SPIS – HELLAN JA VIINILASIN VÄLISSÄ

Laitoin tukan sutturalle, huulipunaa huuliin ja lähdin hakemaan Nirsoa yllätysillalliselle. Päättelin että tuskin tekisi pahaa vaihtaa kuulumisia aviomiehen kanssa kerran keväässä.

Vaikka Hellan ja Viinilasin välissä on loistava ruokablogi, viittaan otsikossa kuitenkin Spis-nimen alkuperään. Spis vääntyy suomeksi ’piisi’ ja ruotsiksi hella on ’spis’. Valittavana on kaksi kattausta: klo 17 ja 20. Ravintola on ollut auki vasta 5 viikkoa, ja silti en saanut varausta perjantai-illalle myöhempään kattaukseen. Asiakaspaikkoja on vain parisenkymmentä. Kattauksien ajankohdiksi voisi ehkä miettiä klo 18 ja 20 tai 20:30, kuten Kuurnassa. Kello viisi on hieman aikainen jopa suomalaisille, saati sitten turisteille. Pieni baaripöytä pidetään vapaana satunnaisille ohikulkijoille.

Ravintolasali oli viihtyisä, skandinaavinen ja harkittu kompastumatta kuitenkaan übertrendikkyyteen. Salin ja keittiön yhteistyö oli saumatonta. Annokset soljuivat pöytään hyvässä tahdissa. Omistaja otti meidän lämpimästi vastaan, ehdotti yllätysmenuta ja tarjoili ruokalajien kanssa mielenkiintoisia uusia viinituttavuuksia.


Porkkana on lusikka.


Borskeitto, entinen kouluinhokkini.


Illan paras: perunaa, valkosipulia ja persiljaa.

Yllätysmenun tilaaja koki ikimuistoisen yllätyksen kun pöytään kiikutettiin porkkana kukkaruukussa. Viereisessä pöydässä varmistettiin tarjoilijalta että se on varmasti syötävää. Porkkana toimi lusikkana. Ruukku oli täytetty laksitsinmakuisella majoneesilla. Annoskoko oli hieman liian iso ruokahalunherättäjäksi. Borskeitto ei muistuttanut millään muotoa kouluajoista, ja hyvä niin. Niin borskeiton kuin seuraavankin ruokalajin, makujen selkeys teki vaikutuksen. Leikittely tapahtui lautasella ja tekstuureissa, mutta maut olivat selkeitä ja niitä ei sekoitettu liikaa. Juurikin tämä makujen eroteltavuus ja selkeys tuntui raikkaalta tuulahdukselta.


Made ja popkornia rukiista.


Tilliliha kyytöstä suli suuhun.

Minä nautin hetkestä. Nirso nauttii asioiden analysoimisesta. Made sai Nirson kohottamaan kulmakarvoja. Kalafile ei ollut täysin mureeta, mutta kyse oli enemmänkin kalan ominaisuudesta ja valmistustavasta, joka ei nyt ollut ihan Nirson mieleen. Pidin annoksesta kokonaisuutena. Kyytöstä valmistettu tilliliha oli moitteeton esitys. Olen nähnyt uusintoja tillilihasta, mutta tästä voi olla vaikea pistää hetkeen paremmaksi. Nirso heltyi kommentoimaan tillilihaa pilke silmäkulmassa: ”paremman makuista kuin koulussa”.


Palsternakka, omena ja valkosuklaa.


Nirso halusi hifistellä kahveja.


Klo 20. Nää bileet oli tässä.

Nirsokin syö kiltisti ’rehuja’, kun ne tarjoillaan jälkiruuan muodossa. Palsternakka, omena ja valkosuklaa-annos jatkoi makujen ilotulitusta. Yllätysmenun päätti espresso, nekut ja punajuurimarengit. Hintoja en nähnyt kuin vasta maksaessa. Kahden hengen yllätysmenu-maraton viineineen kustansi rapiat 170 €.

Raikas. Tervetullut. Selkeä maku. Skandinaavinen. Mieleenpainuva. Nämä sanat jäivät minulla kielenpäälle lähtiessämme. Pitäkää hella kuumana. Tännehän tahtoo uudestaan!

