Lähdimme vuokra-autolla kohti Parador Vic-Sauta, 4 tähden hotelliksi muutettua maalaiskartanon päätaloa. Paradoreja löytyy kymmeniä ympäri Espanjaa ja osasta saa jopa sesonkiaikaan tuntuvia nuorisoalennuksia (alle 30 v). Huoneemme terassilta aukesi upea näkymä vuorien ympäröimälle järvelle.
14 km Paradorista sijaitsee Vicin kaupunki. Matkalla Viciin kävimme kysymässä ravintolasuosituksia kaupungin laidalla sijaitsevasta turistitoimistosta. Saimmekin Vicin ”gastronomisen” kartan, johon oli merkattu lähes kaikki ravintolat, joista avulias toimiston tyttö ympyröi suosikit. Keskustan turisti-info ei puolueettomuuteen vedoten suostunut antamaan suosituksia.
Maanantaina suurin osa ravintoloista oli kiinni, joten vaihtoehtoja ei ollut kovinkaan paljon. Ovi toisensa jälkeen oli suljettu ja lopulta vaihtoehdot rajautuivat Pinchos -kapakkaan tai kauempana sijaitsevaan El Merlot -nimiseen ravintolaan, jota oli erityisesti kehuttu. Päätimme ottaa riskin ja kävellä vielä reilun kilometrin lenkin. Lopulta saavuimme pienelle pimeälle vanhojen kivitalojen reunustamalle kadulle. Kävelimme kadun päästä päähän, emmekä pettymykseksemme ensin löytäneet etsimäämme ravintolaa. Olimme jo valmiit tyytymään Pinchoksiin, kunnes mies huomasi kadun varrella vaatimattoman näköisen oven, josta kajasti himmeä valo. Ovi osoittautui El Merlotin sisäänkäynniksi. Vatsat kurnien astuimme ravintolaan sisälle. Paikka huokui aitoa espanjalaista tunnelmaa ja maukas ruoan tuoksu tulvi heti eteisessä sieraimiin. 8 pöytää eikä yhtään turistia. Perfecto.
EL MERLOT – AITO MEININKI
Mikä? Aito tunnelmallinen Espanjalainen ravintola
Missä? C/ de Gurb 91, Vic
Klo? 13-15, 20:30-22:00
Pääseekö? Piiloitettu niin hyvin että varmasti pääsee
Kuka? Paikallisia
Apua! Mitä päälle? Ei valkoista eikä muuta helposti likaantuvaa
Loppulasku kahdelle? 48,50 €
Ravintolatila oli pieni huone, jonka perällä oli avotakka. Avotakassa oli grilli komealla hiiloksella. Kaikki ruoat tehtiin grillissä. Ravintolan sisustus oli hieman sekava, mutta erittäin tunnelmallinen. Seinät oli vuorattu paikallisella antiikkirojulla. Oman osansa tunnelmaan teki hyvä palvelu, ainakin kataloniaksi. Alkupala vaihtoehtoina oli mm. kilohintaan espanjalaista makkaraa, eli chorizoja tai juustoja. Päätimme tilata juustoja. Alkupalaan kuului myös grillissä rapsakoituneita ranskanleivän paloja. Leivän ja isojen juustopalojen lisäksi pöytään tuotiin valkosipulia ja tomaattia. Ehdimme hetken ihmetellä, että mitäs pöydän antimille nyt tehdään. Toinen ’mammoista’ näytti mallia ja otti riuskasti leivästä kiinni ja hinkkasi valkosipulin ja tomaatinpuolikkaan leipään niin, että leivänmurut lensivät. Espanjassa tämä yleisesti saatava tapas tunnetaan nimellä Tomaquet. Miehellä meinasi (tuli vaikkei se sitä myöntäisikään) tippa linssiin kun alkupala oli niin maukas ja tunnelma kohdallaan.
Viiniksi valittiin punaista talonviiniä, joka tarjoiltiin karahvissa. Tarjoilija joutui demonstoimaan meille karahvin käyttötavat ja otti riuskasti kannusta kiinni. Toisesta päästä otetaan huikkaa suoraan suuhun (tarjoilijamamma vetäisi rempseästi huikkaa karahvista!) ja toisesta kaadetaan lasiin. Viini oli maultaan pehmeä ja sopi erittäin hyvin yhteen grilliruokien kanssa.
Jenni tilasi pääruoaksi entrecotin, mies otti lampaankyljyksiä. Mitään lisukkeita emme osanneet tilata tai ei tullut mieleen tilata. Taas, kuten alkupalatkin, lihat valmistettiin grillissä. Molemmat annokset olivat todella maukkaita.
Mutta jälkiruoka oli sitten aivan spesiaalia, odottamatonta ja todella mieleenpainuvaa. Tarjoilijamamma suositteli Coka nimistä kakkua josta meillä ei ollut mitään aavistusta mitä se oli. Huoneen perällä oli pitkä pullamainen kakkulevy, josta leikattiin palat grilliin. Päälle anisviinaa ja sokeria niin, että kakku leimahti liekkeihin välillä.
Muutaman lieskan jälkeen kakku tuotiin pöytään ja väliin laitettiin suklaalevyn pala. Mamma taittoi kakun kaksinkerroin suklaapalan ympärille ja viittelöi nostamaan lasit pöydästä. Hetken empimisen ja ihmettelyn jälkee otimme laseista kiinni. Heti kun lasit nousivat pöydästä, mamma iski nyrkillä kakkuun niin, että pöytä nitisi liitoksissaan. Tämä kakun taonta jatkui useamman lyönnin ajan, kunnes kakku oli lähempänä muhennosta. Hämmentävää. Laskun tilattuamme yllätyimme koko kokemuksen edullisuudesta.
