LIEMESSÄ PARIISISSA

Osuimme Pariisiin muotiviikkojen aikaan ja Louis Vuittonit vilahtelivat katukuvassa kuin Alepan kassit 😉

Yhdistetty työ/perhe/häämatkamme suuntautui Pariisiin. En asettanut matkalle kovinkana kummoisia tavoitteita nähtävyyksien suhteen. Olin viettänyt aikaa Pariisissa jo opiskeluaikoina joten Pariisin yöelämäkin oli nähty. Päätin haahuilla mahdollisimman paljon päättömästi, nauttia hetkestä ja syödä hyvin. Häähössötyksestä johtuen en ollut perehtynyt ravintolatarjontaan syvällisesti etukäteen vaan Googletimme lounaspaikat liikkeellä ja illallisravintolat yleensä vasta samana päivänä.

Kaduilla törmää jatkuvasti söpöihin kivijalkaliikkeisiin täynnä herkkuja leivonnaisista viineihin ja makkaroista juustoihin.

Tois puol jokkee eli Seinen eteläpuolelta löytyy Michelin-ravintolaa joka kadunkulmasta.

No kun kaupassa oli liian kuuma ja Mini huusi liikaa rattaissa ja purnukoiden teksteistä ei saanut selvää niin tulin ostaneeksi vauvanmössöä. Mössö ei näyttänyt hyvältä edes posliinilautasella ranskalaisen homon design-asunnon tiskipöydällä joten en sitten lopulta tohdinnut tarjota sitä ollenkaan. Aux Lyonnais Alain Ducassen luotsaama Aux Lyonnais sai hehkutusta tutuiltamme ja nauttii myös Bib Gourmand-tunnustusta (hyvä hinta/laatu-suhde). Ehkä juuri ennakkohehkutuksen takia odotukset olivat liian korkealla. Ruoka oli kyllä hyvää mutta hinta/laatu-suhde ainoastaan kohtuullinen. Illan saldo taisi olla reissumme kaillemmasta päästä eli kahden hengen illallinen pyöri sadan euron hujakoilla.

Suun mukaisempaa ruokaa löytyi Aux Lyonnaisista.

Ruokailu aloitettiin ’kevyesti’ pastalla ja…

…ja lihakasalla.

Etanat hävisivät nopeammin kuin kamera ehti laukaista.

Päivän 5. ruokalaji menossa joten oli pakko keventää tilaamalla kalaa.

Nirso pysyi lihalle uskollisena loppuun asti. Au Petit Tonneau Olimme liikkeellä sunnuntaina joten tarjontaa oli rajallisesti. Lopulta päädyimme Routardin suosittelemaan kahden mamman ylläpitämään Au Petit Tonneau-ravintolaan Rue Surcoufilla. Palvelu oli ranskalaisittain tyypillistä eli hyväntuulisen töykeää ja ruoka rehellisesti paikallista. Nirso rankkasi Au Petit Tonneaun reissun lemppariksi tunnelman ja autenttisuuden perusteella. Chez Michel Maanantaina sama ongelma; suurin osa ravintoloista oli joko kiinni tai täyteen buukattu. Sain kuin sainkin ravintolan asuntomme läheltä mutta paikan päälle kurvattuamme tajusimme että pöytämme oli kellarissa johon johtivat kapeat kierreportaat. Rattaissa nukkuvaa Miniä olisi mahdoton saada alakertaan. Onneksi naapurin Chez Michel pelasti illan. Saimme paikan katetulta terassilta johon kävi jo lokakuun kylmenevä viima. Nirso oli unohtanut hupparinsa kämpille. Alkupaloihin mennessä ymmärsin että minun olisi annettava hakea huppari kesken illallisen. Loppuilta sujuikin jo rennosti huppari niskassa ja pipot päässä.

Ihmisiä sisällä lämpöisessä ravintolassa.

Alkupalana loistava äyriäiskeitto ja chevreleipä.

Pääruuaksi otimme molemmat viinissa haudutettua hirveä. Jälkiruuat olivat hedelmäiset suklaapäärynä ja kinuskiomena.

Ruokatori matkalla Sacré-Coeurille. Yhteenvetona sanon että Pariisissa tuli ruokakateus. Ei niinkään ravintoloiden suhteen mutta ruoka-aineiden.  Ruokatorit olivat vertaansa vailla ja erityisesti erikoisliikkeet olivat suosikkejani. Ruoka tulee läheltä ja se on tuoretta. Halpaa se ei kyllä ole. Ravintoloissa oli paljon valinnanvaraa joten suositukset joko oppaasta tai paikallisilta on pakollisia. Myös pöytävaraus kannattaa tehdä ajoissa.  Michelin opas ei enää oikein toimi meidän taloudessa. Ajattelimme seuraavalla reissulla siirtyä Routardin oppaaseen sillä lähes poikkeuksetta Routardin suosittelemaat paikat olivat näköisiämme ja perheystävällisempiä ruuasta tinkimättä. Michelin-oppaan kanssa suunnistaessa on riski että paikka onkin liian fiini lapsen kanssa.

Sharehttp://static.ak.fbcdn.net/connect.php/js/FB.Share