KOTIKOKIN TIKKA MASALA

3
FacebookTwitter

Tikka Masala on yksi suosikkiruuistamme. Tässä ohje toistamiseen, nyt uudemmalla kuvalla. Yksi lempi lounaspaikoistamme on Fredan ravintola Buddha. Paikka taitaa olla Nepalilainen, mutta ruoka on hyvin lähellä intialaista. Tässä kotikokin helppo Tikka Masala. Valmistusaika: 40 min.


400 g kanasuikaleita
2 keltasipulia
2 cm pala inkivääriä
1 rlk graham masala maustesekoitusta
1 tl suolaa
1 valkosipulinkynsi
2 rkl öljyä
1 tlk kokonaisia säilyketomaatteja
1 tlk kookosmaitoa (pieni)

Muut mausteet esim. curry, juustokumina, cayanne

Parhaiten kastikkeen valmistukseen sopii wok- tai muu isokokoinen pannu. Paista inkivääriä ja valkosipulimurskaa öljyssä muutama minuutti. Paloittele saksilla tomaatit. Helpointa jos teet tämän tomaatit vielä tölkissä. Lisää tomaatit ja hauduttele 10 min. Suurusta kastike sauvasekoittimella ja lämmitä uudestaan liedellä. Lisää loput mausteet ja kookosmaitoa maun mukaan. Kerran kävi hassusti ja kaapista löytyi vain turkkilaista ruokajugurtti, joka kelpasi paremman puutteessa. Kastikkeesta tuli itseasiassa todella hyvää ja taas hieman erilaista.

Tarjoillaan kynttilänvalossa naan-leivän ja basmatiriisin kera.

jaa jos tykkäsit
FacebookTwitter

TOFU-KIKHERNE FAJITAKSET

FacebookTwitter
Fish ’n Chipsit ja uppopaistetut marspatukat kostautuivat viimeisenä iltana Dublinissa, ja Jennin illallinen meni lievästi sanottuna poskelleen. Tofu-kikherne fajitakset menivät parempiin suihin (Jonin), joten Suomessa lavastimme tilanteen uudelleen ystäviemme seurassa. Yritimme jäljitellä ravintola-annosta niin hyvin kuin osasimme. Kaiken lisäksi pääsimme tofu-neitsyydestämme. Valmistusaika 1 h + tofun marinointi ja annos on neljällä.

12 kpl tortillalättyjä

Täyte:
1 pkt maustamatonta tofua
1 tlk kikherneitä
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1 iso sipuli

Tofumarinadi:
2 tlk sesamsiemenöljyä
1 tuore silputtu chili
2 rkl soijaa
2-3 rkl oliiviöljyä
n. 3 cm pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
2 kpl valkocebolakynttä viipaloituna

Muut täytteet:
1 prk créme fraiche (10 %)
rucolaa
salsaa

Käytännössä meillä ei ollut mitään hajua mitä oltiin tekemässä. Sen verran tiedettiin että maustamaton tofu täytyy saada maistumaan joltain. Valmistelut aloitetaan jo edellisenä päivänä marinoimalla. Leikkasimme tofun sopiviksi suupaloiksi, heitimme kippoon marinadin mukana ja jääkaappiin vuorokaudeksi. Tofu on aika hötöistä matskua joten käänsimme palat vain kerran välissä jotteivat ne rikkoutuisi.

H-hetken lähestyessä suuriksi lohkoiksi pilkotut sipulit ja paprikat paistetaan padassa öljyssä. Sekaan lisätään kikherneet. Lukemalla tofureseptejä netistä meille selvisi että tofun voi valmistaa monella tapaa: esim. tarjoilla kylmänä salaatissa, paistaa pannulla tai grillata. Tähän väliin luonnollisin vaihtoehto oli lämmittää tofupaloja erikseen kevyesti pannulla ja tarjoilla ne padasta kasvispedin päältä.

Tofu-kasvistäytteen lisäksi tortillojen väliin rullattiin itsetehtyä salsaa, creme fraichiä ja rucolaa. Tässä kohtaa ainakin Dublinin setti oli hieman erilainen; kaupassa ei ollut herneenversoja emmekä myöskään laittaneet juustoraastetta väliin. Normaalisti lämmittäisimme tortillat uunissa folion sisällä mikä estää kuivumisen ja jäähtymisen, mutta folion puutostilassa piirakkavuoka ja lautanen kantena toimivat hyvin.

Kaikki meni eikä edes tehnyt tiukkaa. Positiivinen tofukokemus vaikka yleensä se ensimmäinen kerta on kivuliain. Täytynee kaivaa tofureseptejä netin uumenista ja jatkaa kokeiluja. Ja jos jollain sellainen on jo takataskussa ehdottaa niin vinkkaa ihmeessä!

jaa jos tykkäsit
FacebookTwitter

PINAATTIKEITTO MUNALLA

FacebookTwitter
Meidänkin elämässä oli aika kun mikroaaltouunia ei käytetty. Tämä oli ennen kuin keksimme juoda cafe lattea kotona ja maidon keittäminen kattilan pohjaan tuhosi rakkaan the pikkukattilamme. Ilman mikroa pinaattikeiton valmistus olisi huomattavasti hankalampaa sillä tämän reseptin vaikein osuus on saada jäinen, kivikova pinaattikokkare sulaksi. Loppu on historiaa. Valmistusaika 30 min ja annos kahdelle hengelle.


2 kananmunaa
keitinvettä
1 pkt pakastepinaattikeittoa
suolaa

Mikrota jäistä pinaattikeittoa sulatuksella ja jatka lämmittämistä kattilassa. Lisää suolaa oman maun mukaan. Keitä kananmunia 9-10 minuuttia. Me laskemme ajan siitä kun vesi kiehuu ja kananmunat lasketaan veteen. Ainakin ruotsinlaivalla keittoaika laskettiin niin että munat laitetaan kylmään veteen. Laskenta alkaa vasta siitä kun vesi alkaa kiehumaan, mutta ovathan munat jo hieman kypsyneet kuumassakin vedessä. Tästä syystä siellä koko kypsienkin munien keittoajoiksi ilmoitettiin 3-5 minuuttia. Weird.

jaa jos tykkäsit
FacebookTwitter

FISH ’N CHIPS DUBLINISSA

2
FacebookTwitter
Vihdoinkin Jennin painostamana puserrettu raportti Dublinin tyypillisimmästä ruoasta, fish’n chipseistä. Aikomuksena oli syödä Dublinin kuuluisimmassa fish’n chips ravintolassa. Paikka paljastui kuitenkin pieneksi take away kioskiksi, josta duunarit hakivat perinteiseen tyyliin eli paperiin käärittyjä annoksia. Pikkupakkasella take away ei houkutellut joten suuntasimme viereiseen lounaspaikkaan, jossa kyseinen ruokalaji tietenkin löytyi listalta.

THE BULL & CASTLE – DUBLIN’S UNIQUE GASTROPUB & VENUR
Mikä? Paikallinen lounasravintola ja pubi
Missä? Lord Edward Street, Dublinin wanhan kaupungin kupeessa
Pääseekö? Myös lounasaikaan tilaa
Kuka? Paikallisia nousukkaita ja tavallisia kaduntallaajia
Apua! Mitä päälle? Ei stressiä vaatteista


Kuukausien kestänyt propaganda ’yökkörasvaisista ranskalaisista ja kalapuikoista’ oli tuottanut tulosta eikä suuria ennakko-odotuksia ollut. Mutta pakkohan se oli kokeilla. Se, mikä oli uutta fish’n chipseistä oli että annoksen kala ei ole mitä tahansa anonyymiä kalapuikkomössöä vaan listalta yleensä voi valita useista kalalajeista mieleisensä. Ainakin rausku (ray) ja kolja (haddock) olivat useimmiten listalla. Tässä ravintolassa annos koostui uppopaistetusta olutleivitetystä koljasta ja kotitekoisista maalaisranskalaisista. Lisäksi tuhti majoneesi ja maustepusseista haluamaansa kastiketta lisukkeeksi. Ainakin ruskea viinietikka kastike oli sopivan mieto suomalaiseenkin makuun. Annos oli positiivinen yllätys; läpirasvaiselta tuntuva annos oli kyllä tuhti mutta isot kalafileet itseasiassa keventävät annosta huomattavasti ja koko annos upposi hyvin nälkäisiin matkalaisiin. Vielä jäi tilaa jälkiruualle, ja iloksemme huomasimmekin että listalta löytyi toinen ennakkoon kauhistelemamme paikallinen perinneruoka; uppopaistettu marspatukka. Eikun kokeiluun.


Annos oli ensinnäkin esteettisesti huomattavasti kivempi kuin ennakkokuvitelma uppopaistetusta pötköstä oli. Huonossa valossa otettu kuva ei tosin anna täysin oikeutta. Jäätelön kanssa suussasulava nougaa kaloripommi maistui erittäin makoisalta, ei siis ällöttävän rasvaiselta. Positiivinen yllätys siis tämäkin. Sisälmyksestä ei juurikaan tullut edes marspatukka mieleen. Täysin vatsoin jatkoimme tyytyväisinä matkaa. Tuhti lounas kyllä kostautui illalla, kun herkkävatsainen Jenni sai järkyttävät närästysoireet ja viimeinen illallinen meni pieleen. Tämä menyy sopinee siis paremmin teräsvatsaísille rekkamiehille.

jaa jos tykkäsit
FacebookTwitter