SUURI VASTAUSPOSTAUS

Liemessä-blogin 10-vuotis juhlavuoden kunniaksi te kysyitte, minä vastaan. Kiitos kaikille kysymyksensä jättäneille ja lakupalkinnon perään kuolaaville. Suurin osa kysymyksistä koski ruokaa, yllätys! Kysymyksiä tuli myös valokuvaukseen ja bloggaamiseen liittyen. Minussa virtaa puoliksi hämäläistä verta, joten olen vähän hidas lämpiämään. Johan tässä on kymmenen vuotta tunnettu, joten voisihan sitä teidän kannustamana pikkuhiljaa avata enemmän sielunsa sopukoita, rohkeammin tehdä mielipidepostauksia ja kertoa kuka ja millaisessa ympäristössä täällä bloggailee. Mutta nyt, suuri vastauspostaus olkaa hyvä! Papukaijamerkki sille joka jaksaa lukea postauksen loppuun 😉

Ruokakysymykset

Mikä on paras elämäsi aikana syömäsi ruoka-annos? 
– Sinis

Vuosien varrella on tullut useasti syötyä hyvin ja monesti mieleenpainuvimmat (ravintola)kokemukset eivät ole niinkään yksittäisiä annoksia vain juurikin kokonaisvaltaisia elämyksiä. Tänä vuonna paras annos on ollut tämä. Brondan oisteri on jäänyt myös mieleen. Parhaan siian ikinä olen saanut Lonnassa. Kotikeittiön parhainta antia ovat olleen kirsikka-bbq ribsit. Muisto ravintola Ragun lakritsivaahtosta marinoidulla fenkolilla ja sitruunajäätelöllä ei haihdu ihan heti. Tyttöjen illassa teimme elämäni parasta pizzaa kiviuunissa. Ei, ei pysty sanomaan yhtä parasta 😀

Kun sulla on niin ihania ruokia ja aina niin täydellisen näköisiä ja oloisia, niin mikä on kautta aikojen suurin fail? Mikä kokeilu oli oikeasti epäonnistunut tai ruoka pahaa? 
– Milla

What happens behind the scenes, stays behind the scenes 😀 Heeh, tämä menee todennäköisesti sinne leivonnan puolelle…epäonnistumisten aarreaittaan! Kaikkien aikojen suurin pulla fail on kirjattuna blogiinkin eli muumimamman laskiaissämpylät.

Mikä on sellainen raaka-aine, jota ilman et voisi elää? Entä vastaavasti onko jotain sellaista, joka voisi puolestasi (tai makuhermojesi) kadota maailmankartalta?
Cebikin keittiössä

Jos pitää valita yksi, niin en voisi elää ilman ruisleipää. Tuore hiivaton ruisleipä (esim. Coquus) on ihan parasta ja pitää suolen toiminnassa 🙂 Lomamatkoilla kaipaan aina ruisleipää.

Mitä ruokaa et koskisi edes pitkällä tikulla?
Peggyn pieni punainen keittiö

Läskit torakat. Ei vaikka rasvassa paistaisi ja chilissä kierittäisi. Ennen Thaimaan matkaa mainostin suureen ääneen maistavani kaikkea, mutta torakat jäivät tiskiin.

Mistäs voisin ammentaa lisää inspiraatiota puputtamiini salaatteihin? 
– Ilona K

Olet niin asian ytimessä! Salaatilla on turhaan huono maine pupujen ruokana (syytän superdieettejä) ja kuka jaksaisikaan puputtaa salaatinlehti-tomaatti-kurkku linjalla. Tietääkseni ihan nyt keväällä ilmestyy ”Jäävuoren huippu” -salaattikirja Food From Hel-blogin Jonnalta. Kustantajana Hanna Gullichenin No Tofu Publishing. Odotan kovasti! Myös Chocochili-blogista löytyy ihania salaatteja.

Nyt kun ruokatrendejä on joka lähtöön, ootko ite kokeillut jotain niistä, tykännyt/failannut niissä pahemman kerran? Itse kokeilin viime viikolla muodikasta matcha-lattea ja viemäriin lensi..
– Kata

Raakaruokailu ja etenkin raakaleivonta on ihan salatiedettä. KERRAN olen maistanut oikeasti hyvän makuista raakasuklaakakkua, jota mainostettiin ”terveellisenä”. En voinut ymmärtää miten mikään niin supermakea voi olla terveellistä. Syykin selvisi; se oli pumpattu täyteen agavesiirappia, mikä ei nyt varmasti tavallista sokeria paljon parempi vaihtoehto ole. Taateleilla makeuttaminen kuulostaa toimivammalta, pitänee kokeilla.

Useimmin tehty arkiruoka teidän taloudessa?
– Tuovi

Jaettu ykkössija: makaronilaatikko ja erilaiset lihapataruoat. Eli erittäin perusmeininki! Jompaa kumpaa tulee tehtyä lähes viikottain.

Teidän perheen suosituin ruoka?
– Elmiira

Nirso ja lapset tykkäävät erilaisista simppeleistä pastoista. Saku Tuomiston keittokirja Basta! on kovassa käytössä. Blogista löytyy myös pasta reseptejä.

Mikä on sun lemppari/pahe ruokaan liittyen? 
– Moonangel

#keittiöpahe postausta varten tarkastelin kriittisesti omia ruokailutottumuksiani ja tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta olen hävettävän kunnollinen ruokaan liittyen. Jos pakastepizzaa ei lasketa 😀 Toisaalta ravintsemusasiantuntijan tai gluteenitonta ruokavaliota noudattavan mielestä olen ehkä aivan retuperällä. Mun mielestä paheita voi olla kohtuudella ja omalla kohdallani ne ovat: maukkaat rasvaiset juustot, lakritsi, suklaa, kahvi ja punaviini.

Parhaat ruokamuistot lapsuudesta?
– Ansku

Kotona syötiin pääsääntöisesti hyvää kotiruokaa, mistä olen superkiitollinen erityisesti äidilleni! Paras ruokamuisto on omassa takassa loimutettu lohi.

Saat kuulla, että vieraat ovat kotiovella tunnin päästä, joten jotain pitäisi keksiä nopeasti tarjolle. Mikä on siis sun luotto-vierasvaraleipomus?
– Mimmu

Ensireaktio on täysimittainen paniikki sormi suussa! Suklaata löytyy yleensä aina kaapista, samoin Baileys likööriä, joten esimerkiksi Baileys mutakakun saisin räävittyä nopeasti kasaan. Jos meille tulee suunnitellusti vieraita niin useimmiten tarjoilen suolaista ruokaa. Viime viikonloppuna vieraat saivat Nirson valmistamaa osso bucoa ja valkoviiniin tehtyä risottoa. Vieraat toivat onneksi itse jälkkärin 🙂

Valokuvaus

Haluaisin tietää lisää valokuvauspuolesta: kuinka olet sitä opetellut; oletko käynyt kursseja, jotta pystyit irtisanoutumaan ja ryhtymään valokuvaajaksi? Muistelen sinun joskus kirjoittaneen, että olet pitänyt myös valokuvauskursseja bloggareille; olisiko mitenkään mahdollista, että sellaisia pitäisit joskus tulevaisuudessa? Jos kiltisti pyytäisin 🙂
Mallaspulla

Voisitko pitää ruokakuvauskurssin tai ainakin kertoa vinkkisi ruokakuvaukseen? 😉 kuvasi ovat niin kauniita aina!
– Sini / Nautiskellen

Alussa liityin Kameraseuraan, kävin valokuvauskurssseja, kuvasin satoja tuhansia kuvia, opettelin studiokuvausta, päivitin kamerakalustoa pikkuhiljaa paremmaksi ja opiskelin lukemattomia artikkeleja netistä ja tuijotin YouTube-videoita. Harjoittelin ruokakuvaamista blogini kuvilla, ahmin silmilläni lahjakkaiden kuvaajien kuvia ja hiljalleen aloin myös tehdä pieniä kuvauskeikkoja päivätyöni ohessa. Olen siis itseoppinut valokuvaaja ja voidaan sanoa että pari kolme vuotta meni että opin kuvaamaan kohtalaisesti.

Pohtiessani yrittäjyyttä ja uraa valokuvaajana tajusin, että olen valokuvaaja jos vain alan kutsumaan itseäni valokuvaajaksi. Luovien alojen hyviä puolia, kuka vaan voi olla valokuvaaja! Mutta se, että on hyvä työssään ja ansaitsee leipänsä on tottakai vielä toinen asia. Tiedostin myös, että jos haluan jäädä kokopäiväiseksi kuvaajaksi minun piti panostaa hurjasti enemmän ja nostaa kuvieni tasoa. Vuosien harjoittelun jälkeen lopulta kuvasin Glorian Ruoka & Viiniin ja Viini-lehteen. Siirtyessäni täysipäiväiseksi valokuvaajaksi panostin ammattikalustoon, uuteen tietokoneeseen ja ohjelmiin. Opintomatkahan jatkuu. Haen edelleen inspiraatiota ihailemistani blogeista, instagrammaajilta ja valokuvaajilta ja haluan jatkaa kehittymistä myös valokuvauksen osalta! Valokuvauskurssia kysytään säännöllisesti ja sen osalta on ehkä jotain ideoita. En uskalla luvata mitään, mutta katsotaan jos aikaa löytyy ideani toteutukselle.

Blogi ja bloggaaminen

Miten olet saanut niin paljon näkyvyyttä sivulle niin että sitä tuli niin suosituksi? 🙂 Miten olet aloittanut bloggaamisen ja parantanut sivuja? Kirjaa itsekin mietin, mutta en tiedä mistä aloittaa! 
– Erica / Ugolinon seikkailut 

Bloggaaminen on pitkäjänteistä ja riippuen blogista sisältöä pitää tuottaa sisältöä päivästä tai viikosta toiseen. Olen blogannut jo 10 vuotta. Tärkein vinkkini: kirjoita itseäsi kiinnostavista asioista; mistä jaksat ammentaa inspiraatiota yhä uudestaan ja uudestaan? Samoista asioista kiinnostuneet löytävät blogiisi.

Muita vinkkejä:
– Itseään kannattaa kehittää: sen myötä myös blogi kehittyy ja itsellä sekä lukijoilla pysyy mielenkiinto. Ruokabloggaajalle se voi tarkoittaa ruoanlaittoon liittyvää oppia, matkustamista, valokuvauksen opettelua, kuvankäsittelyn opettelua, kirjoituskursseja jne.
– Kaikkea ei tarvitse osata itse: esimerkiksi blogin ulkoasun ja graafisen ilmeen voi ostaa palveluna.
– Mieti miten erottautua muista blogeista ja netin sisällöistä? Mikä on blogisi sydän, sisällön ydin ja tarkoitus?
– Ole sosiaalinen ja aktiivinen! Kommentoi muiden saman genren blogeja, tutustu muihin bloggaajiin, linkkaa ja osallistu keskusteluihin Facebook-ryhmissä.
– Kasvata sosiaalisen median kanavia blogin tueksi. Valitse itsellesi luentevimmat kanavat ja panosta niihin. Sosiaalinen media vaatii jatkuvaa uuden oppimista. Itselleni luontevimmat kanavat ovat Instagram ja tottakai Facebook. Snapchat on ollut hauska uusi lisä ja sen sisältö poikkeaa eniten blogista arkirealismin ja henkilökohtaisuuden takia.
– Kuvaile blogiasi yhdellä lyhyellä lauseella. Omani on ”Liemessä – ruokablogi, ruokaa ja elämää pilke silmäkulmassa”. Kiteytä itsellesi mitä olet tekemässä. Lukijatkin vähän tietävät mitä odottaa blogiltasi ja miksi tulla sinne. Pidä sama linja kaikissa kanavissa.
– Kirjan kanssa aloita tyhjästä A4:sta. Kirjoita siihen kirjasi sisällysluettelo ja kuvaile muutamalla lauseella kirjan idea. Kun oma ajatus on jotakuinkin kirkas, voit keskustella kustantajan kanssa. Kirjan kirjoittaminen on pitkä prosessi, joten ole valmis tekemään paljon töitä sen eteen.

Mikä olisi sellainen ammatti tai työ, joka sinua kiinnostaisi eniten, ellei se olisi/ole se, mitä parhaillaan teet? Oliko sinulla esimerkiksi lapsena jotain aivan toisenlaista urahaavetta? 🙂
– Elli

En edes osannut nuorena haaveilla yrittämisestä saati sitten ammattibloggaamisesta; eihän sellainen olisi tullut kuuloonkaan. Lohjalainen koulun kuraattori teki ammatinvalintatestin yläasteella ja suositteli maalarin hommia. Varmaan sen takia kun tykkäsin kuvaamataidosta! Maalla ei mitään haihateltu vaan tehtiin oikeita töitä.  Kuraattori varmaan pyörtyisi jos kuulisi että minusta tuli tälläinen pullamössösukupolviplokkaaja 😉

Menin lukioon koska en tiennyt mitä halusin. Lukiolaisena aloin haaveilla arkkitehdin opinnoista. Ajattelin että voisin yhdistää rakkauteni taiteisiin ja matematiikkaan. Kävin jopa tutustumiskäynnillä, jolla kuulin että arkkitehdin opinnot kestävät keskimäärin 12 vuotta. Haaveilu loppui siihen 😀 Nyt aikuisiällä 12 vuotta ei enää kuulosta niin pitkältä ajalta, mutta silloin se tuntui elinkautiselta. Päädyin opiskelemaan kansainvälistä liiketaloutta, koska en edelleenkään tiennyt tarkemmin mitä haluan.

Yrittäjyys ja ruokabloggaus ovat tällä hetkellä parasta mitä tiedän ja sopii joustavana työnä elämäntilanteeseeni pienten lasten kanssa. Työ voisi ehkä olla jotain muutakin markkinointiin ja viestintään liittyen. Minulle on tärkeää että työssä yhdistyy vapaus, luovuus, uuden oppiminen, vuorovaikutus ja sopiva haasteellisuus. Kaipaan myös jonkun suuremman mission tekemisen taakse: miksi nousen tänään sängystä? Tällä hetkellä suurin syy on tietysti perhe. Nautin myös suuresti, että voin toteuttaa itseäni. Alunperin perustin blogin henkilökohtaiseksi reseptiarkistoksi, mutta nykyään toivon myös että suomalaiset ja erityisesti lapset söisivät parempaa ruokaa 🙂 Tulevaisuudelta toivon enemmän kansainvälisiä kontakteja ja töitä – mitä se sitten tarkoittaakaan ja millä aikataululla. Nyt menen perhe edellä!

Miten pääsee yhteistyökuvioiden kanssa alkuun? Mitä se vaatii? 
Mums, uraäidin arkikokkailut

Ihan ensimmäinen asia on saada ns. oma pesä kuntoon. Vaikka toimin yrittäjänä ja elantoni on blogista kiinni, niin muistutan myös itseäni että tärkeintä on nauttia bloggaamisesta ja toivottavasti blogin hedelmistä nauttivat sitten mahdollisimman monet lukijat. Vasta silloin on pohjaa viedä blogi ammattimaisempaan suuntaan ja tehdä yritysyhteistyötä. Nautin myyntityöstä ja yhteistyön suunnittelusta asiakkaiden kanssa. Blogikenttä on ammattimaistunut ja asiakkaat osaavat jo vaatia tuloksia ja raportteja yhteistyön onnistumisesta. Yritykset ja viestintätoimistot ovat haukkoja myös bongaamaan suosiotaan kasvattavia blogeja ja yhteistyöehdotuksia saattaa alkaa tippua itsestäänkin. Toisaalta ei kannata jäädä odottamaan että kotoolta, tai siis blogista, tullaan hakemaan, joten myös itse voi olla aktiivinen. Jos blogi on vielä nuori tai pieni, voi olla yhteydessä itseään kiinnostaviin tuotteisiin ja pienempiin yrityksiin.

Isommat yritykset tekevät pääsääntöisesti yhteistyötä joko isohkojen itsenäisten toimijoiden kanssa tai blogimedioiden (Indiedays, Blogirinki, Suomen Blogimedia jne) kautta. Yksi väylä on tosiaan kasvattaa ja kehittää blogiaan ja yrittää päästä johonkin blogiyhteisöön mukaan. Sitä kautta tarjoutuu myös yhteistyömahdollisuuksia, myyntiä ei tarvitse hoitaa itse ja saat yritysyhteistyöstä myös oikean (ja oikeutetun!) palkkion.

Voisitko kuvitella työskenteleväsi tv:ssä?
– N

Voisin kuvitella! Viime vuonna minulle tarjoutui muutama tilaisuus päästä mukaan ruoka-aiheiseen tv-ohjelmaan, mutta jouduin kieltäytymään työtilanteeni takia. Joku lohdutti, että tilaisuuksia tulee vielä. Tai sitten ei, oikeastihan niitä ei välttämättä enää tule. Tv:ssä on myös varjopuolia. Blogissa on vielä helppo piilotella samanmielisten ja ystävällisten ruokaihmisten kanssa, mutta tv:n mukana saattaa tulla ikävääkin julkisuutta ja en ole ihan varma olenko oikeasti valmis siihen. Eli vastaus: voisin kuvitella, mutta pelottaisi!

Onko Katukeittiö-kirja saamassa jatkoa?
– Anonyymi

Nooooh…yksi pöytälaatikkoidea on olemassa vaikka vielä vuosi sitten olisin sanonut että ei enää ikinä! 😀 Kirjassa on niin iso työ, että motivaation pitää olla ihan huipussaan. Sitä nyt tässä keräilen ja jos käsikirjoitus alkaa liikaa poltella pöytälaatikossa niin ehkä se näkee vielä päivänvalon 🙂

Tippalinssiin kommentit

Haluaisin niitä kauniita ruokakuvia – reseptejä, joista saa ammennettua inspiraatiota tähän hullunmyllyltä vaikuttavaan elämään. Uutta, järkevää, kaunista ja hullua. Ja tietty sitä Sinua. Kiitti.
Rouva Tiainen

Kiitos Jenni blogistasi, olen seurannut sinua alkumetreistä lähtien 🙂 kokeillut hyviä reseptejäsi ja ihaillut taitavia kuviasi. Näin kauan sinut ”tunteneena” kiinnostaa tietysti henkilö kaiken tämän takana.
– Parmesan / Skiglari

Onnea upeasta saavutuksestasi. Blogisi on yksi ensimmäisistä blogeista, johon ihastuin/tutustuin kolme vuotta sitten. Sitä ennen, en ollut lukenyt yhden yhtään blogia (en edes tiennyt mikä blogi on) heh!
Peggyn pieni punainen keittiö

Mikä mielestäsi on suurin onnistumisen hetkesi ruokabloggaajana?
– Anonyymi

Luin näitä teidän kommentteja tippalinssissä. Tunnen todella onnistuneeni jossain kun joku kertoo seuranneeni blogiani 10 vuotta. Noniin, taas mä pillitän 😀 Sydämessä lämmittää myös kun näen tai kuulen jonkun kokeilleen reseptiäni. Siihen ei totu vaan joka kerta se tuntuu yhtä erityiseltä ja palkitsevalta 🙂 Eli tunnen suurta onnistumista ruokabloggajana, jos olen onnistunut inspiroimaan ihmisiä!

Arvonnassa Lakrids by Johan Bulow lakut napsahtivat Skiglari-blogin Parmesanille, joka on lukenut blogiani alkumetreistä lähtien. Kiitos kun olet ollut mukana, laitan voittajalle sähköpostia! 🙂

Liemessä Snapchatissa @liemessa
Liemessä? Päivittäistä vertaistukea Liemessä-Facebook ryhmässä.
Liemessä Instagramissa @liemessa

Arkistojen kätköistä

1 kommentti

  1. Parmesan 23.02.2016

    Kiitos, kiitos ja kiitos 🙂

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *