KOHTUUDEN ELÄMÄNFILOSOFIA

Tammikuu on ihmedieettien kulta-aikaa. Uusi vuosi, uusi minä ja haluamme tuloksia mieluiten heti. Entinen himojumppapirkko, kaloreiden kyttääjä ja atkins-diettaaja avaa nyt sanaisen arkkunsa ja kirjoitin ylös muutaman ajatuksen elämäntavastani jota kutsun kohtuuden elämänfilosofiaksi. Noudattamalla kohtuuden elämänfilosofiaa tulokset näkyvän piinallisen hitaasti, mutta varmasti. Kohtuuden elämänfilosofia ei ole ihmidieetti – se on elämäntapa, jota olen noudattanut jo kymmenen vuotta.

5 vuoden aikajana
Pohdi hetki ovatko tekemäsi muutokset sellaisia joihin voit sitoutua loppuelämäksesi? Odotatko merkittäviä tuloksia jo muutaman viikon päästä? Elämäntapamuutos ei ole parin viikon mehukeittokuuri, eikä kuukauden rutistus kuntosalilla verenmaku suussa. Uskon, että elämäntapamuutos onnistuu parhaiten kun ajattelet muutosta ens alkuun viiden vuoden aikajanalla. Kun uusi elämäntapa muodostuu rutiiniksi, siihen voi lisätä uusia pieniä muutoksia jotka edistävät hyvinvointia.

Kohtuuden ruokafilosofia
Kohtuuden ruokafilosofiassa mikään ei ole kielletty. Ei ole ruoka-ainetta, jota en voisi syödä niin halutessani. Olen huomannut, että jos joku on kiellettyä, niin sitä varmemmin en muuta pysty ajatellakaan ja tapahtuu “sortuminen”. Sortumista seuraa ruoskiminen ja itsesyytökset. Mitä väliä jos silloin tällöin syö berliinimunkin? Mitä väliä jos silloin tällöin syö suklaata? Mitä väliä jos silloin tällöin syö valkoista vehnää? Kokonaisuus ratkaisee. Kun syö 80 %:sti kohtuullisen terveellisesti, niin loput ajasta voi herkutellakin. Herkutellessa ei myöskään tule niin helposti vedettyä övereitä kun ei tarvitse ahtaa herkkuja kitaan kuin viimeistä päivää. Kuinkakohan moni esimerkiksi karkkilakon aloittava ahtaa viimeisenä päivänä ennen lakkoa itsensä täyteen karkkia? Niin-pä.

Muutos ei tapahdu ihmedieeteillä tai tietyillä ruoka-aineilla, vaan suurimman muutoksen täytyy ensin tapahtua pään sisällä. Mikä on oikeasti hyvää ruokaa? Mikä on hyväksi minulle? Millä itseäni palkitsen? Palkitsenko itseäni itseasiassa asioilla, jotka eivät ole sinulle hyväksi alkuunkaan? Uskonko, että ansaitsen parempaa?

Unohda vaaka
En ole omistanut vaakaa yli 10 vuoteen. Punnitsen itseni keskimäärin kerran vuodessa jos vaaka osuu vaikka kylässä kohdalle. Paino on yleensä +-2kg edellisestä punnituksesta. Okei, Italian pizzamatkan jälkeen oli pakko kurkata ja vaaka näytti 2,5 viikon Rooman ja Napolin reissun jälkeen +6 kg. Syyllistä ei ollut vaikea arvata. Mutta silläkään ei ollut mitään väliä. Arki ratkaisee. Tiesin, että pizzajenkkakahvat sulavat jossain vaiheessa kun lopetan pizzan syömisen kaksi kertaa päivässä 😀

Ymmärrän, että painonpudotuksessa vaa’alla käyminen voi auttaa motivaatioon. Silloinkin viikottainen saati päivittäinen grammojen kyttääminen on aika turhaa. Paino vaihtelee koko ajan luonnostaan ja esimerkiksi urheillessa kehon koostumus muuttuu, joten lyhyen aikavälin muutosten perusteella ei kannata tehdä johtopäätöksiä ollaanko menossa oikeaan suuntaan.

Aikatauluta muutokset
Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Tuttu ajatusketju! Olen huomannut, että paras tapa tuoda muutoksia elämäänsä on yksinkertaisesti merkata ne kalanteriin – etenkin alussa. Jos haluat lisätä vaikka liikuntaa, se tulee ihan oikeasti viemään aikaasi. Valitset hyvinvoinnin ja panostat siihen. Aikatauluttaminen työn ja perheen menojen ristitulessa on itselleni ollut haasteellisinta, mutta liikunnallista elämäntapaa tukeva puoliso ja kalenterien sumpliminen yhdessä on ollut avain onnistumiselle.

Aina ei vaan jaksa – ja se ihan ok
Olen huomannut, että itselleni yksi suurimmista motivaatioista salille lähtemiseen on ollut oma aika. Puolitoista tuntia omassa rauhassa, kuulokkeet päässä tuntuu ihan minilomalta! Vaihtoehto kun ei varsinaisesti ole ollut sohvalla löhöminenkään kun kotona odottaa kaksi energiapakkausta. Muutaman kerran olen ollut niin väsynyt, että salille lähteminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Silloin olen suosiolla antanut itselleni luvan levätä ja kuulostellut itseäni seuraavana päivänä uudestaan. Yksi missattu salipäivä ei kaada koko loppuelämän suunnitelmaa. Itseään voi haastaa sopivasti, mutta ei rääkätä. Tärkeintä on jatkaa taas siitä mihin jäi.

Pyydä apua
Raskauksien ja pikkulapsiajan jälkeen huomasin olevani tilanteessa, jossa mielsin itseni urheilulliseksi – kuten olin ollut ennen lapsia. Tosiasiassa olin laiminlyönyt itseäni jo pitkään. Tilanne ei ollut täysin toivoton: olin kuitenkin harrastanut vesijuoksua, autottomana arjessa tuli hyötyliikuntaa ja Nirso oli vetänyt satunnaisia kotijumppia. Mutta olin kipeästi avun tarpeessa, sillä en edes tiennyt mistä aloittaa.

Viime keväänä etsin lähimmän kohtuuhintaisen Easyfit kuntosalin ja palkkasin personal trainer Jouni Bergdahlin laatimaan saliohjelman. Ammattilaisen opastuksella kävimme yhdessä kaikki liikkeet läpi. Räpellykseni kuvattiin myös videoklipeiksi, joihin saatoin palata myöhemmin tarkistaakseni oikean tekniikan. Nyt 9 kuukautta myöhemmin ohjelma alkoi tuntumaan jo vähän liiankin mukavalta. Ostin neljä tapaamista lisää uuden ohjelman laatimista varten ja lähiviikkoina käymme sitä yhdessä läpi. Ammattilaisen käsissä ohjelmasta tulee monipuolinen, oman tason mukainen, turvallinen ja valmiiksi laaditun excel-taulukon kanssa oli niin paljon helpompi lähteä liikkeelle!

Tärkeintä on liikkua ja etenkin aluksi kannattaa etsiä liikunnan iloa lajeista, joista nautit, oli se sitten tanssi, uiminen, kävely metsässä tai tennis kaverin kanssa.

Miten sä pysyt noin hoikkana?
Tätä kysytään aika ajoin. @liemessa Instagram voi vääristää kuvaa siitä miten syön: kaikkea arkisimpia ruisleivän puputuksia ei tule aina kuvattua, vaan ne herkullisimmat hetket. Instagram on nimensä mukaisesti vain hetkiä elämästä, ei koko kuva.

Ensinnäkin varmistan, että syön tarpeeksi ihan kunnon ruokaa ja pidän ateriarytmin tasaisena. Näin verensokeri pysyy tasaisena ja sokerisia mielihaluja tulee vähemmän. Ruoassa tulisi olla tarpeeksi proteiinia, kuituja ja rasvaa, jotta ruoka pitää nälän. Esimerkiksi useimmat lounassalaatit ovat minulle ihan liian kevyitä. Liian mättölounas ja runsaasti valkoista viljaa sisältävät lounaat taas saavat täystilttiin. Vältän syömästä itseäni ihan ähkyyn.

Vettä juon 2-3 litraa päivässä ja pidän aina vesipullon lähettyvillä. Saatan syödä iltapäivästä välipalan, mutta pääsääntöisesti en napostele jatkuvasti. Joskus tosin nopeatkin välipalat voivat olla paikallaan, jolloin hörppäsen vaikka smoothien tai syön pähkinöitä, mutta ne eivät korvaa ateriaa. Arkileipä on ruisleipä. Kasviksia yritän lisätä ruokaan kuin ruokaan. Tässä kyllä on edelleen petrattavaa varsinkin talvella. Noh, pienin askelin! Ruokavalioni on kasvisruokapainotteinen, mutta lihaakin menee kohtuudella. Kalaa rakastan.

Syön herkkuja useamman kerran viikossa, mutta kohtuullisen pienissä määrissä. Poikkeuksena loma- ja ruokamatkat jolloin tulee syötyä normaalia enemmän herkkuja, mutta se ei olekaan arkea. Lisäksi emme omista autoa, joten arkiliikuntaa tulee paljon kävellen ja pyörällä. Käyn salilla kaksi kertaa viikossa ja kerran viikossa vesijuoksemassa. Muutaman kerran viikossa käyn hölkkälenkillä. Pyrin nukkumaan 8-9 tuntia yössä, joten nukkumaanmenoaika on useimmiten viimeistään klo 22.

Oma kompastuskivi on aina ollut aamupala, joka meinaa jäädä pelkkään maitokahviin. Tässä olen personal trainerin patistuksesta hieman petrannut ja yritän syödä aamulle edes jotain; esimerkiksi ruisleivän, kaurapuuroa tai smoothien. Pyrin myös siihen, että arkisin syödään itse tehtyä kotiruokaa. Alkoholia tulee otettua arkisin harvoin – lähinnä ravintolaillallisilla. Lisääntynyt salitreeni on vaikuttanut positiivisesti alkoholinkin kulutukseen, koska useimmiten haluaa olla treenikunnossa seuraavana päivänä. Siinäpä ne suuret linjat, millä olen saanut mielestäni luotua terveemmän ja kestävämmän suhteen syömiseen ja elämään. Hoikkuus ei ole itsessään joku suuri tavoite tälle kaikelle, vaan kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea
Instagram @liemessa
Facebook.com/liemessa
Brunssikirja – Brunch all day
– tilattavissa nyt Adlibris verkkokaupassa!

2 kommenttia

  1. Emma 08.01.2020

    Kohtuus kaikessa on paras ja just se että suurimman osan ajasta syö fiksusti 🙂

    Vastaa
    • Jenni 14.01.2020

      Just näin tiivistetysti! 🙂

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *