URHEILUHULLUN VAIMO

urheiluhullun vaimo

Olen naimisissa urheiluhullun kanssa. Jääkaappi on stäkätty täyteen maustamatonta rahkaa. Vessan seinillä ja makkarin pyykinkuivaustelineellä roikkuu haisevia treenivaatteita. Kotiin tullessani kompastun ensimmäisenä, en lasten tamineisiin, vaan lenkkarikokoelmaan. Oman elämän Ensitreffit alttarilla, if you know what I mean. Unohdimme hääpäivämme tänäkin vuonna, mutta heti sen muistettuani nappasin meille vihdoin pöydän Ravintola Grönistä. Lapset olivat vuorokauden hoidossa, joten meille jäisi kokonainen päivä aikaa keksiä myös jotain kivaa tekemistä yhdessä. Hei miten olisi kevyt pyörälenkki itä-Helsinkiin ruokahalun herättämiseksi! Samallahan voisin itse vähän kuvailla kauniissa väreissä leiskuvia syysmaisemia. Nirso innostuu; hyvää palauttavaa treeniä lähestyvää puolimaratonia ajatellen.

ravintola grön

Viiletämme peräkanaa kohti Tammisaloa. Nirsolla on kaverin vaihteeton fillari lainassa. Kun vauhtini hidastuu ylämäessä, Nirson pitää ottaa kahta kovempi spurtti ja mies häviää näkyvistä. Arabiassa poiketaan ihan nopeasti pyöräkauppaan testaamaan yhtä fillaria. Herttoniemen rannassa pysähdymme brunssille eli tankkaamaan hiilareita ja protskuja. Lounaan jälkeen kaarramme sattumoisin symppiksen oloisen kahvila Rion ohi. Harmi, että latteiluun ei ole aikaa. Sykkeet laskee kato. Mutta fillaritarvikekauppaan ehtii sovittelemaan talvitakkeja.

”Oi miten hieno horsma!” pysähdyn Marjaniemen rantaan ja alan kaivaa kameraani. Nirso muistuttaa heti, että ajotietokoneen mukaan matkaa tulee jatkaa kolmen minuutin kuluttua, jotta saavutamme kohteen aikataulussa. Kohteen, eli fillarikaverin, jonka luona voidaan testailla vähän lisää fillareita ja vaihdella fillareita. Kotimatkalla ajotietokoneesta on jo akku loppu, mutta mittarissa on perstuntumani mukaan yli 35 kilometriä. Fillareiden testailuun ja vaihteluun meni odotettua enemmän aikaa, ja saanen heittää hyvästi suihkulle ja rauhalliselle valmistautumiselle illallista varten. Nirso kyllä kiirehti jo ehdottamaan, jos fillaroitaisiin Gröniin. Jostain syystä se ajatus ei lähtenyt lentoon. Hymyni alkoi hyytyä Pasilan kohdalla ja talutan ylämäkeen protestiksi. Polviakin särkee. Vaikeroisin kovaäänisesti, jos joku olisi kuulemassa. Nirsohan oli hävinnyt näkyvistä jo aikapäiviä sitten. Juomatauko. Siinä hetkessä päätin, että voin joko pilata tunnelman mököttämällä ja harmittelemalla aikataulua, tai sitten yrittää nyt nauttia tästä yhteisestä hetkestä. Nirsokin kaartaa jo takaisin päin etsien minua. Pikasuihkut kotona, huulipunaa huuliin ja kohti Gröniä! Voisi sanoa, että 35 kilometrin pyöräretki itä-Helsinkiin tuntui sunnuntaikävelyltä verrattuna parisuhteen joka päiväiseen puurtamiseen. Vielä tahdotaan. Hyvää 7-vuotis hääpäivää meille!

ravintola grön

Piskuinen Grön oli upea ja nousi yhdeksi suosikkiravintoloistani! Valitsimme 4-ruokalajin menut extrajuustoilla, puolikkaan viinipaketin  ja mehupaketin (arvaa kumpi). Grönissä panostetaan sesonkiruokaan, joten syksy on kyllä nappiajankohta testata Grön. Laskua saatiin aikaiseksi korkeaan tasoon nähden kohtuullinen 160 euroa.

Ravintola Grön
www.restaurantgron.com
Albertinkatu 36, Helsinki
Ravintola Grön Facebook-sivut

ravintola grön

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa
UUTTA! Nordic vibes @nordicfoodtales

Arkistojen kätköistä

3 kommenttia

  1. Nanna 15.10.2017

    Hyvä valinta. Siis se mökötänkö- nautinko? Joskus on sekin sitä rakkautta ja hemmottelua kun mennään just sen toisen sykkeen mukaan. Ja vielä kun osat vaihtelevat tilanteesta riippuen, niin siinähän se avioliiton jaksamisen salaisuus onkin!

    Puhun viisaita, mutten kokemuksesta….

    Vastaa
    • Jenni liemessä 15.10.2017

      Ja sitten on ne hetket kun ei osaa valita hyvin, mut ei niistä netissä huudella 🙈
      Tällä kertaa päivästä selvittiin ihan kunnialla! 😊

      Vastaa
  2. Robert 16.10.2017

    Heh, ihanasti pehmensit tarinaa urheilu -etuliitteellä hullu sanan edessä. Lukiossa ehdotin nykyiselle miehellesi koripalloa. Perustimme heti jengin, treenasimme joka päivä. Kovaa ja tavoitteellisesti. Kun haastoimme naapurilukion ”leikkimieliseen” kisaan oli teurastuksen jälkeen taululla muistaakseni 76 – 14. Nirso ei ole näemme yhtään muuttunut :o)

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *