Vispipuuro saa Nirson taantumaan takaisin vahvatahtoiseksi lapseksi. Jos joku asia on pyhä niin se on vispipuuro. Vispipuuro tehdään niinkuin mummu on sen aina tehnyt. Oli mummukin kerran erehtynyt laittamaan vispipuuroon vadelmia. Jäi viimeiseksi kokeiluksi. Känkkäränkänkin uhalla sörkin vispipuuroa ja valmistin sen pakkasen perukoilta löytyneistä karpaloista.
Karpalovispipuuro
8 dl vettä
4 dl karpaloita (tai puolukoita)
1 1/4 dl täysjyvä mannasuurimoita
(1 dl sokeria)
ripaus suolaa
Keitä vettä ja karpaloita kattilassa noin 5 minuuttia. Halutessasi siivilöi karpalon kuoret ja laita liemi takaisin kattilaan. Mielestäni turhaa hävikkiä, joten jätin kuoret. Vispaa suurimot liemen sekaan ja anna kiehua vielä 5-10 minuuttia. Mausta halutessasi sokerilla ja suolalla. Anna puuron jäähtyä. Vatkaa sähkövatkaimella tai yleiskoneella kuohkeaksi vispipuuroksi. Tarjoile maidon kera.
Ruokakirja-ruokakirja arvonta!
Vispipuuron vispaamiseen minut inspiroi juuri ilmestynyt suomalaiset ruokaklassikot koostava Ruokakirja. Kirjan kadehdittavan harmooniset ruokakuvat ovat valokuvaaja ja bloggaaja Riikka Kantinkosken käsialaa. Vaikka Riikan blogi Weekday Carnival aiheuttaa oman elämän sisustussuunnittelijassa masennusta, olen jo vuosia fanittanut Riikan estetiikan tajua ja kädenjälkeä. Riikan aisaparina kirjan kokoamisessa on ollut ruokatoimittaja Kaisa Nieminen. Ruokakirjan reseptit ovat yksinkertaisia ja hyvinkin perinteisiä. Suurin osa ruoista on nostettu meidänkin perheen ruokapöytään useasti. Kirjan kansien välistä löytyi se Nirsonkin vaahtoama puolukkavispipuuro. Jäin ehkä kaipaamaan enemmän suomalaisia kalareseptejä; esimerkiksi graavilohi puuttui kirjasta kokonaan. Yksinkertaisuudessaan Ruokakirja toimii täydellisenä lahjana tuoreelle ylioppilaalle tai inspiraation lähteenä arkiruoanlaiton kanssa painivalle kotikokille.
Pyysin kustantajalta kirjaa kaksin kappalein, sillä uskoin että saattaisit myös pitää kirjasta. Kerro siis oma lapsuutesi ruokamuisto! Kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden kesken arvotaan Ruokakirja. Osallistumisaikaa on su 6.3 asti. Onnea matkaan 🙂
Kiitos kaikille jotka jakoivat lapsuuden hauskojakin ruokamuistoja! Kommentteja tuli todella paljon ja aihe selkeästi herätti lämpimiä tunteita. Seuraavien viikkojen ruokalistakin on tiedossa, kunhan napsii ideat kommenttiketjusta 🙂 Ruokakirja-lähtee Ninnulle, joka muisteli äitinsä tekemää raparperikiisseliä ja tuoreita sämpylöitä. Toivottavasti Ruokakirjan äärellä saat paljon hyviä uusia ruokamuistoja! 🙂
Näytekappaleet saatu kirjan kustantajalta.
Liemessä? Päivittäistä vertaistukea Instagramissa @liemessa Snapchatissa @liemessa Liemessä-Facebook ryhmässä.
Kalansilmäpuuro aka. Helmipuuro vie mut aina kultaiselle 80-luvulle 🙂
-Mika-
Vispipuuro on kyllä yks lemppareita, tuo heti mieleen lapsuuden 🙂
Nakkikastike, sen tuoksu vie isovanhempien luo lämpöiseen kesäpäivään kun tuvan ovi on auki jotta puuhellan lämpö kaikkoaisi pihalle, kärpäset surisevat, traktorin hyrinä kuuluu pihatieltä ja lehmät ammuvat viereisellä laitumella. Juuri viime viikolla testasin ja vielä 25 vuoden jälkeenkin muistikuva on hyvin vahva.
Iki-ihana mammani helli mua makaroni- tai perunavellillä. Nirso en ollut, mutta aamulla ei jaksanut syödä, siksi mamma keitti vellit parin tunnin jälkeen. Ja ne eväät, kun mamma haki mut bussista, mahtavat makkaraleivät! Ne syötiin heti :)Elettiin 60-luvun loppua. [email protected]
Lapsuuden ruuista tulee mieleen ensinnä hirvipata. Hirvenlihaa syötiin muutenkin kyllästymiseen asti, sitä kun riitti nimittäin meidän perheessä, isän harrastaessa metsästyssä. Nykyään tuntuu käsittämättömältä, että olen nyrpistellyt nenääni isäni tekemälle ihanalle hirvipadalle, nyt söisin sitä oikein mielelläni!
Siis taas niin nappiin! Olen syöttänyt vieraille karpaloita kinuskikastikkeella, nyt saan herkkua arkeen. Miten sitä onkaan niin rajoittunut että puolukoita ei ole tajunnut vaihtaa karpaloihin.
Ps. kerran yhdellä ruokakurssilla tehtiin oikein herkkupuuroa vadelmista. Tosin ihan peruspuuroa se ei ollut, mukaan taidettiin vatkata jotakin extraa, en muista enää ohjetta tarkasti kun en itse ollut kokkina. Mutta oli ihan superhyvää, terkkuja vaan.
Kirsi [email protected]
Pelottava tuo nimi kalansilmäpuuro 😀 Muistan omasta lapsuudesta hyvin mannapuuron ja tattariakin äiti taisi käyttää.
Teillä on Nirson kanssa sitten jotain yhteistä. Edelleen jos mennään landelle niin mummun pitää keittää vispipuuroa 🙂
Onnea upeasta kirjasta! Mommani teki joka päivä minulle ja veljelleni koulun jälkeen ruisvelliä, joka on jäänyt minulla makunystyröihin muistiin. Velli tehtiin ilmeisesti ruisjauhoista pitkään hauduttaen.
Jännä miten etenkin tuoksumuisti voi olla niin vahva. Melkein pystyin kuvitella itseni mummolasi pihaan 🙂 Huomasitko, meilläkin tehtiin juuri nakkikastiketta! Ohje oli tästä samaisesta kirjasta.
Iskän tekemä silakkalaatikko <3
Ihana mamma! Muistan itse herkutelleeni maksamakkaraleivillä 🙂
Heh, mitä herkkua! Lapsena ei ehkä osaa ihan arvostaa kaikkia kotiruokia, mutta luotan siihen että aika kultaa muistot omienkin lasten kohdalla 😉
hitsit, helmipuuro! Olin kokonaan unohtanut tämän lapsuuden aikaisen herkun.. Toinen vahva muisto liittyy pullakahvimössöön; kupilliseen kahvia murennetaan pullansiivu ja lisätään sokeria, hyvää silloin, mutta nyt mieluummin pulla ja kahvi erillisinä.
Parhaita lapsuuden ruokamuistoja on mummulasta. Pappani oli kova leipomaan ja mummu oli taitava tekemään mitä tahansa. Pappa halusi aina vatkata muna-sokerivaahdon käsin, vaikka siinä meni ikuisuus! Rentoutavaa. Pappa tykkäsi myös paistaa lätyt pannulla täysillä, jotta ne tulisivat nopeampaa ja mummu huutaa vieressä, että älä käräytä niitä. Minulla oli tapana isovanhempien kanssa mm. täytekakkua, pullaa ja ässiä. Ihania muistoja. <3
[email protected]
Olin ollut aika pitkään kipeä, ensin kuumeessa ja pisteenä iin päälle oksennustaudissa. Kun taudit alkoivat sitten helpottaa, äiti leipoi sämpylöitä. Sohvan nurkassa monen päivän sairastelun jälkeen tuore sämpylä jonka päällä oli juustosiivu ja kurkkua…oi!! Sen jälkeen mikään leipä ei ole maistunut niin hyvältä! 🙂 äiti <3
Mummo teki aina suklismannaa aamupalaksi 🙂
[email protected]
Moikka ja vahvasti mukana arvonnassa. Ihanin lapsuuden muistoni on savustetut muikut tuoreen ohrarieskan kanssa.. Maistuu vieläkin ihan taivaalliselle.
Joka vuosi isä käy sedän kanssa puolukassa ja siitä sitten on puolukkamehua ja survosta ja mehuntekoon käytetyistä marjoista äiti tekee Puolukkavispipuuroa! Eilen oli ensimmäinen kokeilu itsellä tehdä samaa, vispaus vielä ja selviää miten hyvin onnistui! Toinen on mummon puolukkajälkiruoka jota voi melkein sano nykytermeillä kermaiseksi tuorepuuroksi! Innostun jo ajatuksesta, mummokun ei kermassa säästellyt!
-Emma
Mummin sämpylät. Joskus niihin laitettiin puuron jämät, joskus perunaa, joskus porkkanaraastetta, mutta aina ne maistuivat erehtymättömästi mummin sämpylöiltä. Erottaisin ne muista sämpylöistä missä tahansa. Mummi leipoi valtavia satseja pakastimeen ja mukaan, mutta tuoreina ne olivat tietysti parhaimmillaan.
Mummolasta on niin monta muistoja, ettei niistä voi valita! Perunamuusi persiljalla, lihapullat, papusalaatti, köyhät ritarit, letut, pullat, brunbergin karkit.. Ja lista vain jatkuu 🙂
johansson.a.maria( a ) gmail.com
Jos ei nyt ihan ruoka, mutta herkuttelu-välipala eli lautaselle kaurahiutaleita, sokeria ja päälle maitoa
[email protected]
Mummon tekemät minilätyt isolla sokerikasalla nautittuna 🙂
Myös mummun tekemää rieskaa on ikävä, resepti kun meni mummun mukana hautaan..
Iina.hand(a)gmail.com
Isoäidin leipomat sämpylät opeteltiin syömään aina siten ,että ne leikattiin pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi. Vielä tänäkin päivänä minun on tehtävä niille niin,niitä ei vain voi syödä ”normaalisti” puolitettuina 😀 sari.salok[email protected]
Perunavelli tulee lapsuudesta mieleen ja tietysti vispipuuro, joka meillä tehtiin punaisista viinimarjoista.
[email protected]
Perunavelli tulee lapsuudesta mieleen ja tietysti vispipuuro, joka meillä tehtiin punaisista viinimarjoista.
[email protected]
Yksi parhaimmista ruokamuistoista ovat kummisedän paistamat muurinpohjalätyt kesämökillä. Nautittiin tietysti mansikoiden ja kermavaahdon kera!
saya
sayav(at)hotmail.fi
En koskaan unohda lapsuuden lauantai-iltoja, jolloin saunan jälkeen oli iltapalana äidin itse graavaamaa lohta ja lämpimiä tilli-kermaperunoita. Kylmän, suolaisen lohen ja lämpimien, kermaisten perunoiden liitto oli täydellinen. Myöhemmin äidin kanssa jutellessa on selvinnyt, että 90-luvun alussa raha oli sen verran tiukilla, että ruokaa tehtiin vain tarjouslohesta, vaikka muistoissani sitä syötiinkin ”aina” saunan jälkeen 🙂
Katariina / [email protected]
paras muisto on lapsena mummin tekemä pannukakku , mansikka hillo ja kerma vaahto
[email protected]
Parhaat ruokamuistot vievät mummilaan, jossa saimme maailman parasta lohikeittoa ja jälkkäriksi ukin paistamia lettuja! 🙂
[email protected]
Isän tekemä kielikastike ?
kaisa.kosunen(at)gmail.com
Vaarin paistamat rapeareunaiset letut, joita sanoimme aurinkoletuiksi. Niihin ripsoteltiin sokeria päälle ja lasiin kylmää maitoa. En ole sen koommin niin ihania lettuja saanut.
Äidin tekemä jauhelihakastike ja spagetti.
[email protected]
Mummon ja äidin tekemä pinaattikeitto nakkiviipaleilla! Sopii yhteen tosi hyvin, vaikka vähän oudolta kuulostaakin ��☺️
[email protected]
Ensimmäisenä tulee mieleen uunilohi kermassa ja kunnon perunamuusi. Useimmiten lisukkeena taisi olla herneitä 🙂 ai että, se oli meidän perheen lempparia sunnuntaisin!
Mummulassa oli aina pakko saada suklista, eli mummun tekemää suklaakiisseliä <3
[email protected]
Lämpimät voileivät 🙂 Niitä tulee välillä tehtyä ihan nostalgian kaipuussa.
kksuom ”ät” gmail.com
Äidin tekemä raparperikiisseli ja tuoreet sämpylät,oijoijoi! Niitä kun vielä saisi…
Mummi teki usein lihakastiketta. Kerran hän pyysi maistamaan huomaanko mitään outoa. Minusta kastike oli hyvää, mutta mummi oli vahingossa laittanut suolan sijaan sokeria 🙂 Muistan myös kun vaari osti vahingossa kurkun sijaan kesäkurpitsan – lienevätkö olleet uusia 80-luvulla.. Mummi ei ainakaan ollut tyytyväinen 😀
Tiedäthän ylioppilaat -jälkiruuan? Raastetulla sitruunankuorella ja vaniljalla maustettu puuro. Kahvikupista kumoten laakealle vadille, marjakeitto jalustana ja rusinat ympyräisenä renkaana markkeeraamassa ylioppilaslakin mustaa reunusta. Ja mikä tuoksu, se leijailee nytkin elävöittäen tämän herkun mielikuvaani.
Tiedäthän ylioppilaat -jälkiruuan? Raastetulla sitruunankuorella ja vaniljalla maustettu puuro. Kahvikupista kumoten laakealle vadille, marjakeitto jalustana ja rusinat ympyräisenä renkaana markkeeraamassa ylioppilaslakin mustaa reunusta. Ja mikä tuoksu, se leijailee nytkin elävöittäen tämän herkun mielikuvaani.
Äidin tekemä vispipuuro (eli lappapuuro) tuli heti mieleeni. Kulholliseen vähän maitoa ja ripaus sokeria… nam. Siitä mausta ja tuoksusta tulee aina mieleen syksy.
s.kansakoski(at)luukku.com
Minä metsästän edelleen sitä lohkeilevan puolukkapuuron reseptiä. Mun lapsuudessa puolukkapuuro ei ollut kuohkeaa vispipuuroa vaan tanakkaa ja lohkeilevaa.
Vispipuuro on meidänkin lasten lempparia. Olen tehnyt puolukoista, manskoista, punaherukasta, karviaisista ja raparperista. Lasten mielestä paras on punaherukka-mansikkayhdistelmä. Suurimoina käytän spelttiä. Yritän ujuttaa lapsille väliin vähän jotain terveellisempää 😉 Terkuin Pirjo Porvoosta
Hih, minulle tulee vispipuurosta aina yksi ihan erityinen muisto lapsuudesta mieleen. Äitini teki usein vispipuuroa lapsuudenkodissani, ja varsinkin puna- ja mustaherukoista joita meillä oli aina kiusaksi saakka. Kerran isäni auton avaimet katosivat. Niitä etsittiin joka paikasta, tuloksetta. Kunnes muutamien päivien päästä ison vispipuurokulhon pohja alkoi näkyä. Minä, innokas pikkukokki olin heittänyt avaimet joukkoon. Itse en siis tätä muista tehneeni, mutta saan kuulla siitä hyvinkin usein.:D
Oi ja voi… makumuistoja on niin monta! Yksi kovin yksinkertainen mutta muistoja tuova on mannapuuro puolukkasurvoksella! Se maistui ihanalta ja naytti niin pirtealta. Ja tuore kala jota vahempani savustivat mokkireissuilla… Aitini teki leivinuunissa maailman parasta ohrarieskaa, jonka paalle oli ihanaa laittaa voinokare sulamaan. Slurps!
Olen jo aina asunut ulkomailla, mutta kun saavuimme mummolaan, oli aina juuri leivottuja karjalan piirakoita, vaikka välillä saavuimme yöllä.
Ja kun naapurista sai ternimairtoa, mummo teki uunijuustoa. Tai kun sedän sikalassa teurastettiin, saatiin verilettuja. Maalaismuistoja ♥
Porkkanaraaste ja makaronilaatikko. :p Äiti laittoi usein, kun olimme pieniä. Mummulassa söimme Talkkunapuuroa. Nam! [email protected]
Äidin tekemä ruskeakastike leijuu vieläkin nenässä ja monen kasvisruokavaliovuoden jälkeen muistan vieläkin nakkikastikkeen maun. ”Ruskeenkastikkeen” tekoa saatiin opetella pienestä asti, äiti aina painotti oman hajuaistin merkitystä eikä koskaan suostunut sanomaan etukäteen aikaa sille, kuinka kauan jauhoja ja voita pitikään pannulla pyöritellä vaikka joka kerta sitä kysyttiin.
Lapsena ollessa mummo teki perunavelliä. Muut eivät siitä tykänneet, mutta minä pidin. Muistan maun vieläkin. Aikuisena en ole sitä maistanut. Kait ohjeen jostakin löytäisi, jos innostun kokeilemaan.
[email protected]
Suklaamannapuuro oli kyllä herkkua pienenä ja vieläkin jaksan muistella sitä kuinka äiti teki joskus itse pieniä hampurilaisia… Se koostui pienestä itse leivotusta sämpylästä, pienestä jauhelihapihvistä, suolakurkusta ja ketsupista. Se hampurilainen sopi täydellisesti pieniin käsiin! Olin ihan myyty!
[email protected]
Joka kesä pappa paistoi ulkona muurikkalettuja,ja niitä syötiin hillon ja kermavaahdon kera 🙂 lapsena halusin aina myös syödä pelkkää taikinaa 😀
[email protected]
Makaronivelli äidin tekemänä 🙂
Kuutamokiisseli ja makaronivelli hellivät muistojen makumuistiani 🙂
nelliina(@)yahoo.com
Tämän inspiroimana laitoin vispipuurot tulille. Mulla on muuten tapana kipata puolukkavispipuuron sekaan rasiallinen pakastemansikoista. Sillä tavalla puuro jäähtyy nopsaan ja siitä tulee aivan t-ö-r-k-e-ä-n hyvää.
Mummon tekemä ohrankryynivelli, sitä keitettiin niin kauan, että väri muuttui punertavaksi. Sitä olisi syönyt vaikka kuinka paljon. Samoin ihanat leivonnaiset nostavat vieläkin veden kielelle.
[email protected]
Äidin tekemä lappapuuro (eli vispipuuro) on vahva kakkonen, mutta selkeä voittaja on keittön pönttöuunissa halstratut silakat perunamuusin kanssa. Muistan varsinkin teininä tunteneeni suoranaista ylpeyttä siitä, että söin ne ruotimatta!
Emma / Harkittuja herkkuja http://harkittuherkku.blogspot.fi/
Äiti paistoi aina mökillä muikkuja tai ahvenia. En oikein lapsena tykännyt jostain syystä kalasta niin vetosin siihen että en voi syödä sukulaisiani, koska lempinimeni oli/on edelleen muikkunen 😀 Nykyään pidän kyllä paljonkin kalasta.
moonangel_(att)hotmail.com
Lapsuuden parhaat ja nostalgisimmat ruokamuistot ovat perinteisesti mummolasta. Mummon tekemät karjalanpiirakat, lihapullat ja muusi, karjalanpaisti, mustikkapiirakka. Ja papan paistamat yhdessä kalastamamme kalat ja paistetut perunat. [email protected]l.com
Airiina
Meillä äiti teki suurelle perheelleen sellaista kuin Kuutamokiisseliä, se taisi olla vain maitokiisseliä, ehkä vanilliinisokeria ja päälle kokonaisia puolukoita.
aiholapp(at)uusikaupunki.fi
Tirri 🙂 Lihanpaistosta valurautapannuun jäänyt rasva dippailtiin jälkiuunileivän siivuilla parempiin suihin. Ihanan rasvaista ja suolaista. [email protected]
Makaronivelli oli herkkua lapsena. Ei tulisi kyllä mieleenkään nykyisin laittaa edes suuhun. Lämmintä maitoa ja makaronia sekaisin, yyh! 😀
Tuli ekana mieleen kesäviikonloput ja grillimakkaran grillaus ulkona yhdessä isän kanssa, kun äiti valmisteli muuta ruokaa sisällä 🙂
Minulla on myös ihanat muistot äidin tekemästä vispipuurosta, oi että se oli herkkua! Toinen, mitä olisi voinut syödä vaikka kuinka paljon, oli jonkinlainen vaniljakiisseli. Isäni tapasi sanoa, että se on vääpelin räkää, jotain armeijamuistoja ilmeisesti 😀
[email protected]
Mummon vispipuuro ja letut <3
-Kipsuli-
[email protected]
Mulla lapsuuden tärkein ja ehkä omalaatuisin herkku oli iskän tekemä suklaamannapuuro. Tätä syötiin meillä usein ja välillä se oli kunnon puuroa, toisinaan taas löysää kuin velli. Isä nimittäin keitti puuron aina vapaalla kädellä. Aina suklaapuuro oli kuitenkin meidän parasta herkkua. ☺
Mulla lapsuuden tärkein ja ehkä omalaatuisin herkku oli iskän tekemä suklaamannapuuro. Tätä syötiin meillä usein ja välillä se oli kunnon puuroa, toisinaan taas löysää kuin velli. Isä nimittäin keitti puuron aina vapaalla kädellä. Aina suklaapuuro oli kuitenkin meidän parasta herkkua. ☺
Parhaita ruokamuistoja lapsuudesta.äidin tekemät köyhät ritarit ja hillo. [email protected]
Voin vain kuvitella että vadelma(visipi)puuro olisi todella hyvää, jos sitä uskaltaisi kokeilla. Ehkä Nirsolta salaa 😀
Onnea Weekday Carnival Riikalle upeasta kirjasta (ettei kukaan nyt luule että minulla olisi mitään osaa tai arpaa tähän upeaan teokseen..)
Ruisvelliä jokapäivä kuulostaa vähän eri meiningiltä kuin mihin nykynuoriso on tottunut 🙂 Mutta hyvältä kuulostaa, täytyypi kokeilla!
Mikä tahansa iskän tekemä <3
Parhaita muistoja! Yritän ottaa lapset mukaan ruoanlaittoon, niin syntyy hyviä muistoja <3
Kuulostaa epämääräiseltä mössöltä, mitä se siis varmasti olikin 😉 😀
Siis se on niin ihanaa kun ruokaa taas maistuu!! Mulla hävisi raskauden aikana ruokahalu noin kuukaudeksi. Ihan hirveää kun oli ihan sama mitä syö. Sitten kun ruoka taas alkoi maistumaan, niin se maistui taivaalliselle. Ja tietty äidin tekemä ruoka on parasta <3
Mäkin muistan suklaamannapuuron! Ja tein sitä meidän mukuloille, mutta ei ollut hitti. En lisännyt sokeria, voi olla että se oli se kompastuskivi 🙂
Mulla on muikkuihin vähän sellainen viha-rakkaussuhde. Syötiin muikkuja pienenä ja mulla jäi joku ällötys niistä pienistä ruodoista. Olen hiljalleen pääsemässä siitä yli 😀 Ohrarieskaa olen tehnyt, ihanaa!
Voi mitä luksusta! Innostuin viime syksynä puolukoiden poimimisesta kun löysin tuosta Helsingin keskuspuistosta hyvän puolukkakätkön. Jos haluat paljastaa mummosi puolukkajälkiruoan reseptin, niin kuulen mielelläni! Kuulosti niin hyvältä 🙂
”Hävikistä herkuksi” asenne on ollut ennen itsestään selvää ja arkea, nykyään kun pitää julistaa ettei ihmiset heittäisi ruokaa roskiin.. tuoreet sämpylät on kyllä niin hyviä! <3
Ooh, hyvältä kuulostaa muistot! Edesmenneellä mummillani oli grilli ja muistan myös erilaiset namit joita mummin luona sai. Napsittiin siskon kanssa mm. vadelmaveneitä salaa varastosta, heh!
Entisajan versio myslistä tai granolasta 🙂
Voi, oletko kuitenkin kokeillut tehdä rieskaa? Ehkä voit aloittaa uuden sukureseptin 🙂
Hah ha 😀 Tämä oli hauska, kiitos!
Punaiset viinimarjat ovat myös hyvä idea, kiitos tästä inspiraatiosta! 🙂
Muurinpohjalätyt <3 Oma vaarini paistoi meille myös mökillä muurinpohjalettuja kun olimme pieniä. Lämmin muisto nyt jo edesmenneistä isovanhemmista <3
Niin herkullisen kuuloista! Lohi on tänäpäivänäkin usein niin kallista, että ostamme sitä aina kun saa yhtään järkevään hintaan. Me grillasimme 90-luvulla saunan jälkeen takassa nakkeja ja juotiin fantaa. Aina 😉
Kerro heti miksi en ole tehnyt ikuisuuksiin pannukakkua! Tähän tulee muutos 😀 Kiitos inspiraatiosta.
Lohikeitto on yksi parhaita suomalaisia ruokia <3 Ja se toinen on sitten ne letut 🙂
Kieli on ilmeisesti tosi hyvää jos sen osaa tehdä. Minä en osaa, mutta uskon sinua!
Aurinkoinen muisto <3
Tämähän on hyvä kommenttiketju. Kokoan näistä parin seuraavan viikon ruokalistat. Jauhelihakastike ja spagetti on kyllä lasten ikisuosikki.
Ai VÄHÄN oudolta 😀
Lämppärit! Meillä laitettiin paahtoleivän päälle ketsuppia, tonnikalaa, tomaattisiivut, oreganoa ja juustoa 🙂
Kiisseleitä taitaa nykyään saada enää päiväkodissa ja sairaalassa. Harvemmin ainakaan ravintoloissa tulee enää vastaan. Suklaakiisseli voisi olla tosi hyvää!
Olin aivan unohtanut! Nyt minäkin muistan äitini raparperikiisselin. Ja muistelen että päälle laitettiin kermavaahtoa 🙂
Nooh, pieni ripaus makeutta varmaan sopiikin moniin suolaisiin ruokiin. Hauska tarina!
En tiennyt aikaisemmin, varmasti hyvää!
Eihän tässä pysty yhtä valitsemaan 😀 ainakin mamman tekemät lihapullat, makaronivelli, peltileipä, pulla ja leipäkoneessa tehty leipä ja toisen mamman karjalan paisti. Oi nam, tuli nälkä! 😛
Mirka W
Eihän tässä pysty yhtä valitsemaan 😀 ainakin mamman tekemät lihapullat, makaronivelli, peltileipä, pulla ja leipäkoneessa tehty leipä ja toisen mamman karjalan paisti. Oi nam, tuli nälkä! 😛
Mirka W