KOTIUNELMIA

”Tsekkaa tämä.” Perjantaina viestiboksiini kilahti Nirsolta Oikotie-linkki. Oikotie oli ollut seurannassa jo vuoden päivät. Alunperin asumuseroa varten vuokratun 55-neliön ”sinkkuboksin” piti olla perheemme väliaikainen asumisratkaisu kunnes se oma unelmien koti löytyisi. Syksy vaihtui kevääseen, sitten iski koronakriisi. Asuntomarkkinat jäätyivät, Oikotie hiljeni ja elimme kevään samalla neliöllä etätöissä- ja koulussa. Minä ja Nirso nukuimme edelleen patjoilla olohuoneessa. Kesä Suomenlinnassa ja väljemmät neliöt toivat hetken helpotuksen, mutta lehtien värjäytyessä keltaisiksi olimme takaisin piukassa paikassa. Tajusimme, että aikaisemmin etsimämme neljä huonetta ja keittiökään ei riittäisi, vaan tarvitsisimme myös työhuoneen. Laajensimme asunnon etsintäaluetta koko Helsinkiin, ensisijaisina kohteina kuitenkin Haaga ja Laajasalo.

Unelmakodin speksit

Millainen se oma unelmien koti sitten olisi? Olimme listanneet yhteisiä ja omia toiveitamme.

Tärkeimmät speksit, joista emme ensimmäisenä joustaisi:

• Vähintään 5 huonetta + keittiö
• Minimissään 90 neliötä
• Talo rakennettu ennen 70-lukua
• Ei ensimmäinen kerros
• Talo omalla tontilla
• Avokeittiö
• Kerros- tai rivitalo
• Alueet Haaga, Laajasalo tai avoimin mielin muu alue Helsingissä

Nice to have, mutta ei pakollista. Kokonaisuus ratkaisee.

• Kaksi vessaa
• Putkiremontti tehty
• Oma piha
• Autotalli, jonka voisi muuttaa pieneksi punttikseksi

Sen tietää kun sen näkee

Avasin kännykkääni kilahtaneen linkin. Sen tietää kun sen näkee. Siinä se oli: meidän koti. Asunnossa oli kaikki tärkeimmät toivomamme speksit lukuunottamatta avokeittiötä. Toisaalta jossain vaiheessa pieni 50-luvun keittiö oli yhdistetty yhteen makuuhuoneista, joten keittiössä riitti tilaa kunnon ruokapöydälle. Putketkin oli tehty ja osoite ykkösvaihtoehdossamme Etelä-Haagassa.

Toimimme heti ja ensinäytön jälkeen asiat tapahtuivat nopeasti. Helsingin ylikuumentuneilla markkinoilla tilanne ei yleensä parane odottamalla ellei kohde sitten ole jollain tavalla vaikeasti myytävä. Vähiin jääneiden yöunien ja erittäin intensiivisen ja stressaavan vuorokauden jälkeen ostotarjouksemme oli hyväksytty. Alan vasta hiljalleen ymmärtää, että unelmakoti on totta. 100 %:sti täydellistä koskaan löytyy ja luvassa onkin ”pientä pintaremonttia”. Sitäkin lähinnä odotan, koska tiedän että remonttirutistuksen jälkeen minulla on unelmakeittiöni ja meidän näköinen oma kotipesä. Kotijuttuja siis varmasti luvassa loppuvuotta kohti. Nyt yritän hengitellä jännityksen pois ja nauttia tästä odottavasta ja onnellisesta fiiliksestä. POOOOKS!

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa