mummoni tekemä”, oli todella voittajafiilis!:)

  • Nanna sanoo:

    Lisätään tänne ihan vielä joutavanpäiväistä nippelitietoa :), siitä kuinka mun mummani teki tiikerikakkua. Nimittäin vatkausväline: Se oli ehdottomasti puuhaarukka, jolla sitten sotkettiin se huoneenlämpöiseksi pehmennyt voi ja sokeri yhteen. Josku voi oli kyllä vähän kovempaakin ja niin se vaahdotus vaan alettiin hiertämällä voita ja sokeria yhteen. Muistan tuon kuivakakkujen ihanan voisokerivaahdon (sillä vaahtoahan se tavallaan on, sitten kun voin rakeita ei enää tunnu) ihanan maun ja vannoin aina lapsena, että sitten kun olen iso lopetan kakunteon tuon vaahdonvalmistamiseen ja syön lusikalla suuhuni koko kipon!

    aah, nostalgiaa!

  • Jenni sanoo:

    Melody, näin se on että se tieto taito on mummoillamme ja jos pääsee edes lähelle niin voi olla tyytyväinen!

    No voi toista Nanna, sun pitää ehdottomasti vielä toteuttaa tuo lapsuuden haave! Sä olet sen velkaa pikku-Nannalle 🙂 Tykkään tehdä ruokaakin puuharukalla ja lusikalla. En osaa selittää miksi mutta joku fiilisero siinä on muovisiin välineisiin verrattuna.

  • Herkkuhovi sanoo:

    Täällä yksi kahvikakkufanittaja!
    Jouluna tein tiikerin raidoiksi kanelin+mantelirouheen yhdistelmän, (ilman kaakaota) toimii oikein hyvin!

    Kaunis on kahvikakkusi, itsellä tulee aina paljon matalempia 😀

  • Jenni sanoo:

    Tuo pehmeän voin ja sokerin vaahdotus on ihan normaali ohje myös leivonta-alalla. Sillä tarkoitetaan paksua ja tasaista seosta, ei missään nimissä sellaista vaahtoa, kuin mitä esim. sokerin ja kananmunan seoksesta tarpeeksi vatkattaessa syntyy. Tuo voi aiheuttaa vähän hämmennystä.

Jätä kommentti