+ intiimi
+ tunnelmallinen sisustus
+ innovatiivinen uusi keittiö ja selkeät maut
+ hinta-laatu suhde kohdallaan
+ palvelu
+ viineissä erikoisia vivahteita

– ensimmäinen kattaus jo klo 17
– yllätysmenun hintaa ei kerrottu etukäteen

Ravintola Spis
Kasarmikatu 26, Helsinki
www.spis.fi
Pöytävaraus: 045 305 1211 / info@spis.fi

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagramissa @liemessa
Snapchatissa @liemessa
Liemessä-Facebook ryhmässä.

Arkistojen kätköistä

8 kommenttia

  1. aleksi 26.02.2012

    toi porkkana ”mullassa” on musta kyllä vähän sama kun käyttää jotain poprockeja jälkkärissä, viimeset kolme vuotta joka ruoka ja matkustus ohjelmassa on törmännyt niihin jo tympääntymiseen asti..

    syksyllä jossain kissanriskiaisillä noi pojat tarjosi samaa mutta siinä oli koko kasvismaa

    Vastaa
  2. Tusla 26.02.2012

    Samoja fiiliksiä jäi mullekin visiitistä Spisissä, tykkäsin kovasti. Ja ihan sama juttu sen porkkanan kanssa, liian iso satsi minullekin.

    Nanna Bayerin neriageposliiniset kahviastiat oli muuten todella kauniit!

    Vastaa
  3. Jenni 27.02.2012

    Oon missannut koko porkkanajutun. Telkkaria katon luvattoman vähän ja ravintolat ulkomailla ovat lähes järjestään lapsiystävällisiä ei-porkkana paikkoja. Mulle se porkkana oli vielä yllättävä! Se ei tosin ollut ihan saman henkinen kuin muu menu.

    Kiitos Tusla! Osasit kertoa upeasta kahviastiastosta. Mun kännykkäkuva ei tee oikeutta.

    Vastaa
  4. Anonyymi 02.03.2012

    Kiitos ”varoituksesta”, itse en taas jaksa tälläisiä kikkailuja jossa esim tillilihaa, joka on lapsuuteni ykköskammokki(koulu)ruoka – vaikka olisi kuinka hyvin laitettu, en vaan mene ravintolaan (illalla) syömään saadakseni tillilihaa (tai mannapuuroa tai maktonilaatikkoa tai sianlihakastiketta).
    Ja tuo klo 17 on ihan älytön.
    Kauniita kuvia!

    Gee

    Vastaa
  5. Anonyymi 02.03.2012

    Heh, makaronilaatikkoa 😉

    Vastaa
  6. Rauna 03.03.2012

    Taitaa olla Nomasta lähtenyt juttu tämä retiisit syötävässä mullassa… Tai se on ainakin niiden klassikko. Mullan maanväri oli tosin mallasta ja pähkinöitä. Hauska kuulla uudesta ravintolasta! Enpä ole tähän vielä törmännyt.

    Vastaa
  7. Jenni 03.03.2012

    Jos tillilihasta on traumoja niin tätä ehkä kannattaisi maistaa. Uskon että traumat olisivat sillä tipotiessään!
    Ei sitä samaksi ruokalajiksi tunnista, onneksi 🙂

    Kiitos. Otin kuvat vaan kännykällä kun ilta-aikaan on muutenkin niin hämärää että kunnon kalustollakaan ei tahdo saada hyvää jälkeä. Kännykällä on muutenkin hieman 'tahdikkaampaa' kuvata kesken illallisen kuin isolla järjestelmäkameralla.

    Rauna, nyt kun mainitset tuon Noman niin jotenkin Spis:ssä oli samaa fiilistä. Tämä on täysin omassa päässä, enhän ole koskaan käynyt Nomassa..

    Vastaa
  8. Rauna 08.03.2012

    Hauskaa olisi, jos noin on. Missään en ole kokenut niin hyvää tunnelmaa ravintolassa kuin siellä. Spis on muuten tanskaksi ”syö”. 🙂

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *